Luku 23—Evankeelinen järjestys.

Herra on minulle osoittanut, että evankeelista järjestystä on liian paljon kartettu ja laiminlyöty. ^{1Adventistit kuuluivat eri kirkkokuntiin, eivätkä he ensi alussa ajatelleetkaan perustaa uutta seurakuntaa. Vuoden 1844:n jälkeen vallitsi suuri hämmennys, ja enemmistö vastusti ankarasti kaikkea järjestäytymistä pitäen sitä yhteensopimattomana evankeliumin täydellisen vapauden kanssa. Ellen G. White’n todistukset ja toiminta ovat aina asettuneet fanaattisuutta vastaan ja hänen kauttaan annetuissa opetuksissa vaadittiin järjestymistä jossakin muodossa jo sangen varhain välttämättömänä keinona hämmennyksen ehkäisemiseksi.} Muodollisuutta tulee välttää, mutta järjestystä ei silti tule laiminlyödä. Taivaassa vallitsee järjestys. Ja seurakunnassa oli järjestys, silloin kuin Kristus oli maan päällä, ja hänen poismenonsa jälkeen hänen apostoliensa keskuudessa noudatettiin tarkkaa järjestystä. Nyt näinä viimeisinä päivinä Jumalan johtaessa lapsensa uskon yhteyteen kaivataan todella järjestystä kipeämmin kuin koskaan ennen; sillä kun Jumala yhdistää lapsensa, työskentelee saatana pahoine enkeleineen erityisellä ahkeruudella ehkäistäkseen ja kukistaakseen tämän yhteyden. Siitä syystä kiirehditään työkentälle miehiä, joilta puuttuu viisautta ja arvostelukykyä, miehiä, jotka kenties eivät hallitse hyvin omaa huonettaan eivätkä osoita järjestystä ja johtotaitoa niiden harvojen suhteen, jotka Jumala on uskonut heidän huostaansa kodissa. Kuitenkin nämä pitävät itseään kykenevinä lauman huoltajina. He menettelevät monasti väärin, ja ne, jotka eivät tunne lähemmin uskoamme, luulevat kaikkien lähettiläitten olevan näiden omasta alotteestaan lähteneitten miesten kaltaisia. Siten Jumalan asia joutuu moitteenalaiseksi ja monet uskottomat, vaikka ovatkin vilpittömiä, al- kavat karttaa totuutta huolestuneina kysyen: »Lienevätkö nämä asiat ollenkaan niin?»HK 111.1

Kentälle lähtee miehiä, joilta puuttuu seurakunnan ja yleensä veljien ja sisarten antama tunnustus, miehiä, joiden elämä ei ole pyhitettyä ja jotka eivät kykene opettamaan nykyistä totuutta. Seurauksena siitä on epäjärjestys ja hajaantuminen. Muutamilla on totuuden tieto ja kyky esittää sitä, mutta heillä ei ole hengellisyyttä, aivostelukykyä eikä kokemuksia. He erehtyvät monissa asioissa, joissa heillä tulisi välttämättömästi olla ymmärrystä, ennenkuin he kelpaavat totuutta opettamaan. Toiset sitävastoin eivät kykene esittämään totuutta, mutta kun jotkut veljet kuulevat heidän hyvin rukoilevan ja antavan silloin tällöin kiihkeitä kehoituksia, lähetetään heidät kiireesti kentälle ottamaan osaa työhön, johon Jumala ei ole heitä katsonut sopiviksi ja jota varten heillä ei ole riittävää kokemusta eikä arvostelukykyä. Sydämeen pääsee ylpeys, heitä ylennetään, ja he toimivat siinä petollisessa luulossa, että ovat työntekijöitä. He eivät tunne itseään. He ovat tervettä arvostelutaitoa ja suvaitsevaista harkintakykyä vailla, puhuvat kerskaten itsestään ja mainitsevat vakuuttavasti monista asioista, joille eivät voi löytää todistuksia raamatusta. Jumala tietää tämän eikä senvuoksi kutsu senkaltaisia työhönsä näinä vaarallisina aikoina, ja veljien tulisi olla varovaisia, jotteivät lähettäisi kentälle niitä, joita Jumala ei ole kutsunut.HK 112.1

Miehet, joita Jumala ei ole kutsunut, ovat ylipäänsä juuri sellaisia, joilla on suurin luottamus siihen, että he ovat kutsutut ja jotka pitävät työtään sangen tärkeänä. He lähtevät työkentälle eivätkä yleensä tee hyvää vaikutusta. Heillä saattaa kuitenkin olla jonkunlaista menestystä muutamilla paikoilla, ja tästä he itse sekä toiset vetävät sen johtopäätöksen, että Jumala todellakin on kutsunut heidät. Se seikka, että ihmisillä on jonkunlaista menestystä, ei todista sitä, että Jumala on heidät kutsunut, sillä Jumalan enkelit vaikuttavat nyt hänen rehellisten lastensa sydämissä valaisten heidän ymmärrystään käsittämään nykyistä totuutta, jotta he voivat pitää siitä kiinni ja elää. Vaikkapa vielä nuo itsestään lähteneet miehet valitsevat työkentäkseen seudun, jonne Jumala ei tahdo heitä asettaa, sekä esiintyvät opettajina ja sielut vastaanottavat totuuden heitä kuulemalla, niin ei sekään ole riittävä todistus siitä, että he ovat Jumalan kutsumia. Sielut, jotka heidän johtaminaan ovat omanneet totuuden, saatetaan koetuksiin ja orjuuteen huomatessaan jälkeenpäin, etteivät nämä miehet seuranneetkaan Jumalan neuvoa. Jotkut voivat omata totuuden, vaikka aivan jumalattomat ihmiset siitä heille puhuvat, mutta se ei tuota niille, jotka puhuvat, suurempaa suosiota Jumalan edessä. Jumalattomat ihmiset pysyvät yhä edelleen jumalattomina, ja he saavat rangaistuksensa siitä petollisuudesta, mitä ovat harjoittaneet Jumalan rakastettuja kohtaan sekä seurakunnassa synnyttämästään häiriöstä. Heidän syntinsä eivät pysy peitossa, sillä Jumalan ankaran vihan päivä on ne paljastava.HK 112.2

Nämä itsestään lähteneet sanansaattajat ovat kirouksena Jumalan työlle. Rehelliset sielut luottavat heihin uskoessaan heidän toimivan Jumalan neuvopäätösten mukaisesti ja olevan yhtä seurakunnan kanssa. Sen-tähden he sallivat heidän hoitaa pyhiä toimituksia, ja kun velvollisuus tehdä ensimäisiä tekoja selvitetään heille, antavat he näiden saarnaajien kastaa itsensä. Kun valo sitten tulee, kuten se varmasti tuleekin, huomaavat he, etteivät nämä miehet olleetkaan, kuten he luulivat, Jumalan kutsumia ja valitsemia. Silloin he joutuvat koetukseen ia alkavat epäillä vastaanotta- maansa totuutta. Heistä tuntuu, että heidän on opittava se uudestaan alusta alkaen. Vihollinen ahdistaa ja hämmentää heitä saattaen heitä epäilemään, ovatko heidän kokemuksensa olleet Jumalasta vai eivät. He eivät tunne tyydytystä, ennenkuin menevät uudelleen kasteelle ja alottavat alusta. Jumalan lähettiläitä ikävystyttää ja rasittaa paljon enemmän lähteä sellaisille paikkakunnille, missä nämä väärään suuntaan vaikuttaneet henkilöt ovat olleet, kuin lähteä aivan uusille työkentille. Jumalan palvelijoiden tulee olla suoria ja rehellisiä, heidän tulee toimia julkisesti ja vilpittömästi, eivätkä he saa peitellä vääryyksiä, sillä he seisovat elävien ja kuolleiden välillä, ja heidän on tehtävä tili uskollisuudestaan, tehtävästään ja siitä vaikutuksesta, mikä heillä on ollut laumaan, jonka kaitsijoiksi Herra on heidät pannut.HK 113.1

Ne, jotka ovat vastaanottaneet totuuden ja joutuneet sellaisiin koetuksiin, olisivat kyllä saaneet totuuden, vaikka nämä miehet eivät olisi ollenkaan ryhtyneet toimimaan, vaan olisivat sensijaan täyttäneet vaatimattomamman paikan, minkä Herra oli heille aikonut. Jumalan silmä tarkkasi jalokiviään, ja hän olisi ohjannut heidän luokseen kutsumansa ja valitsemansa lähettiläät — henkilöt, jotka olisivat menetelleet ymmärtäväisesti. Totuuden valo olisi loistanut ilmaisten näille sieluille heidän todellisen tilansa, ja he olisivat omanneet totuuden ymmärryksellä, ja sen kauneus ja selvyys olisi tyydyttänyt heitä. Tuntiessaan sen voimakkaita vaikutuksia he olisivat kasvaneet väkeviksi ja levittäneet itse pyhää vaikutusta ympäristöönsä.HK 114.1

Jälleen minulle osoitettiin vaara niiden kulkijoiden suhteen, joita Jumala ei ole kutsunut. Vaikka heillä onkin jonkinlaista menestystä, havaitaan heiltä kuitenkin puuttuvan muutamia menestyksen edellytyk- siä. He ryhtyvät ymmärtämättömiin, arvostelukyvyn puutetta ilmaiseviin toimenpiteisiin, ja tämän kautta muutamat kallisarvoiset sielut joutuvat niin pitkälle, ettei heitä voida enää milloinkaan saavuttaa. Minä näin, että seurakunnan tulisi käsittää edesvastuunsa ja tarkoin ja huolellisesti pitää silmällä niiden elämää, sopivaisuutta ja yleistä kehitystä, jotka esiintyvät opettajina. Jollei ilmeistä todistusta voida näyttää siitä, että Jumala on heidät kutsunut sekä että he tuntevat tuskaa, jos laiminlyövät ottaa vaarin tästä kutsumuksesta, on seurakunnan velvollisuutena toimia ja ilmaista, ettei se hyväksy heidän toimintaansa opettajina. Tämä on ainoa menettelytapa, johon seurakunta voi ryhtyä, päästäkseen selvyyteen tässä asiassa, sillä taakka lepää sen harteilla.HK 114.2

Minä näin, että tämä ovi, minkä kautta vihollinen tulee sisälle ahdistamaan ja hämmentämään laumaa, voidaan sulkea. Kysyin enkeliltä, mitenkä se voitaisiin sulkea. Hän sanoi: »Seurakunnan täytyy tur-vautua Jumalan sanaan ja lujasti perustautua evankeeliseen järjestykseen, jota on syrjäytetty ja laiminlyöty.» Tämä on ehdottomasti tarpeellista, jotta seurakunta pääsisi uskon yhteyteen. Minä näin, että seurakunta apostolien aikana oli vaarassa joutua valheapostolien viettelysten ja petosten temmellyspaikaksi. Sentähden veljet valitsivat miehiä, joilla oli hyvä todistus siitä, että he hallitsivat hyvin omaa taloaan ylläpitäen järjestystä omissa perheissään, miehiä, jotka kykenivät antamaan valoa pimeydessä oleville. Jumalalta kysyttiin neuvoa heidän suhteensa, jonka jälkeen heidät seurakunnan ja Pyhän Hengen suostumuksella erotettiin kättenpäällepanemisella työhönsä. Saatuaan tehtävänsä Jumalalta ja omattuaan seurakunnan hyväksymisen he lähtivät saarnaamaan kastaen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, hoi- taen Herran huoneen asetuksia, usein palvellen pyhiä jakamalla heille tunnuskuvin ristiinnaulitun Vapahtajan murrettua ruumista ja vuodatettua verta jotta hänen kärsimisensä ja kuolemansa säilyisivät tuoreina Jumalan rakastettujen lasten muistossa.HK 115.1

Minä näin, ettemme me nykyaikana ole paremmin turvattuja vääriltä opettajilta, kuin oltiin apostolien päivinä. Jos tämä on totta, tulisi meidän ryhtyä erikoistoimenpiteisiin, samoinkuin hekin, seurakunnan rauhan, sopusoinnun ja yksimielisyyden turvaamiseksi. Meillä on heidän esimerkkinsä, ja sitä tulisi seurata. Kokeneitten, sielultaan ja ymmärrykseltään terveitten veljien tulisi kokoontua, ja Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen opetuksia seuraten heidän tulisi palavin rukouksin laskea kätensä niiden päälle, jotka ovat täydellisesti osoittaneet saaneensa tehtävänsä Jumalalta, erottaen heidät siten kokonaan hänen työhönsä. Tämä toimenpide toisi ilmi, että he seurakun-nan suostumuksella ja sen hyväksyminä lähettiläinä julistavat vakavinta sanomaa, mitä milloinkaan ennen on ihmisille julistettu.HK 116.1

Jumala ei usko kalliin laumansa huoltoa miehille, joiden mielet ja arvostelukyky ovat heikentyneet aikaisemmin suosimissaan väärissä opeissa, kuten spiritismissä ja niinsanotussa synnittömyysopissa, ja jotka eläen näissä hairahduksissa ovat häväisseet itsensä ja tuottaneet pahennusta totuuden asialle. Vaikka he tuntisivatkin itsensä vapaiksi erehdyksistä ja päteviksi opettamaan tätä viimeistä sanomaa, ei Jumala voi hyväksyä heitä. Hän ei usko kalliita sieluja heidän huos¬taansa, sillä heidän arvostelukykynsä turmeltui heidän harhaillesssan ja on nyt heikentynyt. Suuri ja pyhä Jumala on kiivas Jumala ja hän tahtoo, että hänen totuutensa julistajat ovat myös pyhiä. Jumalan Siinailta julistama pyhä laki on osa hänestä itsestään, ja vain pyhät miehet, jotka sitä itse tarkoin noudattavat, voivat kunnioittaa häntä opettamalla sitä muille.HK 116.2

Jumalan palvelijain, jotka opettavat hänen totuuttaan, tulee olla arvostelukykyisiä. Heidän tulee olla sellaisia, jotka kestävät vastustusta kiihtymättä, sillä totuuden vastustajat ovat perin kärkkäitä löytämään vikoja niissä, jotka opettavat totuutta, ja jokainen vastaväite, mikä voidaan löytää, tuodaan esille pahimmassa muodossaan todistamaan totuutta vastaan. Jumalan palvelijain, jotka julistavat sanomaa, tulee kyetä kumoamaan vastaväitteet totuuden valolla tyynesti ja sävyisästi. Useinkin vastustajat puhuvat Jumalan lähettämille saarnaajille ärsyttävällä tavalla herättääkseen heissäkin ärtyneisyyttä ja saadakseen tätä heidän ärtyneisyyttään sitten suurennella ja so¬pivissa tilaisuuksissa julistaa, että Jumalan käskyjen opettajissa on katkeruuden henki ja että he ovat rakkaudettomia, kuten on kerrottukin. Minä näin, että meidän täytyy valmistautua vastaväitteiden varalta voidaksemme kärsivällisyydellä, sävyisyydellä ja oikeamielisyydellä antaa vastaväitteille niiden ansaitseman arvon. Meidän ei tule hylätä tai syrjäyttää niitä itsepintaisin vastauksin eikä painaa alas vastaväitteen te¬kijää ilmaisten tylyä henkeä häntä kohtaan, vaan meidän tulee antaa vastaväitteille niille tuleva arvo ja sitten tuoda esille totuuden valoa ja voimaa antaen sen voittaa ja poistaa erehdykset. Näin menetellen saadaan aikaan hyvä vaikutus. Rehelliset vastustajat tunnustavat, että he ovat olleet väärässä sekä että käskyjen pitäjät eivät olekaan sellaisia, millaisiksi heitä on esitetty.HK 117.1

Niiden, jotka pitävät itseään elävän Jumalan palvelijoina, tulee olla valmiita kaikkia palvelemaan, sensijaan että koroittautuisivat veljien yläpuolelle. Heidän tulee nyös olla ystävällisiä ja kohteliaita. Hai- rahtuessaan heidän tulee olla valmiita peittelemättä tunnustamaan erehdyksensä. Tarkoitusperän vilpit-tömyys ei ole riittävä puolustus osoittamaan erehdysten tunnustamisen tarpeettomuutta. Tunnustus ei saisi vähentää seurakunnan luottamusta lähettilääseen, joka sillä teolla puolestaan antaa hyvän esimerkin. Tunnustamisen henkeä tulisi elähdyttää seurakunnassa, sillä siitä olisi seurauksena suloinen yhteys jäsenten kesken. Opettajina esiintyvien pitäisi olla hurskauden, sävyisyyden ja nöyryyden esikuvia. Sitäpaitsi heidän tulisi omata ystävällinen mieli voittaakseen sieluja Jeesukselle ja raamatun totuudelle. Kristuksen lähettilään tulisi olla puhdas sekä sanoissaan että vaelluksessaan. Hänen tulisi alati muistaa, että hän käsittelee innoitettuja sanoja, pyhän Jumalan sanoja. Samoin tulee hänen muistaa, että hänen haltuunsa on uskottu lauma ja että hänen on vietävä sen asiat Jeesuksen eteen rukoillen sen puolesta, samoinkuin Jeesus rukoilee Isää meidän puolestamme. Huomioni suunnattiin muinaiseen Israeliin, ja minä näin, miten puhtaita ja pyhiä niiden tuli olla, jotka toimittivat pyhäkköpalvelusta, koska he työssään tulivat läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalan palveluksessa olevien täytyy olla pyhiä, puhtaita ja nuhteettomia, muuten Jumala on tuhoava heidät. Jumala ei ole muuttunut. Hän on yhtä pyhä, puhdas ja tarkka kuin hän aina on ollut. Niiden, jotka tunnustavat olevansa Jeesuksen lähettiläitä, tulisi olla kokeneita ja syvästi hurskaita miehiä, sillä silloin he joka aika ja joka paikassa levittäisivät pyhää vaikutusta ympäristöönsä.HK 117.2

Minä olen nähnyt, että nyt on aika, jolloin lähettiläitten tulee mennä kaikkialle, minne suinkin tilaisuus tarjoutuu, ja Jumala on käyvä heidän edellään avaten muutamien sydämet kuulemaan. Uusille paikka- kunnille tulee mennä, ja olisi hyvä, jos voitaisiin järjestää niin, että työntekijät lähetettäisiin kaksittain, jotta he voisivat tukea toisiaan. Minulle esitettiin tällainen suunnitelma: Olisi hyvä, jos kaksi veljeä menisi yhdessä pimeimmille seuduille, missä on paljon vastustusta ja missä eniten työmiehiä kaivataan, ja julistaisi sitten yhtynein voimin ja vahvassa uskossa totuutta pimeydessä oleville. Ja sitten, jos he voisivat suorittaa enemmän käymällä useammilla paikoilla, saattaisivat he mennä erikseen, mutta heidän tulisi matkoillaan usein kohdata toisensa rohkaistakseen toinen toistaan uskossa ja vahvistaakseen ja ylläpitääkseen sillä tavoin toinen toisensa käsiä. Samaten heidän tulisi neuvotella keskenään avoinna olevista paikkakunnista ja päättää, kummanko lahjoja kullakin paikkakunnalla parhaiten tarvittaisiin ja millä tavalla he parhaiten voisivat saavuttaa ja voittaa sydämiä. Sitten jälleen erottuaan on heillä uutta rohkeutta ja tarmoa käydäkseen kohtaamaan vastuksia ja pimeyttä ja työskennelläkseen osaa-ottavin sydämin hukkuvien sielujen pelastukseksi.HK 118.1

Minä näin, ettei Jumalan palvelijain tulisi yhä uudelleen mennä samoille työkentille, vaan että heidän tulisi etsiä sieluja uusilla paikkakunnilla. Totuudessa vakaantuneitten ei pitäisi vaatia liian paljon työntekijöiden apua. Heidän pitäisi kyetä seisomaan omin voimin, vieläpä vahvistaa ympärillään olevia, Jumalan lähettiläitten toimiessa pimeillä ja syrjäisillä seuduilla vieden totuuden valoa niille, jotka vielä ovat pimeydessä.HK 119.1

* * * * *