Johannes Kastajan vankeus

Johannes oli viettänyt hyvin toimeliasta elämää, ja hänen vankeutensa kolkkous ja toimettomuus painoivat häntä raskaasti. Kun viikko toisensa jälkeen kului tuomatta mitään muutosta, hän joutui masennuksen ja epäilysten valtaan. Hänen opetuslapsensa eivät jättäneet häntä. Heille oli sallittu pääsy vankilaan, ja he toivat hänelle tietoja Jeesuksen teoista ja kertoivat, kuinka kansaa joukoittain kerääntyi hänen luokseen. Mutta he kysyivät: Jos tämä uusi opettaja on Messias, miksi hän ei tee mitään Johanneksen vapauttamiseksi? Kuinka hän saattaa sallia uskollisen edelläkävijänsä menettää vapautensa ja ehkä henkensäkin?AO4 179.2

Nämä kysymykset eivät jääneet vaikutuksetta. Johanneksen mieleen tuli epäilyksiä, joita ei koskaan muuten olisi herännyt. Saatana riemuitsi kuullessaan näiden opetuslasten sanat ja nähdessään, kuinka ne särkivät Herran sanansaattajan sydämen. Oi, kuinka usein ne, jotka luulevat olevansa hyvän miehen ystäviä ja ovat innokkaita osoittamaan uskollisuuttaan, osoittautuvatkin hänen vaarallisimmiksi vihollisikseen! Kuinka usein heidän sanansa masentavat ja lannistavat sen sijaan että ne vahvistaisivat hänen uskoaan!AO4 179.3

Johannes Kastaja ei ymmärtänyt, kuten eivät tehneet Vapahtajan opetuslapsetkaan, Kristuksen valtakunnan luonnetta. Hän odotti Jeesuksen astuvan Daavidin valtaistuimelle, ja kun aika kului eikä Vapahtaja mitenkään tavoitellut kuninkaallista valtaa, Johannes hämmentyi ja tuli levottomaksi. Hän oli julistanut kansalle, että tien valmistamiseksi Herralle Jesajan ennustuksen piti täyttyä: vuoret ja kukkulat alennettakoon, koleikot tulkoot tasangoiksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Hän oli odottanut, että ihmisylpeyden ja voiman kukkulat alennettaisiin. Hän oli viitannut Messiaaseen miehenä, jolla on viskimensä kädessään ja joka puhdistaa puimatanterensa, joka kokoaa nisut aittaansa, mutta polttaa ruumenet sammumattomalla tulella. Profeetta Elian tavoin, jonka hengessä ja voimassa hän oli tullut Israeliin, hän odotti Herran ilmaisevan itsensä Jumalana, joka vastaa tulen kautta.AO4 180.1

Johannes oli toimintansa aikana pelotta nuhdellut synnistä sekä •ylhäisiä että alhaisia. Hän oli uskaltanut nuhdella kuningas Herodestakin vasten kasvoja hänen synnistään. Hän ei ollut pitänyt henkeään kalliina voidakseen täyttää hänelle määrätyn työn. Ja nyt hän odotti vankilassaan, että jalopeura Juudan sukukunnasta kukistaisi sortajien ylpeyden ja vapauttaisi köyhät ja kärsivät. Mutta Jeesus näytti tyytyvän siihen, että hän kokosi opetuslapsia ympärilleen ja paransi ja opetti kansaa. Hän söi publikaanien pöydässä, samalla kun Rooman ies päivä päivältä painoi yhä raskaammin Israelia, kun Herodes ja hänen rakastajattarensa tekivät mitä tahtoivat ja kun köyhien ja kärsivien huudot nousivat ylös taivaaseen.AO4 180.2