Elävä vesi

Nainen näki, että Jeesus oli juutalainen. Hämmästyksissään hän unohti täyttää hänen pyyntönsä ja koetti sen sijaan saada sen syyn selville. Hän kysyi: »Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?»AO4 150.1

Jeesus vastasi: »Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ‘Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä. »Sinä ihmettelet, että mina pyydän sinulta niin pientä suosionosoitusta kuin vesitilkkasta jalkaimme juuressa olevasta lähteestä. Jos sinä olisit pyytänyt minulta, olisin antanut sinun juoda iankaikkisen elämän vettä.AO4 150.2

Nainen ei ollut käsittänyt Kristuksen sanoja, mutta hän tajusi niiden merkitsevän jotakin tärkeää. Hänen kevyt, härnäävä käytöksensä alkoi muuttua. Luullen Jeesuksen puhuvan heidän edessään olevasta lähteestä hän sanoi: »Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä? » Hän näki edessään vain janoisen vaeltajan, joka oli matkan uuvuttama ja pölyinen. Hän vertasi häntä mielessään kunnioitettuun patriarkkaan Jaakobiin. Hänellä oli tuo niin luonnollinen ajatus, ettei mikään muu lähde vetänyt vertoja tälle, jonka isät olivat hankkineet. Hän katsoi taaksepäin isiin ja eteenpäin Messiaan tulemiseen, samalla kun isien toivo, Messias itse, oli hänen vieressään, eikä hän häntä tuntenut. Kuinka monta janoista sielua on nykyaikanakin aivan elävän lähteen partaalla ja kuitenkin etsii kaukaa elämän veden lähteitä!AO4 150.3

»’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ‘Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. — ‘Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi —. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut » (Room. 10: 6-9).AO4 151.1

Jeesus ei heti vastannut itseään koskevaan kysymykseen, vaan sanoi juhlallisen vakavasti: »Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.»AO4 151.2

Se, joka koettaa sammuttaa janoaan tämän maailman lähteillä, juo vain janotakseen jälleen. Kaikkialla ihmiset ovat janoavia. He ikävöivät jotakin, mikä tyydyttäisi heidän sielunsa kaipauksen.Yksi ainoa voi täyttää tuon tarpeen. Maailma tarvitsee Kristusta, joka on »Kaikkien kansojen toivo». Jumalallinen armo, jonka hän yksin voi lahjoittaa, on kuin elävä vesi: se puhdistaa, virvoittaa ja elvyttää sielun.AO4 151.3

Jeesus ei esittänyt sitä ajatusta, että yksi ainoa siemaus elävää vettä olisi juojalle kylliksi. Se, joka on saanut maistaa Kristuksen rakkautta, kaipaa jatkuvasti lisää, mutta hän ei etsi mitään muuta. Maailman rikkaus, kunnia tai nautinnot eivät häntä houkuttele. Hänen sydämensä rukoilee lakkaamatta: »Enemmän sinua. »Ja hän, joka ilmaisee sielulle sen tarpeen, odottaa saavansa tyydyttää sen nälän ja janon. Kaikki ihmiskeinot ja apulähteet pettävät. Vesisäiliöt tyhjenevät, lammikot kuivuvat, mutta Lunastajamme on tyhjentymätön lähde. Voimme juoda juomistamme, ja aina löydämme täyden vesivaraston. Sillä, jonka sydämessä Kristus asuu, on sisässään siunausten lähde, »joka kumpuaa iankaikkiseen elämään». Tästä lähteestä hän ammentaa voimaa ja armoa täyttämään kaikki hänen tarpeensa.AO4 151.4

Jeesuksen puhuessa elävästä vedestä nainen katseli häntä ihmetellen. Jeesus oli herättänyt hänen mielenkiintonsa ja aikaansaanut hänessä halun saada sen lahjan, josta hän puhui. Nainen käsitti nyt, ettei Jeesus tarkoittanut Jaakobin lähteen vettä, sillä tätähän hän aina käytti, juoden ja janoten uudelleen. »Herra», hän sanoi, »anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa.»AO4 151.5