Kansanjoukon ruokkimisihme

Viimein opetuslapset tulivat hänen luokseen ja vaativat, että kansa oli sen itsensä tähden lähetettävä pois. Monet olivat tulleet kaukaa, eivätkä sitten aamun olleet syöneet mitään. He voisivat ostaa ruokaa ympärillä olevista kaupungeista ja kylistä. Mutta Jeesus sanoi: »Antakaa te heille syödä», ja kääntyen Filippuksen puoleen kysyi: »Mistä ostamme leipää näiden syödä? » Tämän hän sanoi koetellakseen opetuslasten uskoa. Filippus katsoi ihmismerta ja ajatteli, miten mahdotonta olisi hankkia ruokaa tyydyttämään sellaisen joukon tarpeen. Hän vastasi, etteivät kahdensadan denaarin leivät läheskään riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän. Jeesus tiedusteli, paljonko leipää löytyisi kansalta. Andreas sanoi hänelle: »Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle? » Jeesus pyysi tuomaan ne hänelle. Sitten hän käski opetuslapsia asettamaan kansan nurmikolle viidenkymmen tai sadan ryhmiin, jotta järjestys säilyisi ja kaikki voisivat nähdä, mitä hän aikoi tehdä. Kun tämä oli tehty, Jeesus otti ruoan, »katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle». »Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.»AO4 315.2

Hän, joka opetti kansalle, miten he voivat saada rauhan ja onnen, huolehti yhtä hyvin heidän ajallisista tarpeistaan kuin heidän hengellisestä hädästään. Kansa oli väsynyt ja uupunut. Äideillä oli pienokaiset sylissään, ja vähän isommat lapset ympärillä pitivät kiinni heidän hameenhelmoistaan. Monet olivat seisoneet tuntikausia. He olivat kuunnelleet niin tarkkaavasti Jeesuksen sanoja, etteivät olleet edes muistaneet istuutua, ja joukko oli niin suuri, että oli vaara joutua toinen toisensa polkemaksi. Jeesus tahtoi antaa heille tilaisuuden levätä, ja hän pyysi heitä istuutumaan. Sillä paikalla kasvoi paljon ruohoa, ja kaikki saattoivat istua mukavasti.AO4 315.3

Kristus ei koskaan tehnyt ihmettä muutoin kuin todellisen tarpeen vaatiessa, ja jokainen ihme oli tarkoitettu johtamaan ihmiset elämän puun luo, jonka lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Yksinkertainen ruoka, jota opetuslapset kantoivat kansalle, sisälsi runsaita opetuksia. Se oli vaatimatonta ravintoa; kalat ja ohraleipä olivat Galilean meren ympärillä asuvan kalastajaväestön jokapäiväistä ruokaa. Jeesus olisi voinut levittää kansan eteen herkullisen aterian, mutta vain makuaistin tyydyttämiseksi valmistettu ruoka ei olisi voinut antaa heille mitään opetusta. Kris tus opetti tässä heille, että Jumalan ihmisille tarkoittamat luonnolliset elintavat oli turmeltu. Eivätkä ihmiset ole koskaan nauttineet ylellisistä pidoistaan, jotka on valmistettu turmeltuneen makuaistin tyydyttämiseksi, niin kuin nämä ihmiset nauttivat levosta ja siitä yksinkertaisesta ravinnosta, jota Jeesus heille hankki kaukana ihmisasunnoista.AO4 315.4

Jos nykyajan ihmiset olisivat yksinkertaisia tavoiltaan ja eläisivät sopusoinnussa luonnonlakien kanssa, kuten Aadam ja Eeva alussa, tulisivat ihmiskunnan tarpeet runsaasti tyydytetyiksi. Olisi vähemmän kuviteltuja tarpeita ja enemmän tilaisuuksia toimia Jumalan säätämin tavoin. Mutta itsekkyys ja luonnottoman makuaistin tyydyttäminen ovat tuoneet maailmaan syntiä ja kurjuutta, ylellisyyden kautta yhtäällä ja puutteen kautta toisaalla.AO4 316.1

Jeesus ei halunnut kiinnittää ihmisiä itseensä tyydyttämällä heidän haluaan ylellisyyteen. Tuolle suurelle joukolle, joka oli väsynyt ja nälkäinen pitkän, rasittavan päivän jälkeen, tuo yksinkertainen ravinto ei ollut ainoastaan vakuutus hänen voimastaan vaan myös hänen hellästä huolenpidostaan heidän elämänsä tarpeista. Vapahtaja ei ole luvannut seuraajilleen tämän maailman ylellisyyttä. Heidän ravintonsa saattaa olla yksinkertaista, vieläpä niukkaakin, ja köyhyys saattaa heitä ahdistaa, mutta hänen sanansa lupaa, että heidän tarpeensa täytetään, ja hän on luvannut sellaista, mikä on paljon parempaa kuin maallinen hyvä: oman läsnäolonsa pysyvän lohdutuksen.AO4 316.2