Opetuksia meren tyynnyttämisestä

Kun Jeesus herätettiin kohtaamaan myrskyä, hän oli täysin rauhallinen. Pelosta ei ollut jälkeäkään hänen sanoissaan tai katseessaan, sillä hänen sydämessään ei ollut pelkoa. Mutta hän ei luottanut siihen, että hänellä oli kaikkivoipa voima. Ei hän nukkunut kaikessa rauhassa siksi, että oli »Mestari maan, meren, taivallan». Sen voiman hän oli pannut syrjään, ja hän sanookin: »En minä itsestäni voi mitään tehdä » (Joh. 5: 30). Hän luotti Isänsä voimaan. Jeesus lepäsi uskossa, uskossa Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon, ja sen sanan voima, joka tyynnytti myrskyn, oli Jumalan voima.AO4 288.3

Niin kuin Jeesus uskossa luotti Isänsä huolenpitoon, niin meidänkin tulee luottaa Vapahtajamme huolenpitoon. Jos opetuslapset olisivat luottaneet häneen, he olisivat pysyneet rauhallisina. Heidän pelkonsa vaaran hetkellä paljasti heidän epäuskonsa. Yrittäessään pelastaa itsensä he unohtivat Jeesuksen, ja vasta kun he itseluottamuksensa pettäessä kääntyivät hänen puoleensa, hän saattoi antaa heille apuaan!AO4 288.4

Kuinka usein me saammekaan kokea samaa kuin opetuslapset. Kun kiusausten myrskyt nousevat ja välkkyvät salamat leimahtelevat ja kun laineet lyövät ylitsemme, me taistelemme myrskyssä yksin ja unohdamme, että on eräs, joka voi auttaa meitä. Me luotamme omiin voimiimme, kunnes menetämme kaiken toivomme ja olemme valmiit joutumaan perikatoon. Silloin muistamme Jeesuksen, ja jos pyydämme häntä pelastamaan meitä, emme huuda turhaan. Vaikka hän murheellisena nuhtelee epäuskoamme ja itseluottamustamme, hän ei koskaan jätä antamatta meille tarvitsemaamme apua. Jos Vapahtaja asuu sydämessämme, meidän ei koskaan tarvitse pelätä, olimmepa sitten maalla tai merellä. Elävä usko Lunastajaan tyynnyttää elämän meren ja vapauttaa meidät vaarasta sillä tavalla, jonka hän tietää parhaimmaksi.AO4 288.5

Tämä myrskyn tyynnyttämisen ihmetyö sisältää toisenkin hengellisen opetuksen. Jokainen ihminen voi kokemuksestaan todistaa seuraavien Raamatun sanojen totuuden: »Jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä.— Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani » (Jes. 57: 20, 21). Synti on vienyt rauhamme. Niin kauan kuin oma minä hallitsee, emme löydä lepoa. Ihmisvoima ei voi hallita sydämen voimakkaita intohimoja. Olemme siinä yhtä avuttomia kuin opetuslapset raivoavan myrskyn kourissa. Mutta hän, joka tyynnytti Galilean meren aallokon, on puhunut rauhaa jokaiselle sielulle. Raivosipa myrsky miten ankarana tahansa, ne, jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen huutaen: »Herra, pelasta meidät», saavat vapahduksen. Hänen armonsa, joka sovittaa sielun Jumalan kanssa, tyynnyttää intohimojen myrskyn, ja hänen rakkaudessaan sydän löytää levon. »Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan » (Ps. 107: 29, 30). »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. » »Vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti » (Room. 5:1; Jes. 32: 17).AO4 288.6