»Uusi viini»

Jatkaessaan vastaustaan Johanneksen opetuslapsille Jeesus esitti vertauksen sanoen: »Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. »Johannes Kastajan sanomaa ei saanut kutoa yhteen perimätapojen ja taikauskon kanssa. Yritys sekoittaa fariseusten teennäisyyttä Johanneksen hurskauteen vain syventäisi heidän välistään kuilua.AO4 234.1

Ei myöskään Kristuksen esittämiä periaatteita voitu liittää fariseusten muotomenoihin. Kristus ei silloittanut kuilua, jonka Johanneksen opetukset olivat luoneet. Hän tekisi eron vanhan ja uuden välillä yhä selvemmäksi. Jeesus kuvasi tätä edelleen sanoen: »Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. »Nahkaleilit, joita käytettiin uuden viinin säilytysastioina, tulivat jonkin ajan kuluttua kuiviksi ja hauraiksi ja olivat tarkoitukseensa kelpaamattomia. Tällä tutulla kuvauksella Jeesus esitti havainnollisesti juutalaisten johtomiesten tilan. Papit, kirjanoppineet ja hallitusmiehet olivat muotomenojen ja perimätapojen kahleissa. Heidän sydämensä oli jäykistynyt ja kutistunut kuten kuivettuneet viinileilit, joihin hän oli heitä verrannut. Koska he tyytyivät pelkkään lakiuskontoon, heidän oli mahdoton tulla taivaan elävän totuuden tallettajiksi. He pitivät omaa vanhurskauttaan riittävänä eivätkä halunneet uskontoonsa mitään uutta. He eivät vastaanottaneet Jumalan hyvyyttä ansaitsemattomana lahjana, vaan katsoivat ansainneensa sen hyvillä töillään. Rakkauden kautta vaikuttava usko, joka puhdistaa sielun, ei voinut löytää minkäänlaista yhtymäkohtaa fariseusten uskonnon kanssa, jonka muodostivat muotomenot ja ihmiskäskyt. Olisi turha yritys liittää Jeesuksen opetuksia vallitsevaan uskontoon. Jumalan elävä totuus tulisi kuohuvan viinin tavoin pakahduttamaan farisealaisen perimätavan vanhat, lahoavat leilit.AO4 234.2

Fariseukset pitivät itseään liian viisaina tarvitakseen opetusta, liian vanhurskaina tarvitakseen pelastusta ja liian korkeaarvoisina tarvitakseen Kristukselta tulevaa kunniaa. Vapahtaja kääntyi pois heidän luotaan etsiäkseen toisia, jotka vastaanottaisivat taivaan sanoman. Oppimattomissa kalastajissa, tulliaseman publikaanissa, samarialaisessa naisessa, tavallisissa ihmisissä, jotka mielellään häntä kuuntelivat, hän löysi uusia leilejä uutta viiniä varten. Evankeliumityöhön kelpaavia aseita ovat sielut, jotka iloiten vastaanottavat Jumalan heille lähettämän valon. Heidän välityksellään hän levittää maailmaan totuuden tuntemusta. Jos hänen seuraajansa Kristuksen armon avulla haluavat tulla uusiksi leileiksi, hän on täyttävä heidät uudella viinillä.AO4 234.3

Vaikka Kristuksen opetusta ku- vattiin uudella viinillä, ei se ollut uutta oppia vaan sen ilmaisemista, mitä alusta asti oli opetettu. Mutta fariseusten kohdalla Jumalan totuus oli kadottanut alkuperäisen merkityksensä ja kauneutensa. Heille Kristuksen opetus oli uutta melkein joka suhteessa, eivätkä he sitä hyväksyneet eivätkä tunnustaneet.AO4 234.4

Jeesus osoitti, miten väärän opetuksen voima hävittää totuuden kaipuun ja kunnioittamisen. »Eikä kukaan», hän sanoi, »joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo: ‘Vanha on hyvää.’ » Kaikki ne totuudet, jotka oli annettu maailmalle patriarkkojen ja profeettain välityksellä, loistivat uudessa kauneudessaan Kristuksen sanoissa. Mutta kirjanoppineilla ja fariseuksilla ei ollut mitään halua saada tätä uutta kallisarvoista viiniä. Ei heidän mielessään eikä sydämessään ollut sijaa Kristuksen opetuksille, ennen kuin ne olivat tyhjentyneet vanhoista perimätavoista, muodoista ja menoista. He pitivät kiinni kuolleista muodoista ja kääntyivät pois elävästä totuudesta ja Jumalan voimasta.AO4 235.1

Tämä koitui juutalaisten turmioksi, ja se on koituva turmioksi monelle sielulle vielä nykyäänkin. Tuhannet tekevät saman erehdyksen kuin fariseukset, joita Kristus nuhteli Matteuksen pidoissa. Monet hylkäävät totuuden, joka tulee ylhäältä valojen Isältä, mieluummin kuin luopuvat jostakin omaksumastaan käsityksestä tai hellimästään mielipiteestä. He luottavat itseensä ja omaan viisauteensa eivätkä käsitä hengellistä köyhyyttään. He uskovat järkähtämättä pelastuvansa jollakin sellaisella tavalla, että he itse voivat suorittaa jonkin tärkeän osan. Nähdessään, etteivät he millään tavalla voi itse osallistua työhön, he hylkäävät heille valmistetun pelastuksen.AO4 235.2

Lain tekoihin perustuva uskonto ei koskaan voi johtaa sieluja Kristuksen luo, sillä sellaisesta uskonnosta puuttuu rakkaus, puuttuu Kristus. Itsevanhurskauden hengen aiheuttama paasto ja rukous ovat Jumalan silmissä kauhistus. Juhlallinen kokoontuminen jumalanpalvelukseen, uskonnollisten menojen sarja, ulkonainen nöyrtyminen, vaikuttava uhritoimitus, kaikki nämä julistavat, että näiden noudattaja pitää itseään vanhurskaana ja taivaaseen kelvollisena, mutta se on kaikki petosta. Omilla teoillamme emme koskaan voi ostaa pelastusta.AO4 235.3

Kuten oli Kristuksen päivinä, niin on nytkin: fariseukset eivät tunne hengellistä köyhyyttään. Heille kuuluu sanoma: »Sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi » (Ilm. 3: 17, 18). Usko ja rakkaus ovat tulessa puhdistettu kulta. Mutta monen kulta on himmentynyt, ja koko aarre on voinut kadota. Kristuksen vanhurskaus on heille käyttämätön viitta, koskematon lähde. Heille sanotaan: »Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta » (Ilm. 2: 4, 5).AO4 236.1

»Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää » (Ps. 51: 19). Ihmisen täytyy tyhjentyä omasta itsestään, ennen kuin hänestä voi tulla sanan täydessä merkityksessä Jeesukseen uskova. Kun ihminen kieltää itsensä, niin Jumala voi tehdä hänestä uuden luomuksen. Uudet leilit voivat sisältää uutta viiniä. Kristuksen rakkaus herättää uskovassa uutta elämää. Ihmisessä, joka katsoo uskomme alkuunpanijaan ja täydelliseksi tekijään, ilmenee Kristuksen luonne.AO4 236.2