Opetuslasten puutteita

Kaikilla opetuslapsilla oli pahoja virheitä, kun Jeesus kutsui heidät palvelukseensa. Ei edes Johannes, joka pääsi läheisimpään yhteyteen nöyrän ja sävyisän Mestarin kanssa, ollut luonnostaan nöyrä ja taipuisa. Häntä ja hänen veljeään nimitettiin »ukkosenjyrinän pojiksi». Kun he olivat Jeesuksen kanssa, kaikki hänelle osoitettu ylenkatse herätti heissä taistelunhalua. Tässä rakastetussa opetuslapsessa oli luonteen kiivautta, kostonhalua ja arvostelun henkeä. Hän oli ylpeä ja halusi olla ensimmäinen Jumalan valtakunnassa. Mutta päivästä päivään hän sai oman kiivaan luonteensa vastakohtana katsella Jeesuksen lempeyttä ja pitkämielisyyttä ja kuunnella hänen opetuksiaan nöyryydestä ja kärsivällisyydestä. Hän avasi sydämensä jumalalliselle vaikutukselle, eikä hän ollut ainoastaan Vapahtajan sanojen kuulija vaan niiden tekijä. Oma minä tuli kätketyksi Kristukseen. Hän oppi pitämään Kristuksen iestä ja kantamaan hänen kuormaansa.AO4 249.7

Jeesus nuhteli opetuslapsiaan, hän muistutti ja varoitti heitä, mutta Johannes ja hänen veljensä eivät häntä jättäneet, vaan pysyivät Jeesuksen luona hänen nuhteistaan huolimatta. Vapahtaja ei myöskään vetäytynyt pois heidän heikkoutensa ja virheittensä tähden. Loppuun asti he osallistuivat hänen ahdistuksiinsa ja saivat opetuksia hänen elämästään. Katselemalla Kristusta he muuttuivat luonteeltaan.AO4 250.1

Apostolit olivat hyvin erilaisia tavoiltaan ja luonteenlaadultaan. Siellä olivat veljien joukossa publikaani LeeviMatteus ja tulinen Simon Kiivailija, joka leppymättömästi vihasi Rooman valtaa, jalomielinen, mutta hetkellinen Pietari ja halpamainen Juudas, vilpitön, mutta arka ja pelokas Tuomas, Filippus, joka oli hitaasti innostuva ja taipuvainen epäilemään, ja kunnianhimoiset, suorasukaiset Sebedeuksen pojat. Nämä olivat joutuneet yhteen erilaisine virheineen ja perittyine ja hankittuine pahoine taipumuksineen, mutta Kristuksessa ja hänen kauttaan he tulisivat kuulumaan Jumalan perheeseen, he oppisivat tulemaan yksimielisiksi uskossa, opissa ja hengessä. Heillä tulisi olemaan omat koettelemuksensa, omat murheensa, omat erilaiset näkemyksensä. Mutta kun Kristus asuisi sydämessä, heillä ei olisi mitään erimielisyyksiä. Hänen rakkautensa johtaisi heidät rakastamaan toisiaan. Mestarin opetukset saisivat kaikki eroavuudet tasoittumaan ja toisivat opetuslapset yhteen, kunnes heillä olisi sama mielenlaatu ja samanlaiset harkintaperusteet. Kristus oli kaiken keskipiste, ja he voisivat lähestyä toisiaan vain siinä määrin kuin he lähestyivät keskusta.AO4 251.1

Kun Jeesus oli antanut ohjeensa opetuslapsille, hän kokosi tuon pienen joukon aivan lähelleen, polvistui heidän keskelleen, laski kätensä heidän päälleen ja rukoillen asetti heidät hänen pyhään työhönsä. Näin Herran opetuslapset vihittiin evankeliumin palvelukseen.AO4 251.2