Rohkaisun sanoja toisille

Hän opetti kaikkia ymmärtämään, että heille oli uskottu kallisarvoisia talentteja, jotka oikein käytettyinä tuottaisivat heille ikuisia rikkauksia. Hän poisti elämästä kaiken turhuuden ja opetti omalla esimerkillään, että jokaisella ajanrahdullakin voi olla iankaikkisuuteen kantavat seuraukset, ja siksi sitä on vaalittava kalliina aarteena ja käytettävä pyhiin tarkoituksiin. Hän ei sivuuttanut arvottomana ainoatakaan ihmisolentoa, vaan koetti pelastaa jokaisen sielun. Millaisessa seurassa hän olikin, hän esitti opetuksia, jotka soveltuivat siihen ajankohtaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Hän koetti rohkaista kaikkein yksinkertaisimpia ja mahdottomimpiakin vakuuttaen heille, että heistä voi tulla moitteettomia ja kunnollisia ja että he voivat saada luonteen, joka ilmaisee heidän olevan Jumalan lapsia. Hän kohtasi usein sellaisia, jotka olivat joutuneet saatanan valtaan ja joilta puuttui voimaa päästä irti tämän pauloista. Tällaiselle masentuneelle, sairaalle, kiusatulle ja langenneelle Jeesuksen oli tapana puhua helliä ja sääliviä sanoja, joita tarvittiin ja joita voitiin ymmärtää. Hän tapasi sellaisiakin, jotka parhaillaan kamppailivat sielunvihollisen kanssa. Hän kehotti heitä kestämään ja vakuutti heidän voittavan, sillä Jumalan enkelit olivat heidän puolellaan ja antaisivat heille voiton. Ne joita hän täten auttoi, olivat varmat siitä, että he voisivat täydellisesti luottaa häneen. Hän ei ilmaisisi niitä salaisuuksia, joita he kuiskasivat hänen myötätuntoiseen korvaansa.AO4 69.1

Jeesus oli sekä ruumiin että sielun parantaja. Häntä kiinnostivat kaikenlaiset kärsimykset, joita hän joutui näkemään, ja kaikkiin vaivoihin hän toi avun, sillä hänen lempeissä sanoissaan oli parantavaa palsamia. Ei kukaan voinut sanoa hänen tehneen ihmettä, mutta voima, rakkauden parantava voima, lähti hänestä sairaisiin ja ahdistettuihin. Näin hän huomaamattomasti työskenteli kansan hyväksi aina lapsuudestaan asti. Ja tästä johtui, että niin monet kuuntelivat häntä mielellään, kun hän aloitti julkisen toimintansa.AO4 69.2

Kuitenkin Jeesus vaelsi yksin lapsuutensa, nuoruutensa ja miehuutensa. Puhtaudessaan ja uskollisuudessaan hän polki viinikuurnan yksin, eikä yhtään ihmistä ollut hänen kanssaan. Hän kantoi äärettömän raskaan vastuun ihmisen pelastuksesta. Hän tiesi, että ellei ihmiskunnan periaatteissa ja tarkoitusperissä tapahtuisi huomattavaa muutosta, kaikki olisi menetetty. Tämä taakka lepäsi hänen sydämellään, eikä kukaan voinut käsittää sen painoa. Syvästi määrätietoisena hän toteutti sen elämänsä tarkoituksen, että hän itse olisi ihmisten valo.AO4 69.3