Lepopäivä kymmenen käskyn laissa

Sapatti vahvistettiin Siinailta annetulla lailla, mutta sitä ei silloin vasta tehty tunnetuksi lepopäivänä. Israelin kansa tunsi sen jo ennen kuin he tulivat Siinaille. Ollessaan matkalla sinne he pitivät sapattia. Kun jotkut rikkoivat sitä, Herra nuhteli heitä sanoen: »Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani? » (2 Moos. 16: 28).AO4 238.3

Sapattia ei annettu vain Israelille vaan koko maailmalle. Se oli tehty ihmiselle tiettäväksi Eedenissä, ja kuten muutkin käskyt kymmenen käskyn laissa, se on lakkaamaton velvoite. Tästä laista, johon neljäs käskykin sisältyy, sanoo Kristus: »Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. »Niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa, sapatti on oleva jatkuvana merkkinä Luojan voimasta. Ja kun Eeden kerran jälleen kukoistaa maan päällä, kunnioittavat kaikki auringon alla Jumalan pyhää lepopäivää. »Joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra » (Matt. 5: 18; Jes. 66: 23).AO4 238.4

Ei mikään muu juutalaisille annettu säädös erottanut heitä niin selvästi ympäröivistä kansoista kuin sapatti. Jumalan tarkoitus oli, että sen noudattaminen osoittaisi heidän palvelevan häntä. Se olisi merkki siitä, etteivät he palvele epäjumalia vaan ovat liitossa elävän Jumalan kanssa. Mutta pyhittääkseen sapatin ihmisten täytyy itsensä olla pyhiä. Uskon kautta heidän täytyy osallistua Kristuksen vanhurskaudesta. Kun Israelia käskettiin: »Muista pyhittää lepopäivä», Herra sanoi heille myös: »Ja te olkaa minulle pyhä kansa » (2 Moos. 20: 8; 22: 31).Vain täten sapatti saattoi erottaa Israelin Jumalan palvelijaksi.AO4 239.1