Parannuksen saarnaaja

Jumala ei lähetä sanansaattajia imartelemaan syntistä. Hän ei julista rauhansanomia tuudittamaan jumalattomia väärään turvallisuuden tunteeseen. Hän laskee väärintekijän omalletunnolle raskaan taakan ja lävistää sielun syyllisyydentunnon nuolilla. Palvelevat enkelit kuvailevat hänelle Jumalan pelottavat tuomiot saadakseen hänet tuntemaan tarpeensa ja huudahtamaan: »Mitä minun on tehtävä pelastuakseni? » Sitten sama käsi, joka on nöyryyttänyt ihmisen tomuun, nostaa katuvan ylös. Ääni, joka on nuhdellut syntiä ja saattanut ylpeyden ja kunnianhimon häpeään, kysyy hellästi ja myötätuntoisesti: »Mitä haluat minun tekevän sinulle?»AO4 77.3

Johanneksen aloittaessa toimintansa kansa oli kiihottuneessa tyytymättömyyden tilassa, joka lähenteli vallankumousta. Arkelaoksen viraltapanon jälkeen Juudea oli joutunut välittömästi Rooman vallan alle. Roomalaisten maaherrain sortovalta ja kiristykset sekä heidän järkähtämättömät ponnistuksensa saattaa käytäntöön pakanallisia vertauskuvia ja tapoja olivat sytyttäneet kapinan, joka oli tukahdutettu tuhansien Israelin parhaitten miesten verellä. Tämä kaikki lisäsi kansan vihaa Roomaa kohtaan ja syvensi kaipausta vapautua sen vallasta.AO4 77.4

Eripuraisuuden ja taistelun keskelle kuului erämaasta ääni, joka oli hätkähdyttävä ja tuima, mutta kuitenkin toivontäyteinen: »Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. »Sen uusi, outo voima vaikutti kansaan. Profeetat olivat ennustaneet Kristuksen tulemisesta kaukaiseen tulevaisuuteen kuuluvana tapahtumana, mutta tässä julistettiin sen olevan käsillä. Johanneksen erikoinen ulkonäkö vei hänen kuulijainsa ajatukset muinaisiin näkijöihin. Hän muistutti tavoiltaan ja puvultaan profeetta Eliaa. Elian hengessä ja voimassa hän julisti kansan turmeltuneisuutta ja nuhteli vallitsevista synneistä. Hänen sanansa olivat selviä, sattuvia ja vakuuttavia. Monet uskoivat hänen olevan joku profeetoista, joka oli noussut kuolleista. Koko kansa oli liikkeellä. Suuria joukkoja vaelsi erämaahan.AO4 77.5

Johannes julisti Messiaan tulemista ja kutsui kansaa parannukseen. Synnistä puhdistumisen vertauskuvana hän kastoi heidät Jordanin vedessä. Näin hän sattuvan vertauskuvan avulla julisti, että ne, jotka väittivät olevansa Jumalan valittu kansa, olivat synnin saastuttamia ja ettei heillä ilman sydämen ja elämän puhdistusta voisi olla mitään osaa Messiaan valtakunnassa.AO4 78.1

Hallitusmiehiä ja rabbiineja, sotilaita, publikaaneja ja talonpoikia tuli kuulemaan profeettaa. Hetkeksi Jumalan vakava varoitus pysähdytti heidät. Monet tekivät parannuksen ja vastaanottivat kasteen. Kaikensäätyisiä ihmisiä alistui Johannes Kastajan vaatimuksiin päästäkseen hänen julistamaansa valtakuntaan.AO4 78.2

Monet kirjanoppineista ja farisealaisista tulivat tunnustaen syntinsä ja pyytäen kastetta. He olivat korottaneet itsensä muiden ihmisten yläpuolelle ja saaneet ihmiset omaksumaan korkean käsityksen heidän hurskaudestaan. Nyt paljastettiin heidän elämänsä synnit ja salaisuudet. Mutta Pyhä Henki ilmoitti Johannekselle, että monilla näistä ihmisistä ei ollut oikeata synnintuntoa. He olivat silmänpalvelijoita. Profeetan ystävinä he toivoivat pääsevänsä tulevan ruhtinaan suosioon. Ja vastaanottamalla kasteen tältä suositulta nuorelta opettajalta he luulivat vaikutuksensa kansaan kasvavan.AO4 78.3

Johannes vastasi heille purevalla kysymyksellä: »Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ‘Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teil- le, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.»AO4 78.4

Juutalaiset olivat tulkinneet väärin Jumalan lupauksen ikuisesta suosiosta Israelille: »Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra » (Jer. 31: 3537). Juutalaisten mielestä heidän luonnollinen polveutumisensa Aabrahamista oikeutti heidät omistamaan itselleen tämän lupauksen. Mutta he jättivät huomaamatta Jumalan määräämät ehdot. Hän oli sanonut ennen tuon lupauksen antamista: »Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. — Sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä » (Jer. 31: 33, 34).AO4 79.1

Jumalan suosio luvataan kansalle, jonka sydämeen hänen lakinsa on kirjoitettu. He ovat yhtä hänen kanssaan. Mutta juutalaiset olivat luopuneet Jumalasta. Syntiensä tähden he olivat hänen rangaistustuomionsa alaisia. Tästä syystä he olivat joutuneet pakanakansan orjiksi. Synti oli pimentänyt heidän mielensä, ja koska Jumala oli menneinä aikoina osoittanut heille niin suurta suosiota, he puolustelivat syntejään. He uskalsivat ajatella olevansa parempia kuin muut ihmiset ja oikeutettuja nauttimaan hänen siunaustaan.AO4 80.1

Nämä asiat »on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut » (1 Kor. 10: 11). Kuinka usein me käsitämmekään väärin Jumalan meille antamat siunaukset ja luulemme, että me olemme päässeet suosioon, koska meissä on jotakin hyvää! Jumala ei voi tehdä meidän hyväksemme sitä, minkä hän haluaisi tehdä. Me käytämme hänen lahjojaan itsetyytyväisyytemme lisäämiseksi ja paaduttaaksemme sydämemme epäuskossa ja synnissä.AO4 80.2

Johannes julisti Israelin opettajille, että heidän ylpeytensä, itsekkyytensä ja julmuutensa osoittivat heidän olevan kyykäärmeitten sikiöitä, jotka ovat kuolettavana kirouksena kansalle, eivätkä suinkaan vanhurskaan ja kuuliaisen Aabrahamin lapsia. Sen valon vuoksi, jonka he olivat saaneet Jumalalta, he olivat vielä pahempia kuin pakanat, joita parempia he luulivat olevansa. He olivat unohtaneet kallion, josta he olivat lohkaistut, ja kaivosonkalon, josta olivat kaivetut. Jumala ei ollut heistä riippuvainen saadakseen tarkoituksensa toteutetuksi. Kuten hän oli kutsunut Aabrahamin pakanakansan keskuudesta, niin hän saattaisi kutsua muitakin palvelukseensa. Ihmissydämet voivat näyttää kuivilta kuin erämaan kivet, mutta hänen Henkensä voi elvyttää ne tekemään hänen tahtoaan ja kokemaan hänen lupauksensa täyttymisen.AO4 80.3

»Jo on kirves pantu puitten juurelle», sanoi profeetta, »jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. »Puun arvoa ei määrää sen nimi vaan sen hedelmä. Jos hedelmä on arvoton, ei nimi voi pelastaa puuta tuhosta. Johannes selitti juutalaisille, että heidän elämänsä ja luonteensa määräsivät heidän pysymisensä Jumalan kansana. Tunnustus ei merkinnyt mitään. Ellei heidän elämänsä ja luonteensa ollut sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, he eivät olleet hänen kansaansa.AO4 80.4

Nämä sydämeen käyvät sanat saivat hänen kuulijansa synnintuntoon. He tulivat hänen luokseen kysyen: »Mitä meidän siis pitää tekemän? » Hän vastasi: »Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin. »Ja hän varoitti publikaaneja vääryydestä ja sotilaita väkivallasta.AO4 80.5

Kaikki jotka tulivat Kristuksen valtakunnan alamaisiksi, hän sanoi, antaisivat todistuksen uskostaan ja katumuksestaan. Heidän elämässään näkyisi ystävällisyyt- tä, rehellisyyttä ja uskollisuutta. He auttaisivat tarvitsevia ja toisivat uhrinsa Jumalalle. He suojelisivat turvattomia ja olisivat esimerkkinä hyvyydessä ja sääliväisyydessä. Näin Kristuksen seuraajat todistavat Pyhän Hengen muuttavasta voimasta. Jokapäiväisessä elämässä näkyy oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja Jumalan rakkautta. Muuten he ovat kuin akanat, jotka viskataan tuleen.AO4 80.6

»Minä kastan teidät vedellä parannukseen», Johannes sanoi, »mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella » (Matt. 3: 11). Profeetta Jesaja oli lausunut, että Herra puhdistaa kansansa heidän synneistään »tuomion ja puhdistuksen hengellä». Herran sana Israelille kuului: »Minä käännän käteni sinua vastaan ja puhdistan sinusta kuonan niinkuin lipeällä ja poistan sinusta kaiken lyijyn » (Jes. 4: 4; 1: 25). Kaikelle synnille, löytyipä sitä inistä tahansa, »meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli » (Hebr. 12: 29). Kaikista niistä, jotka antautuvat hänen voimansa alaisiksi, Jumalan Henki on kuluttava pois synnin. Mutta jos ihmiset pysyvät synneissään, he samaistuvat synnin kanssa. Silloin Jumalan kirkkauden, joka tuhoaa synnin, täytyy tuhota heidätkin. Jaakob huudahti painiskeltuaan yön enkelin kanssa: »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut » (1 Moos. 32: 30). Jaakob oli tehnyt suuren synnin menettelyllään Eesauta kohtaan, mutta hän oli katunut. Hänen rikoksensa oli annettu anteeksi ja syntinsä sovitettu; siksi hän saattoi kestää Jumalan läsnäolon ilmestyksen. Mutta aina kun ihmiset tulivat Jumalan eteen tahallaan suosien pahaa, heidät tuhottiin. Kristuksen tullessa toisen kerran hän on surmaava jumalattomat »suunsa henkäyksellä » ja tuhoava heidät »tulemuksensa ilmestyksellä » (2 Tess. 2: 8). Jumalan kirkkauden valo, joka antaa elämän vanhurskaille, on tuhoava jumalattomat.AO4 81.1

Johannes Kastajan aikana Jeesus oli juuri tulossa ilmaisemaan Jumalan luonnetta. Hänen pelkkä läsnäolonsa oli paljastava ihmisille heidän syntinsä. He voivat päästä hänen yhteyteensä ainoastaan, jos he halusivat tulla puhdistetuiksi synneistään. Vain puhdassydämiset voivat pysyä hänen lähellään.AO4 81.2

Näin Johannes Kastaja julisti Jumalan sanomaa Israelille. Monet ottivat vaarin hänen opetuksestaan. Monet uhrasivat kaiken ollakseen kuuliaisia. Suuret joukot seurasivat tätä uutta opettajaa paikasta toiseen, ja monet toivoivat hänen olevan Messias. Mutta kun Johannes näki ihmisten kääntyvän hänen puoleensa, hän käytti jokaista tilaisuutta suunnatakseen heidän uskonsa häneen, joka oli tuleva.AO4 81.3