Pakanoillekin kuuluu Jumalan armo

Jeesus halusi paljastaa sen suuren syvällisen totuuden, joka oli ollut kätkettynä kautta aikojen, nimittäin että pakanatkin olisivat perillisiä juutalaisten kanssa ja »osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta » (Ef. 3: 6). Opetuslapset olivat hitaita oppimaan tätä totuutta, ja jumalallinen opettaja antoi heille siitä opetuksen toisensa jälkeen. Palkitessaan sadanpäämiehen uskon Kapernaumissa ja saarnatessaan evankeliumia Syykarin asukkaille hän oli osoittanut, ettei hänessä ollut juutalaisten suvaitsemattomuutta. Mutta samarialaisilla oli sentään jotakin tietoa Jumalasta, ja sadanpäämies oli osoittanut ystävällisyyttä israelilaisille. Nyt Jeesus saattoi opetuslapsensa kosketuksiin pakanan kanssa, jolla heidän mielestään ei ollut enempää syytä kuin kellään muullakaan hänen kansastaan odottaa suosiota häneltä. Hän halusi antaa esimerkin, miten sellaisia tuli kohdella. Opetuslasten mielestä hän jakeli liian runsaasti armolahjojaan. Hän halusi näyttää, ettei rotu tai kansallisuus rajoittanut hänen rakkauttaan.AO4 346.2

Lausuessaan: »Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö», Jeesus puhui totta, ja työskennellessään kanaanilaisen vaimon hyväksi hän täytti tehtäväänsä. Tämä vaimo oli yksi niistä kadonneista lampaista, jotka Israelin olisi tullut pelastaa. Kristus suoritti heille määrättyä työtä, jonka he itse olivat laiminlyöneet.AO4 346.3

Tämä teko avasi opetuslasten silmät näkemään yhä paremmin sen työn, joka heitä odotti pakanain keskuudessa. He näkivät laajan työsaran Juudean ulkopuolella. He näkivät taakkojen alla sieluja, jotka olivat tuntemattomia edullisemmassa asemassa oleville. Niiden joukossa, joita heitä oli opetettu halveksimaan, oli sieluja, jotka kaipasivat suuren Lääkärin apua ja janosivat sitä elämän valoa, jota niin runsaasti oli annettu juutalaisille.AO4 346.4

Myöhemmin juutalaiset yhä päättävämmin kääntyivät pois opetuslapsista, koska nämä selittivät Jeesuksen olevan maailman Vapahtaja ja koska Kristuksen kuolema särki juutalaisia ja pakanoita erottavan rajaaidan. Silloin tällä ja muilla samanlaisilla opetuksilla, jotka osoittivat, etteivät tavat tai kansallisuus saa rajoittaa evankeliumityötä, oli voimakas vaikutus Kristuksen edustajiin, ja ne osoittivat heille heidän työnsä suunnan.AO4 346.5

Kristuksen käynnillä Foinikiassa ja siellä suoritetulla ihmetyöllä oli kuitenkin vielä laajempi tarkoitus. Hän ei tehnyt ihmetyötä vain sairaan naisen tähden, ei myöskään opetuslastensa eikä niiden vuoksi, joiden hyväksi nämä työskentelisivät, vaan myös sen tähden »että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä » (Joh. 20: 31). Samat voimat, jotka erottivat ihmiset Kristuksesta yhdeksäntoista vuosisataa sitten, vaikuttavat vielä nykyisinkin. Se henki, joka rakensi rajaaidan juutalaisten ja pakanain välille, toimii vieläkin. Ylpeys ja ennakkoluulot ovat rakentaneet vahvoja, erottavia muureja eri ihmisluokkien välille. Kristus ja hänen tehtävänsä on esitetty väärässä valossa, ja tuhannet tuntevat olevansa itse asiassa suljetut pois evankeliumin siunausten piiristä. Mutta älkööt he tunteko olevansa suljetut pois Kristuksesta. Ei ihminen eikä saatana voi rakentaa ainoatakaan sellaista estettä, jonka läpi ei usko voisi tunkeutua.AO4 347.1

Uskoen tämä foinikialainen nainen heittäytyi niitä muureja vastaan, jotka oli pystytetty juutalaisten ja pakanain välille. Voittaen masennuksen ja välittämättä ilmiöistä, jotka olisivat voineet saattaa hänet epäilemään, hän luotti Vapahtajan rakkauteen. Näin Jeesus toivoisi meidänkin luottavan häneen. Pelastuksen siunaus kuuluu jokaiselle sielulle. Vain ihmisen oma valinta voi estää häntä osallistumasta lupauksesta Kristuksessa evankeliumin kautta.AO4 347.2

Jumala vihaa luokkarajoja. Hän ei tunne lainkaan sellaisia. Hänen silmissään kaikkien ihmisten sielu on yhtä kallis. »Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. »Ikä, säätyja kansallisuusrajoista tai uskonnollisista etuoikeuksista huolimatta kaikki ovat kutsutut hänen luokseen saamaan elämän. »Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään. Tässä ei ole erotusta. » »Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata. » »Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin. » »Sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä ‘jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’ » (Ap.t. 17: 26, 27; Gal. 3: 28; Sanani. 22: 2; Room. 10: 11-13).AO4 347.3