Ensimmäinen kiusaus

Kristukselle samoin kuin synnittömille esivanhemmillemme Eedenissä oli ruokahalu ensimmäisen suuren kiusauksen perustana. Lunastustyön oli alettava juuri siitä, mistä turmio oli alkanut. Kuten Aadamin lankeemus koski ruokahalun tyydyttämistä, niin Kristuksen täytyi voittaa hillitsemällä ruokahalunsa. »Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: ‘Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ‘Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’»AO4 90.2

Aadamin ajoista Kristuksen aikaan asti oli itsehemmottelu yhä lisännyt halujen ja himojen voimaa, kunnes niillä oli miltei rajaton valta. Näin ihmisistä oli tullut turmeltuneita ja sairaita, ja heidän oli itsessään mahdoton saada voittoa. Kristus voitti ihmisen puolesta kestämällä ankarimman kokeen. Meidän tähtemme hän harjoitti itsehillintää, joka voitti nälän ja kuoleman. Ja tällä ensimmäisellä voitolla oli muitakin seurauksia, jotka vaikuttivat kaikkiin taisteluihimme pimeyden voimia vastaan.AO4 90.3

Kun Jeesus saapui erämaahan, Isän kirkkaus ympäröi hänet. Jumalan yhteyteen sulautuneena hän kohosi inhimillisen heikkouden yläpuolelle. Mutta kirkkaus häipyi, ja hän jäi taistelemaan kiusausten kanssa. Ne ahdistivat häntä joka hetki. Hänen inhimillinen luontonsa kavahti taistelua, joka häntä odotti. Neljäkymmentä päivää hän paastosi ja rukoili. Hän oli nälän heikontama ja laihduttama ja sieluntuskan kuluttama ja uuvuttama. »Runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo » (Jes. 52: 14). Nyt oli saatanan tilaisuus. Nyt hän luuli voittavansa Kristuksen.AO4 90.4

Silloin tuli Vapahtajan luo kuin vastauksena hänen rukouksiinsa taivaan enkelin näköinen olento. Tämä väitti saaneensa Jumalalta tehtäväkseen ilmoittaa, että Kristuksen paasto oli lopussa. Kuten Jumala oli lähettänyt enkelin estämään Aabrahamia uhraamasta Iisakia, samoin Isä, tyytyväisenä Kristuksen suostuvaisuuteen lähteä kärsimysten tielle, oli lähettänyt enkelin pelastamaan hänet. Tällainen sanoma tuotiin Jeesukselle. Vapahtaja oli heikkona nälästä ja halusi ruokaa, kun saatana äkkiä tuli hänen luokseen. Viitaten kiviin, joita erämaa oli täyn- nä ja jotka olivat leivän näköisiä, hän sanoi: »Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.»AO4 90.5

Vaikka hän ilmestyy valon enkelinä, niin nämä ensimmäiset sanat paljastavat hänen luonteensa. »Jos sinä olet Jumalan Poika. »Tässä on salainen viittaus epäilykseen. Jos Jeesus tekisi saatanan ehdotuksen mukaan, se merkitsisi epäilyksen tunnustamista. Kiusaaja koettaa voittaa Kristuksen samoin keinoin, jotka olivat niin menestyksellisiä ihmissuvun kohdalla alussa. Miten taitavasti saatana lähestyikään Eevaa Eedenissä! »Onko Jumala todellakin sanonut: ‘Älkää syökö kaikista paratiisin puista?’ » (1 Moos. 3: 1). Tähän asti kiusaajan sanat olivat totta, mutta hänen tavassaan lausua ne oli peitettyä ylenkatsetta Jumalan sanoja kohtaan. Niissä oli salainen kielto, epäilys jumalallista totuutta kohtaan. Saatana koetti saada Eevan kuvittelemaan, ettei Jumala tekisi niin kuin hän oli sanonut. Jumalan ihmistä kohtaan osoittaman rakkauden ja myötätunnon kanssa ristiriidassa olisi kieltää ottamasta sellaista kaunista hedelmää. Samoin kiusaaja nytkin koettaa herättää Kristuksessa samoja tunteita, kuin hänen omassa mielessään on. »Jos sinä olet Jumalan Poika. »Nämä sanat kalvavat katkerasti hänen mieltään. Hänen äänessään on täydellisen epäuskon sävy. Kohtelisiko Jumala omaa Poikaansa tällä tavoin? Jättäisikö hän hänet erämaahan petojen sekaan ilman ravintoa, ilman seuraa, ilman lohdutusta? Hän vihjaisee, ettei Jumalan tarkoitus koskaan ole ollut antaa Poikansa olla tällaisessa tilassa. »Jos sinä olet Jumalan Poika», niin näytä voimasi vapauttamalla itsesi nälän ahdistuksesta. Käske näiden kivien muuttua leiviksi.AO4 91.1

Taivaasta kuuluneet sanat »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt » (Matt. 3: 17) kaikuivat vielä saatanan korvissa. Mutta hän oli päättänyt saada Kristuksen epäilemään tätä todistusta. Jumalan sana oli Kristuksen vakuutena hänen jumalallisesta tehtävästään. Hän oli tullut elämään ihmisenä ihmisten keskuudessa, ja nämä sanat osoittivat hänen yhteytensä taivaan kanssa. Saatanan tarkoitus oli saada hänet epäilemään näitä sanoja. Saatana tiesi, että jos hän saisi Kristuksen luottamuksen Jumalaan horjumaan, voitto koko taistelusta olisi hänen puolellaan. Hän voittaisi Kristuksen. Hän toivoi, että Kristus epätoivon ja ankaran nälän pakottamana menettäisi uskonsa Isäänsä ja tekisi ihmeen omaksi hyväkseen. Jos hän olisi tehnyt näin, koko lunastussuunnitelma olisi rauennut tyhjiin.AO4 92.1

Kun saatana ja Jumalan Poika ensi kerran kohtasivat toisensa taistelussa, Kristus oli taivaan joukkojen johtaja, ja saatana, kapinallisten johtaja taivaassa, heitettiin ulos. Nyt heidän asemansa näyttää olevan päinvastainen, ja saatana käyttää luuloteltua etuansa parhaalla tavalla. Hän kertoo, että eräs voimakkaimmista enkeleistä on karkotettu taivaasta. Jeesuksen ulkonäkö osoittaa, että hän on tuo langennut enkeli, joka on Jumalan jättämä ja ihmisten hylkäämä. Jumalallinen olento voisi todistaa väitteensä tekemällä ihmeen: »Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi. »Sellainen luomisvoimaa ilmaiseva teko, yllyttää kiusaaja, olisi ratkaiseva todistus jumaluudesta. Se tekisi taistelusta lopun.AO4 92.2

Jeesus ei ääneti voinut kuunnella pääpettäjää taistelematta mielessään. Mutta Jumalan Pojan ei tarvinnut todistaa jumaluuttaan saatanalle tai selittää alennuksensa syitä. Myöntymällä kapinoitsijan vaatimuksiin hän ei olisi voittanut mitään, mikä olisi ollut ihmiselle hyödyksi tai Jumalan kunniaksi. Jos Jeesus olisi suostunut vihollisen ehdotukseen, saatana olisi kuitenkin sanonut: »Näytä minulle merkki, jotta uskoisin sinun olevan Jumalan Poika. »Ei mikään todistus olisi pystynyt murtamaan kapinallisuuden voimaa hänen sydämessään. Eikä Kristus saanut käyttää jumalallista voimaansa omaksi hyväkseen. Hän oli tullut kestämään koettelemuksia, kuten meidänkin täytyy kestää, ja jättämään meille esimerkin uskosta ja kuuliaisuudesta. Ei hän nyt eikä koskaan myöhemminkään maallisen elämänsä aikana tehnyt ihmetyötä omaksi hyväkseen. Hänen ihmetyönsä tapahtuivat kaikki toisten hyväksi. Vaikka Jeesus tunsi saatanan alusta asti, hän ei halunnut ryhtyä keskusteluun hänen kanssaan. Muistellessaan taivaasta kuulunutta ääntä hän sai voimaa ja lepäsi Isänsä rakkaudessa. Hän ei tahtonut keskustella kiusaajan kanssa.AO4 92.3

Jeesus kohtasi saatanan Raamatun sanoilla. Hän sanoi: »On kirjoitettu. »Jokaisessa kiusauksessa hänen sotaaseenaan oli Jumalan sana. Saatana vaati Kristukselta ihmettä merkiksi hänen jumaluudestaan. Mutta se mikä oli suurempi kuin kaikki ihmeet, luja luottamus sanoihin »näin sanoo Herra», oli merkki, jota ei voitaisi kiistää. Niin kauan kuin Kristus säilytti tämän asenteen, saatana ei saisi mitään etusijaa.AO4 93.1