Kristus Jumala ja ihminen

Mutta me käännymme pois kaikista vähäisemmistä Jumalan edustajista ja katselemme häntä Jeesuksessa. Katsellessamme Jeesusta näemme, että meidän Jumalamme suurin ilo on - antaa. »En minä itsestäni tee mitään», Jeesus sanoi, »Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta. » »Minä en etsi omaa kunniaani», vaan hänen kunniaansa, joka lähetti minut » (Joh. 8: 28; 6: 57; 8: 50; 7:18). Näissä sanoissa esitetään se suuri periaate, joka on koko maailmankaikkeuden elämän laki. Kristus sai kaiken Isältä, mutta hän otti vastaan antaakseen. Samoin taivaassakin, hänen palvellessaan kaikkia luotuja: rakastetun Pojan kautta Isän elämä virtaa kaikille, ja Pojan kautta se palaa ylistyksenä ja iloisena palveluksena, rakkauden virtana kaiken suureen Alkulähteeseen. Ja näin Kristuksen kautta hyväntekemisen kiertokulku tulee täydelliseksi, se ilmentää suuren Antajan luonnetta, elämän lakia.AO4 12.3

Tätä lakia vastaan rikottiin taivaassa. Synti sai alkunsa itsekkyydestä. Lucifer, suojelevainen kerubi, halusi olla ensimmäinen taivaassa. Hän halusi hallita taivaan olentoja, kääntää heidät pois heidän Luojastaan ja saada heidät osoittamaan kunnioitusta hänelle itselleen. Siksi hän esitti Jumalan väärässä valossa, syyttäen häntä itsekorotuksen halusta. Hän yritti saada näyttämään siltä kuin hänen omat huonot ominaisuutensa kuuluisivatkin rakastavalle Luojalle. Näin hän petti enkeleitä. Näin hän petti ihmiset. Hän sai heidät epäilemään Jumalan sanaa ja hänen hyvyyttään. Koska Jumala on vanhurskas ja pelättävä majesteetti, saatana sai heidät pitämään häntä ankarana ja anteeksiantamattomana. Näin hän veti ihmiset mukaan kapinaansa Jumalaa vastaan, ja tuskan yö laskeutui maailman ylle.AO4 12.4

Maailma oli pimeydessä Jumalasta saamansa väärän käsityksen vuoksi. Jotta nuo synkät varjot voitaisiin poistaa ja saada maailma jälleen Jumalan yhteyteen, saatanan petollinen valta oli murrettava. Tätä ei voitu tehdä väkivalloin. Väkivallan käyttäminen on vastoin Jumalan hallituksen periaatteita. Hän haluaa vain rakkauden palvelusta, eikä rakkautta voida pakottaa, sitä ei voida herättää väkivallan eikä arvovallan avulla. Vain rakkaus herättää vastarakkautta. Jumalan tunteminen on hänen rakastamistaan. Hänen luonteensa oli ilmaistava saatanan luonteen vastakohtana. Tämän saattoi tehdä vain yksi olento koko maailmankaikkeudessa. Vain hän, joka tunsi Jumalan rakkauden korkeuden ja syvyyden, saattoi tehdä sen tiettäväksi. Vanhurskauden auringon täytyi nousta maailman pimeään yöhön »parantuminen siipiensä alla » (Mal. 4: 2).AO4 13.1

Lunastussuunnitelma ei ollut mikään perästäpäin tullut ajatus, Aadamin lankeamisen jälkeen laadittu suunnitelma. Se oli sen salaisuuden ilmaisu, »joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta » (Room. 16: 25). Se oli niiden periaatteiden paljastamista, jotka ikuisista ajoista ovat olleet Jumalan valtaistuimen perustus. Jumala ja Kristus tiesivät alusta alkaen saatanan luopumuksen ja ihmisen lankeamisen tuon luopion pettämistaidon tähden. Jumala ei ollut säätänyt synnin olemassaoloa, mutta hän näki edeltäkäsin sen ilmaantumisen ja valmistui tämän kauhean tapauksen varalle. Niin suuresti hän rakasti maailmaa, että lupasi antaa ainoan Poikansa, »ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä » (Joh. 3:16).AO4 13.2

Lucifer oli sanonut: »Korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan, — teen itseni Korkeimman vertaiseksi » (Jes. 14: 13, 14). Mutta Kristus »ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi » (Fil. 2: 6, 7).AO4 13.3

Tämä oli vapaaehtoinen uhri. Jeesus olisi voinut jäädä Isänsä rinnalle. Hän olisi voinut säilyttää taivaallisen kirkkautensa ja enkelien kunnioituksen. Mutta hän antoi mieluummin valtikan takaisin Isän käteen ja astui alas maailmankaikkeuden valtaistuimelta tuodakseen valoa pimeydessä oleville ja elämää hukkuville.AO4 13.4

Melkein kaksituhatta vuotta sitten kuuluivat taivaassa Jumalan valtaistuimelta salaperäiset, merkitykselliset sanat: »Katso, minä tulen. » »Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit —. Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala » (Hebr. 10: 5-7). Nämä sanat ilmaisevat sen tarkoituksen täyttymisen, joka oli ollut kätkettynä ikuisista ajoista. Kristus aikoi saapua tänne maailmaan ja tulla lihaksi. Hän sanookin: »Ruumiin sinä minulle valmistit. »Jos hän olisi ilmestynyt siinä kirkkaudessa, joka hänellä oli Isänsä luona ennen maailman perustamista, emme olisi voineet kestää hänen läsnäolonsa valoa. Jotta me voisimme katsella sitä tuhoutumatta, hänen kirkkautensa ilmeneminen oli peitetty. Hänen jumaluutensa verhottiin inhimillisyyteen, näkymätön kirkkaus näkyvään ihmismuotoon.AO4 13.5

Tätä suurta tarkoitusta olivat hahmotelleet esikuvat ja vertauskuvat. Palava pensas, jossa Kristus ilmestyi Moosekselle, ilmaisi Jumalan. Jumaluuden vertauskuvaksi valittiin mitätön pensas, jolla ei näyttänyt olevan mitään viehätystä. Jumala kätkeytyi siihen. Ikiarmollinen Jumala verhosi kirkkautensa näin vaatimattomaan muotoon, jotta Mooses voisi katsoa siihen ja elää. Samoin pilvipatsaassa päivällä ja tulipatsaassa yöllä Jumala ilmestyi Israelille ilmaisten tahtonsa ihmisille ja jakaen heille armoaan. Jumalan kirkkaus himmennettiin ja hänen valtasuuruutensa verhottiin, jotta rajallisen ihmisen heikko näkökyky sietäisi sen katselemisen. Niin Kristuskin otti »meidän alennustilamme ruumiin » (Fil. 3: 21) ja tuli »ihmisten kaltaiseksi». Maailman silmissä hänellä ei ollut muotoa, johon se olisi mielistynyt, ja kuitenkin hän oli lihaksi tullut Jumala, taivaan ja maan valo. Hänen kirkkautensa peitettiin. Hänen suuruutensa ja ylevyytensä kätkettiin, jotta hän pääsisi lähelle murheellisia, kiusattuja ihmisiä.AO4 14.1

Jumala puhui Mooseksen välityksellä Israelille: »Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään » (2 Moos. 25: 8), ja hän asuikin pyhäkössä kansansa keskellä. Koko rasittavan korpivaelluksen ajan hänen läsnäolonsa merkki näkyi heidän luonaan. Samoin Kristus pystytti pyhäkkönsä meidän ihmisten telttojen keskelle. Hän pystytti telttansa ihmisten telttojen viereen asuakseen meidän keskellämme, jotta me oppisimme tuntemaan hänen luonteensa ja elämänsä. »Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta » (Joh. 1: 14).AO4 14.2

Koska Jeesus tuli asumaan keskuuteemme, me tiedämme, että Jumala tuntee meidän koettelemuksemme ja ottaa osaa suruihimme. Jokainen Aadamin poika ja tytär voi ymmärtää, että meidän Luojamme on syntisten ystävä. Sillä jokaisessa armon sanassa, jokaisessa ilon lupauksessa, jokaisessa rakkaudenteossa, jokaisessa puoleensa vetävässä jumalallisessa vaikutuksessa, joita Vapahtajan maallinen elämä oli täynnä, me näemme sanat »Jumala meidän kanssamme».AO4 14.3

Saatana esittää Jumalan rakkauden lain itsekkyyden lakina. Hän selittää, että meidän on mahdotonta noudattaa sen vaatimuksia. Hän syyttää Jumalaa esivanhempiemme lankeemuksesta ja kaikesta tuskasta, jota se toi mukanaan, ja saa näin ihmiset pitämään Jumalaa synnin, kärsimysten ja kuoleman aiheuttajana. Jeesuksen oli paljastettava tämä petos. Meidän kaltaisenamme ihmisenä hänen olisi annettava esimerkki kuuliaisuudesta. Tämän vuoksi hän otti päälleen meidän luontomme ja kävi läpi meidän kokemuksemme. »Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi » (Hebr. 2: 17). Jos meidän olisi kestettävä jotakin, mitä Jeesus ei kestänyt, saatana voisi siinä kohdin sanoa Jumalan voiman olevan riittämätön meille. Sen tähden Jeesus oli »kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin » (Hebr. 4: 15). Hän kesti jokaisen koetuksen, johon me joudumme. Eikä hän käyttänyt hyväkseen mitään muuta voimaa, kuin mikä vapaasti tarjotaan meille. Ihmisenä hän kohtasi kiusauksen ja voitti Jumalan antamassa voimassa. Hän sanoo: »Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni » (Ps. 40: 9). Kun hän kulki ympäri tehden hyvää ja parantaen kaikki saatanan kiusaamat, hän teki ihmisille selväksi Jumalan lain luonteen ja sen, millaista hänen palvelemisensa on. Hänen elämänsä todistaa, että meidänkin on mahdollista noudattaa Jumalan lakia.AO4 14.4

Ihmisenä Kristus pääsi kosketukseen ihmisten kanssa, Jumalana hän on yhteydessä Jumalan valtaistuimen kanssa. Ihmisen Poikana hän antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta; Jumalan Poikana hän antaa meille voimaa totella. Kristus se oli, joka puhui Moosekselle pensaasta Hoorebin vuorella sanoen: » ‘Minä olen se, joka minä olen’. — ‘Sano israelilaisille näin: »MINÄ OLEN » lähetti minut teidän luoksenne’ » (2 Moos. 3: 14). Tämä oli Israelin vapautuksen vakuus. Kun hän siis tuli »ihmisten kaltaiseksi», hän julisti olevansa MINÄ OLEN. Seimen lapsi, nöyrä ja sävyisä Vapahtaja on Jumala »ilmestynyt lihassa » (1 Tim. 3: 16). Ja meille hän sanoo: »Minä olen se hyvä paimen. » »Minä olen se elävä leipä. » »Minä olen tie ja totuus ja elämä. » »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä » (Joh. 10: 11; 6: 51; 14: 6; Matt. 28: 18). MINÄ OLEN jokaisen lupauksen pantti. MINÄ OLEN; älä pelkää. »Jumala meidän kanssamme » on vakuus meidän vapautuksestamme synnistä, takuu meidän voimastamme totella taivaan lakia.AO4 15.1

Alentuessaan ottamaan ihmismuodon Kristus osoitti luonteensa olevan saatanan luonteen vastakohta. Mutta hän astui vieläkin alemmaksi nöyryyden polulla. »Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti » (Fil. 2: 8). Kuten ylimmäinen pappi riisui loistavan ylimmäispapillisen vaippansa ja suoritti tehtävänsä tavallisen papin valkoisessa liinapuvussa, samoin Kristus otti orjan muodon ja uhrasi uhrinsa, ollen itse sekä pappi että uhri. »Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi » (Jes. 53: 5).AO4 16.1

Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. »Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.»AO4 16.2