Jeesus saapuu vettä myöten

Jeesus ei ollut heitä unohtanut. Hän näki rannalta pelon valtaamat miehet taistelemassa myrskyä vastaan. Hän ei hetkeksikään päästänyt opetuslapsia näkyvistään. Mitä suurimmalla valppaudella hänen silmänsä seurasivat myrskyn heittelemää venettä kalliine lasteineen, sillä näistä miehistä oli tuleva maailman valo. Kuten äiti valvoo lastaan hellästi ja rakastavasti, niin säälivä Mestari valvoi opetuslapsiaan. Kun heidän mielensä oli alistunut ja epäpyhä kunnianhimonsa sammunut ja he nöyrästi rukoilivat apua, sitä annettiin heille.AO4 324.2

Sinä hetkenä, kun he luulevat olevansa hukassa, he näkevät salaman leimahduksessa salaperäisen olennon lähestyvän heitä vettä myöten. Mutta he eivät tiedä, että se on Jeesus. He pitävät vihollisenaan häntä, joka tulee heidän avukseen. Kauhu valtaa heidät. Kädet, jotka rautaisin ottein ovat pitäneet kiinni airoista, herpoavat. Aallot viskelevät venettä sinne tänne; kaikki katsovat kuin naulattuina tätä ihmishahmoa, joka kävelee kuohuvan meren valkoharjaisia aaltoja pitkin.AO4 324.3

He luulevat sitä aaveeksi, joka ennustaa heidän tuhoaan, ja he kirkaisevat pelosta. Jeesus kulkee kuin aikoen sivuuttaa heidät, mutta he tuntevat hänet ja huutavat pyytäen häneltä apua. Heidän rakastettu Mestarinsa kääntyy, ja hänen äänensä tyynyttää heidän pelkonsa: »Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö.»AO4 324.4