Kristuksen kirkastuminen

Hänen rukouksensa kuullaan. Hänen ollessaan nöyrästi kumartuneena kivisellä maalla taivas avautuu äkkiä, Jumalan kaupungin kultaiset portit aukeavat, pyhä kirkkaus laskeutuu vuorelle ja ympäröi Vapahtajan. Sisäinen jumaluus loistaa läpi inhimillisyyden ja yhtyy ylhäältä tulevaan kirkkauteen. Kristus nousee kumartuneesta asennostaan ja seisoo jumalallisen majesteettisena. Sieluntuska on kadonnut. Hänen kasvonsa loistavat nyt »kuin aurinko » ja hänen vaatteensa ovat »valkoiset kuin valo».AO4 364.1

Opetuslapset heräävät ja näkevät vuoren kylpevän valovirrassa. Pelon ja hämmästyksen vallassa he katselevat Mestarinsa säteilevää olemusta. Kun heidän katseensa alkaa kestää tuota ihmeellistä valoa, he huomaavat, ettei Jeesus ole yksin. Hänen rinnallaan on kaksi taivaallista olentoa, jotka keskustelevat läheisesti hänen kanssaan. Ne ovat Mooses, joka Siinailla oli puhunut Jumalan kanssa, ja Elia, joka sai suuren etuoikeuden, ettei joutunut kokemaan kuolemaa, mikä etuoikeus oli suotu vain yhdelle muulle Aadamin jälkeläiselle.AO4 364.2

Puolitoista vuosituhatta aikaisemmin Mooses oli seissyt Pisgan vuorella katsellen luvattua maata. Mutta Meribassa tekemänsä synnin tähden hänen ei sallittu päästä sinne. Hänelle ei suotu iloa johtaa Israelin kansaa heidän isiensä perintöosaan. Hänen tuskainen pyyntönsä: »Niin salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on tuolla puolen Jordanin, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia » (5 Moos. 3: 25), evättiin häneltä. Hänen täytyi luopua toivosta, joka neljänkymmenen vuoden ajan oli kirkastanut korpivaelluksen synkkyyttä. Erämaan hautaan päättyivät nuo tuskan ja ahdistavien huolien vuodet. Mutta hän, »joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme » (Ef. 3: 20), oli tämän määrän mukaan vastannut palvelijansa rukouksiin. Mooses sai maistaa kuoleman, mutta hänen ei tarvinnut jäädä hautaansa. Kristus itse herätti hänet eloon. Saatana, kiusaaja, oli vaatinut Mooseksen ruumista hänen syntinsä vuoksi, mutta Kristus, Vapahtaja, oli kutsunut hänet esiin haudasta (Juud. 9).AO4 364.3

Kirkastusvuorella Mooses todisti siitä voitosta, jonka Kristus saisi synnistä ja kuolemasta. Hän edusti niitä, jotka tulevat esiin haudoistaan vanhurskasten ylösnousemuksessa. Elia, joka oli viety taivaaseen kuolemaa kokematta, edusti niitä, jotka elävät maan päällä Kristuksen tullessa toisen kerran ja jotka muutetaan »yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa», jolloin »tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen » (1 Kor. 15: 51-53). Jeesus oli taivaan kirkkauden verhoama, jollaisena hän on ilmestyvä tullessaan »toistamiseen ilman syntiä pelastukseksi». Sillä hän on tuleva »Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa » (Hebr. 9: 28; Mark. 8: 38). Vapahtajan lupaus opetuslapsilleen täyttyi nyt. Vuorella oli edustettuna tuleva kirkkauden valtakunta pienoiskoossa: Kristus kuninkaana, Mooses ylösnousseiden ja Elia muutettujen pyhien edustajana.AO4 365.1

Opetuslapset eivät vielä käsitä tätä näkyä, mutta he iloitsevat siitä, että taivaalliset olennot kunnioittavat heidän kärsivällistä opettajaansa, tuota sävyisää ja nöyrää hyväntekijää, joka avuttomana muukalaisena on vaeltanut ympäri. He uskovat Elian tulleen julistamaan Messiaan kuninkuutta ja Kristuksen valtakunnan olevan syntymäisillään maan päälle. He tahtovat ainiaaksi karkottaa mielestään pelkonsa ja pettymyksensä. Täällä he haluavat viipyä, missä Jumalan kirkkaus on ilmestynyt. Pietari huudahtaa: »Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Elialle yhden. »Opetuslapset ovat varmoja siitä, että Mooses ja Elia on lähetetty suojelemaan heidän Mestariaan ja vahvistamaan hänen kuninkuutensa.AO4 365.2