Oikea vanhurskaus

Rabbiinit pitivät omaa vanhurskauttaan taivaaseen oikeuttavana passina, mutta Jeesus selitti sen olevan riittämätön ja kelpaamaton. Farisealaisen vanhurskauden muodostivat ulkonaiset muotomenot ja totuuden teoreettinen tuntemus. Rabbiinit väittivät olevansa pyhiä koettaessaan pitää lakia omin voimin, mutta heidän tekonsa olivat erottaneet uskonnosta vanhurskauden. Vaikka he turhantarkasti noudattivat muotomenoja, heidän elämänsä oli siveetöntä ja turmeltunutta. Heidän niin kutsuttu vanhurskautensa ei koskaan voinut oikeuttaa heitä pääsemään taivasten valtakuntaan.AO4 263.1

Ihmismielen suurin erehdys Kristuksen aikana oli se, että pelkkä totuuden hyväksyminen merkitsisi vanhurskautta. Kaikki inhimilliset kokemukset ovat osoittaneet, että teoreettinen tieto totuudesta on riittämätön pelastamaan sielua. Se ei tuota vanhurskauden hedelmiä. Jumaluusopilliseksi totuudeksi nimitetyn opin tarkkaa noudattamista seuraa usein viha elämässä ilmenevää oikeaa totuutta kohtaan. Historian synkimmät luvut sisältävät kertomuksia fanaattisten uskonkiihkoilijoiden tekemistä rikoksista. Fariseukset väittivät olevansa Aabrahamin lapsia ja kerskasivat siitä, että heille oli uskottu Jumalan sana, eivätkä nämä edut kuitenkaan varjelleet heitä itsekkyydeltä, häijyydeltä, voitonhimolta ja alhaiselta ulkokultaisuudelta. He pitivät itseään maailman hurskaimpina ihmisinä, mutta heidän niin sanottu oikeaoppisuutensa sai heidät ristiinnaulitsemaan kirkkauden Herran.AO4 263.2

Sama vaara on vieläkin olemassa. Monet pitävät varmana, että he ovat kristittyjä, siitä yksinkertaisesta syystä, että he hyväksyvät jotkut jumaluusopilliset periaatteet. Mutta he eivät ole ryhtyneet elämään totuuden mukaan. He eivät ole sitä uskoneet ja rakastaneet, siksi he eivät ole saaneet sitä voimaa ja armoa, jonka pyhittävä totuus antaa. Ihmiset voivat tunnustaa uskovansa totuuden, mutta ellei se tee heitä vilpittömiksi, ystävällisiksi, kärsivällisiksi, pitkämielisiksi ja taivaallista mielenlaatua osoittaviksi, se on omistajalleen kiroukseksi ja heidän vaikutuksensa kautta kiroukseksi maailmalle.AO4 264.1

Kristuksen opettama vanhurskaus on sydämen ja elämän mukautumista Jumalan ilmoitettuun tahtoon. Syntiset ihmiset voivat tulla vanhurskaiksi vain uskomalla Jumalaan ja pysymällä elävässä yhteydessä hänen kanssaan. Silloin todellinen jumalisuus kohottaa heidän ajatuksensa ja jalostaa heidän elämänsä. Silloin uskonnon ulkonaiset muodot ovat sopusoinnussa kristityn sisäisen puhtauden kanssa. Silloin jumalanpalveluksen vaatimat menot eivät ole merkityksettömiä muodollisuuksia, kuten ne olivat ulkokultaisille fariseuksille.AO4 264.2

Jeesus käsittelee käskyjä erikseen ja selittää niiden vaatimusten syvyyttä ja laajuutta. Sen sijaan, että hän poistaisi niiden merkityksestä rahtuakaan, hän osoittaa, kuinka kauaskantoisia niiden periaatteet ovat, ja paljastaa sen juutalaisten kauhean erehdyksen, että he noudattivat niitä vain ulkonaisesti. Hän sanoo, että paha ajatus tai himokas katse merkitsee Jumalan lain rikkomista. Se, joka osallistuu pienimpäänkin vääryyteen, rikkoo lain ja turmelee oman siveellisen luontonsa. Murha tehdään ensin ajatuksissa. Joka antaa vihalle sijaa sydämessään, astuu jalkansa murhaajan polulle, ja hänen rukouksensa ovat Jumalalle kauhistus.AO4 264.3

Juutalaiset hautoivat koston ajatuksia. Vihassaan roomalaisia kohtaan he lausuivat ankaria tuomion sanoja, ja paholainen oli mielissään heidän ilmaistessaan hänen ominaisuuksiaan. Näin he tottuivat tekemään niitä kauheita tekoja, joihin hän johti heidät. Fariseusten uskonnollisessa elämässä ei ollut mitään, mikä olisi suositellut hurskautta pakanoille. Jeesus pyysi, etteivät he pettäisi itseään ajattelemalla, että he sydämessään saattoivat nousta sortajiaan vastaan ja hautoa mielessään heidän vääryyksiensä kostamista.AO4 264.4

On tosin olemassa oikeutettua vihaa, vieläpä Kristuksen seuraajillakin. Kun he näkevät Jumalaa häväistävän ja hänen palveluksensa saatettavan huonoon huutoon tai viattomia sorrettavan, vanhurskas viha kuohuttaa heidän mieltään. Tällainen herkästä oikeustajusta syntynyt viha ei ole syntiä. Mutta ne, jotka luulevat mistä otaksutusta syystä tahansa voivansa antautua vihan tai koston ajatusten valtaan, avaavat sydämensä saatanalle. Katkeruus ja viha on karkotettava sielusta, jos haluamme olla sopusoinnussa taivaan kanssa.AO4 264.5

Mutta Vapahtaja menee vieläkin pitemmälle. Hän sanoo: »Jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. »Monet ovat innokkaita hartaudenharjoituksissaan samalla kun heidän ja heidän veljiensä välillä on onnettomia erimielisyyksiä, jotka heidän pitäisi sopia. Jumala vaatii heitä tekemään kaiken voitavansa saadakseen aikaan sovinnon. Hän ei voi ottaa heidän palvelustaan vastaan, ennen kuin he tekevät tämän. Kristityn velvollisuus tässä asiassa esitetään selvästi.AO4 265.1

Jumala vuodattaa siunauksiaan kaikille. »Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. » »Hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille » (Luuk. 6: 35). Hän kehottaa meitä olemaan hänen kaltaisiaan.AO4 265.2

Jeesus sanoi: »Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat», »tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat», »että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa». Nämä ovat lain periaatteet, ja ne ovat elämän lähteitä.AO4 265.3

Jumalan lapsilleen asettama ihanne on korkeampi, kuin korkeinkaan ihmisajatus voi käsittää. »Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. »Tähän kehotukseen sisältyy lupaus. Lunastussuunnitelma käsittää täydellisen vapautuksemme sielunvihollisen vallasta. Kristus erottaa aina katuvan sielun synnistä. Hän tuli tekemään tyhjäksi saatanan teot, ja hän on huolehtinut siitä, että Pyhä Henki annetaan jokaiselle katuvalle sielulle estämään häntä synnistä.AO4 265.4

Kiusaajan voimaa ei saa pitää yhdenkään väärän teon puolustuksena. Saatana riemuitsee kuullessaan Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien puolustelevan luonteensa virheitä. Juuri nämä puolustelut johtavat syntiin. Synninteolle ei ole mitään puolustusta. Jokainen katuva, uskova Jumalan lapsi voi saavuttaa pyhän luonteen, Kristuksen kaltaisen elämän.AO4 265.5

Kristillisen luonteen ihanne on Kristuksen kaltaisuus. Kuten Ihmisen Poika oli täydellinen elämässään, samoin hänen seuraajiensakin on oltava täydellisiä. Jeesus oli kaikessa veljiensä kaltainen. Hän tuli lihaksi, kuten mekin olemme. Hän tunsi nälkää ja janoa ja väsymystä. Ruoka vahvisti häntä, ja uni virvoitti häntä. Hänen osansa oli ihmisen osa, ja kuitenkin hän oli synnitön Jumalan Poika. Hän oli Jumala lihassa. Meidän luonteemme on tultava hänen luonteensa kaltaiseksi. Herra sanoo häneen uskovista: »Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani » (2 Kor. 6:16).AO4 265.6

Kristusta kuvasivat Jaakobin näkemät tikapuut, joiden alapää oli maassa ja yläpää ulottui taivaan portille, kirkkauden kynnyk- selle asti. Jos näistä tikapuista olisi puuttunut yksikin astuin, niin etteivät ne olisi ulottuneet maahan asti, me olisimme olleet kadotetut. Mutta Kristus tulee sinne, missä me olemme. Hän otti meidän luontomme ja voitti, jotta me ottamalla hänen luontonsa voisimme voittaa. »Syntisen lihan kaltaisuudessa » (Room. 8:3) hän eli synnitöntä elämää. Jumalana hän tarttuu taivaan valtaistuimeen, ja ihmisenä hän saavuttaa meidät. Hän kehottaa meitä uskon kautta häneen saavuttamaan Jumalan luonteen kirkkauden. Siksi meidän on oltava täydellisiä, kuten meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.AO4 265.7

Jeesus näytti mitä vanhurskaus merkitsee ja osoitti Jumalan sen lähteeksi. Sitten hän siirtyi käytännöllisiin velvollisuuksiin. Hän sanoi, ettei almuja annettaessa, rukoiltaessa tai paastottaessa tule tehdä mitään huomion herättämiseksi tai kiitoksen saamiseksi. Anna vilpittömästi köyhän ja kärsivän hyväksi. Anna sielusi rukouksessa seurustella Jumalan kanssa. Älä paastotessasi kulje pää painuksissa ja sydän täynnä itsekeskeisiä ajatuksia. Fariseuksen sydän on kuin kuiva ja hedelmätön maaperä, jossa ei mikään pyhän elämän siemen voi itää. Se, joka ehdottomimmin jättäytyy Jumalalle, suorittaa hänelle otollisinta palvelusta. Sillä olemalla yhteydessä Jumalan kanssa ihmisistä tulee hänen työtovereitaan, jotka esittävät hänen luonnettaan ihmisille.AO4 266.1

Vilpittömin sydämin suoritetulla palveluksella on suuri palkka. »Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. »Elämä, jota elämme Kristuksen armosta, muodostaa luonteemme. Sieluun alkaa palata sen alkuperäistä kauneutta. Se saa Kristuksen luonteen ominaisuuksia, ja Jumalan kuva alkaa tulla näkyviin. Niiden ihmisten kasvot, jotka vaeltavat ja työskentelevät Jumalan kanssa, kuvastavat taivaan rauhaa. Heitä ympäröi taivaan ilmapiiri. Näille sieluille Jumalan valtakunta on jo alkanut. He tuntevat Kristuksen iloa, iloa siitä, että saavat olla siunaukseksi ihmiskunnalle. Heillä on kunnia tulla hyväksytyiksi Mestarin käyttöön, heille on uskottu hänen työnsä tekeminen hänen nimessään.AO4 266.2