Jeesus parantaa kuunvaihetautisen

Mutta äkkiä syytökset vaikenivat. Jeesuksen nähtiin lähestyvän kolmen opetuslapsensa kanssa, ja häilyväinen kansa riensi taas häntä vastaan. Taivaallisen kirkkauden valossa vietetty yö oli jättänyt merkkinsä Jeesukseen ja hänen seuralaisiinsa. Heidän kasvojaan kirkastava valo herätti katsojain kunnioitusta. Kirjanoppineet vetäytyivät peloissaan taaksepäin,kun taas kansa lausui Jeesuksen tervetulleeksi.AO4 369.1

Vapahtaja saapui tapahtumapaikalle ikään kuin hän olisi nähnyt kaiken, ja kiinnittäen katseensa kirjanoppineisiin hän kysyi: »Mitä te väittelette heidän kanssaan?»AO4 369.2

Mutta nyt nuo ennen niin rohkeat ja pilkalliset äänet vaikenivat. Äänettömyys oli vallannut koko joukon. Nyt murheellinen isä tunkeutui joukon läpi, lankesi Jeesuksen jalkoihin ja kertoi hänelle huolistaan ja pettymyksistään.AO4 369.3

»Opettaja», hän sanoi, »minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä —.Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.»AO4 369.4

Jeesus katsoi ympärillään oleviin: pelokkaaseen kansanjoukkoon, viisasteleviin kirjanoppineihin ja hämmentyneisiin opetuslapsiin. Hän näki epäuskoa jokaisen sydämessä ja huudahti surusta värisevin äänin: »Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? » Sitten hän pyysi huolestunutta isää: »Tuo poikasi tänne.»AO4 369.5

Poika tuotiin, ja kun Vapahtajan katse kohtasi hänet, paha henki heitti hänet maahan tuskan kouristuksissa. Siinä hän makasi piehtaroiden suu vaahdossa ja päästäen kauheita kirkaisuja.AO4 369.6

Jälleen elämän Ruhtinas ja pimeyden valtojen päämies kohtasivat toisensa taistelukentällä - Kristus täyttäen tehtäväänsä, sil- lä hän oli tullut »saarnaamaan vangituille vaputusta, ja — päästämään sorretut vapauteen » (Luuk. 4: 18), saatana taas koettaen pitää uhriaan vallassaan. Valon enkeleitä ja pimeyden enkelijoukkoja oli näkymättöminä seuraamassa taistelua. Jonkin aikaa Jeesus salli pahan hengen näyttää voimaansa, jotta katsojat käsittäisivät hänen suorittamansa parantamisen.AO4 369.7

Kansanjoukko katseli henkeään pidättäen, isä toivon ja pelon vallassa. Jeesus kysyi: »Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut? » Isä kertoi hänelle pitkistä kärsimyksen vuosista ja huudahti sitten, ikään kuin hän ei voisi enää kestää kauempaa: »Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä! » »Jos sinä voit! » Vieläkin isä epäili Kristuksen voimaa.AO4 370.1

Jeesus vastasi: »’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. »Kristukselta ei puutu voimaa, pojan paraneminen riippuu kokonaan isän uskosta. Tuntien oman heikkoutensa isä puhkeaa kyyneliin ja heittäytyy Kristuksen armon varaan huutaen: »Herra, minä uskon; auta minun epäuskoani!»AO4 370.2

Jeesus kääntyy sairaan puoleen ja sanoo: »Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene. »Sairas huutaa ja kamppailee tuskissaan. Paha henki näyttää lähtiessään melkein riistävän hengen uhriltaan. Sitten poika jää makaamaan liikkumattomana, ikään kuin kuolleena. Kuuluu kuiskauksia: »Hän kuoli. »Mutta Jeesus tarttuu häntä kädestä, nostaa hänet ylös ja antaa hänet isälle täysin terveenä sielultaan ja ruumiiltaan. Isä ja poika ylistävät nyt vapauttajansa nimeä. Kansanjoukko »hämmästyi Jumalan vai tasuuruutta», kun taas kirjanoppineet voitettuina ja nolattuina kääntyvät nyrpeissään pois.AO4 370.3