Voitto Jumalan sanaan pitäytymällä

Kun Kristus sanoi kiusaajalle: »Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee», hän toisti ne sanat, jotka hän oli lausunut Israelille yli tuhat neljäsataa vuotta aikaisemmin: »Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa - . Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee » (5 Moos. 8: 2, 3). Kun erämaassa kaikki keinot saada ravintoa näyttivät pettävän, Jumala lähetti kansalleen mannaa taivaasta, ja he saivat sitä jatkuvasti riittävän määrän. Tämän toimenpiteen tuli opettaa heille, että kun he luottivat Jumalaan ja vaelsivat hänen teillään, hän ei heitä hylkäisi.AO4 94.1

Nyt Vapahtaja toteutti käytännössä tätä Israelille antamaansa opetusta. Jumalan sanalla oli apu annettu Israelin joukolle, ja samalla sanalla se annettaisiin Jeesuksellekin. Hän odotti Jumalan aikanaan tuovan avun. Hän oli erämaassa Jumalan käskyn mukaisesti, eikä hän halunnut hankkia ruokaa saatanan ehdotuksesta. Hän todisti koko maailmankaikkeudelle, että on pienempi onnettomuus kärsiä mitä tahansa kuin jollakin tavoin poiketa Jumalan tahdosta.AO4 94.2

»Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. »Kristuksen seuraaja joutuu usein tilanteeseen, jossa hän ei voi palvella Jumalaa ja jatkaa maallista tointaan. Näyttää ehkä siltä, kuin kuuliaisuus jollekin selvälle Jumalan käskylle kokonaan tyrehdyttäisi hänen elinmahdollisuutensa. Saatana koettaa uskotella hänelle, että hänen on uhrattava omantuntonsa vakaumus. Mutta ainoa asia, johon tässä maailmassa voimme luottaa, on Jumalan sana. »Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan » (Matt. 6: 33). Meille ei ole hyväksi tässäkään elämässä poiketa taivaallisen Isämme tahdosta. Kun opimme tuntemaan hänen sanansa voiman, emme seuraa saatanan ehdotuksia saadaksemme ruokaa tai pelastaaksemme henkemme. Tärkein kysymyksemme on: Mitä Herra käskee ja mitä hän lupaa? Kun sen tiedämme, noudatamme edellistä ja luotamme jälkimmäiseen.AO4 94.3

Viimeisessä suuressa taistelussa saatanaa vastaan Jumalalle uskolliset saavat nähdä kaikkien maallisten tukien pettävän. Koska he kieltäytyvät tottelemasta maallisen vallan määräyksiä, jotta eivät rikkoisi Jumalan lakia, heitä kielletään ostamasta ja myymästä. Viimein heille julistetaan kuole- mantuomio. (Katso Ilm. 13: 1117.) Mutta kuuliaisille kuuluu lupaus: »Hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy » (Jes. 33: 16). Tästä lupauksesta Jumalan lapset saavat elää. Heille annetaan ravintoa nälänhädän autioittaessa maata. »Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää » (Ps. 37: 19). Tähän ahdingon aikaan viittasi profeetta Habakuk, ja hänen sanansa kuvaavat seurakunnan uskoa: »Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa » (Hab. 3:17,18).AO4 94.4