Jeesus ilmaisee olevansa Messias

Jeesuksen sanat tekivät naiseen syvän vaikutuksen. Koskaan hän ei ollut kuullut sellaisia ajatuksia oman kansansa pappien tai juutalaisten suusta. Kun hänen menneisyytensä oli paljastettu hänelle, hän oli tullut huomaamaan suuren puutteellisuutensa. Hän ymmärsi sielunsa janon, jota Syykarin kaivon vesi ei koskaan voisi tyydyttää. Ei mikään, minkä kanssa hän tähän asti oli joutunut kosketuksiin, ollut niin herättänyt häntä huomaamaan korkeampia tarpeitaan. Jeesus oli osoittanut hänelle voivansa lukea hänen elämänsä salaisuudet, ja kuitenkin hän tuntui olevan hänen ystävänsä, joka sääli ja rakasti häntä. Samalla kun hänen läsnäolonsa puhtaus tuomitsi naisen synnin, hän ei ollut lausunut ainoatakaan tuomitsevaa sanaa vaan oli puhunut hänelle armostaan, joka saattoi uudistaa sielun. Nainen alkoi saada jonkinlaisen käsityksen hänen luonteestaan. Hänen mielessään heräsi kysymys: »Olisikohan tämä kauan kaivattu Messias? » Hän sanoi Jeesukselle: »Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki. »Jeesus vastasi: »Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi.»AO4 153.4

Kun nainen kuuli nämä sanat, usko syttyi hänen sydämessään. Hän otti vastaan tuon ihmeellisen julistuksen jumalallisen opettajan suusta.AO4 155.1

Tämä nainen oli vastaanottavassa mielentilassa. Hän oli valmis uskomaan tuon ylevimmän jumalallisen ilmoituksen, sillä häntä kiinnostivat pyhät kirjoitukset, ja Pyhä Henki oli valmistanut hänen mieltään vastaanottamaan enemmän valoa. Hän oli tutkinut Vanhan testamentin lupausta: »Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa » (5 Moos. 18: 15). Hän halusi ymmärtää tämän ennustuksen. Valo alkoi jo sarastaa hänen sielussaan. Elämän vesi, hengellinen elämä, jonka Kristus antaa jokaiselle janoavalle sielulle, oli jo alkanut pulputa hänen sydämessään. Herran Henki teki työtään hänessä.AO4 155.2

Kristuksen tälle naiselle antamaa suoraa ilmoitusta ei olisi voitu antaa itsevanhurskaille juutalaisille. Kristus oli paljon pidättyvämpi puhuessaan heidän kanssaan. Se mikä juutalaisilta evättiin ja mitä opetuslapsiakin myöhemmin käskettiin pitämään salassa, ilmaistiin tälle naiselle. Jeesus näki, että hän käyttäisi tietoaan saattaakseen toisiakin hänen armostaan osallisiksi.AO4 155.3

Kun opetuslapset palasivat asialtaan, he olivat hämmästyneitä nähdessään Mestarinsa puhumassa naisen kanssa. Hän ei ollutkaan nauttinut haluamaansa virkistävää juomaa eikä hän myöskään keskeyttänyt keskusteluaan syödäkseen opetuslasten tuomaa ruokaa. Kun nainen oli mennyt, opetuslapset pyysivät häntä syömään. He näkivät hänet hiljaisena mietteissään, kuin syviin ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen kasvonsa säteilivät valoa, ja he pelkäsivät keskeyttää hänen yhteytensä taivaan kanssa. Mutta he tiesivät, että hän oli väsynyt ja uupunut, ja he pitivät velvollisuutenaan muis- tuttaa häntä hänen ruumiillisista tarpeistaan. Jeesus ymmärsi heidän hellän huolenpitonsa, ja hän sanoi: »Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.»AO4 155.4

Opetuslapset ihmettelivät, kuka oli voinut tuoda hänelle ruokaa, mutta hän selitti: »Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. »Jeesus iloitsi siitä, että hänen sanansa naiselle olivat herättäneet tämän omantunnon. Hän näki hänen juovan elämän vettä, ja se tyydytti hänen oman nälkänsä ja janonsa. Sen tehtävän täyttäminen, jota varten Vapahtaja oli jättänyt taivaan, antoi hänelle voimaa hänen työhönsä ja kohotti hänet inhimillisten tarpeitten yläpuolelle. Totuutta janoavan sielun auttaminen tyydytti häntä enemmän kuin syöminen ja juominen. Se tuotti hänelle lohdutusta ja virvoitusta. Hyvän tekeminen merkitsi elämää hänen sielulleen.AO4 156.1

Vapahtajamme kaipaa tunnustusta. Hän janoaa niiden rakkautta, jotka hän on omalla verellään ostanut. Hän ikävöi sanomattoman hartaasti, että he tulisivat hänen luokseen ja saisivat elämän. Kuten äiti odottaa pienokaisensa hymyilevän hänet nähdessään, mikä on merkkinä ymmärryksen heräämisestä, niin Vapahtajakin odottaa kiitollisen rakkauden ilmausta, joka osoittaa, että sielussa on alkanut hengellinen elämä.AO4 156.2