Nämä lohdulliset sanat Jeesus lausui Häntä seuraavalle kansanjoukolle. Vapahtaja oli sanonut, että ihmiset voivat saada tietoa Jumalasta vain Hänen välityksellään. Hän oli lausunut opetuslapsistaan, että heille oli annettu tieto taivaallisista asioista. Mutta Hän ei antanut kenenkään tuntea olevansa suljettu pois Hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan. Kaikki työtätekevät ja raskautetut voivat tulla Hänen luokseen.AT 307.3

Kirjanoppineet ja rabbiinit, jotka pikkumaisen tarkasti noudattivat uskonnollisia muotoja, tunsivat puutetta, jota katumusharjoitukset ja muotomenot eivät voineet poistaa. Publikaanit ja syntiset saattoivat näyttää tyytyvänsä aistillisiin ja maallisiin asioihin, mutta epäilykset ja pelko kalvoivat heidän sydäntään. Jeesus näki ahdistetut ja raskautetut, ne, joiden toiveet olivat särkyneet ja jotka koettivat tyydyttää sielunsa kaipuuta maallisilla iloilla, ja Hän kutsui heitä kaikkia löytämään levon Hänessä.AT 307.4

Hellästi Hän kutsui työtätekeviä: “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä: niin te löydätte levon sielullenne.”AT 307.5

Nämä sanansa Kristus lausuu jokaiselle ihmisolennolle. Kaikki ovat väsyneitä ja raskautettuja, vaikka eivät ehkä sitä tiedä. Kaikkia painavat taakat, jotka vain Kristus voi poistaa. Raskain kantamamme taakka on synnin taakka. Jos meidät jätettäisiin kantamaan sitä, se murskaisi meidät. Mutta Hän, joka oli synnitön, astui tilallemme. “Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.” Jes. 53: 6. Hän on kantanut syyllisyytemme taakan. Hän nostaa kuorman väsyneiltä olkapäiltämme. Hän antaa meille levon. Hän kantaa myös surujen ja huolten taakan. Hän pyytää meitä heittämään kaikki huolemme Hänen päälleen, sillä Hän kantaa meitä sydämellään.AT 308.1

Hän, vanhin veljemme, on ikuisen valtaistuimen luona. Hän huolehtii jokaisesta sielusta, joka kääntyy Hänen puoleensa Vapahtajanaan. Hän tuntee kokemuksesta ihmiskunnan heikkoudet; Hän tietää, mitkä ovat puutteemme ja missä on kiusaustemme voima, sillä IHän oli kiusattu kaikessa samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hän valvoo sinua, sinä vapiseva Jumalan lapsi. Oletko kiusattu? Hän vapahtaa sinut. Oletko heikko? Hän antaa voimaa. Oletko tietämätön? Hän valistaa sinua. Oletko haavoitettu? Hän parantaa. Herra “on määrännyt tähtien luvun”, ja kuitenkin “Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa”. Ps. 147: 4, 3. “Tulkaa minun tyköni”, kuuluu Hänen kutsunsa. Olipa sinulla millaisia huolia ja koettelemuksia tahansa, aseta asiasi Herran eteen. Henkesi saa voimaa kestää. Sinulle avautuu tie, jota kulkien voit vapautua hämmentävistä pulmistasi ja vaikeuksistasi. Mitä heikompi ja avuttomampi tunnet olevasi, sitä vahvemmaksi tulet Hänen voimassaan. Mitä raskaammat ovat taakkasi, sitä siunatumman levon saat heittäessäsi ne taakankantajan harteille. Kristus tarjoaa leponsa määrätyillä ehdoilla, mutta ne ovat hyvin yksinkertaiset. Jokainen voi noudattaa niitä. Hän kertoo meille, miten voimme saada tämän levon.AT 308.2

“Ottakaa minun ikeeni päällenne”, Jeesus sanoo. Ies on palvelukseen käytetty työkalu. Karjalle pannaan ies, kun tehdään työtä, ja ies on välttämätön, jotta työskentely olisi tehokasta. Tällä kuvauksellaan Kristus opettaa meille, että meitä kutsutaan palvelukseen koko elämämme ajaksi. Meidän on otettava Hänen ikeensä, jotta meistä tulisi Hänen työtovereitaan.AT 308.3

Les, joka sitoo meidät palvelukseen, on Jumalan laki. Tuo suuri rakkauden laki, joka ilmoitettiin Eedenissä, julistettiin Siinailla, ja uudessa liitossa kirjoitetaan sydämeen, on se, mikä sitoo inhimillisen työntekijän Jumalan tahtoon. Jos meidät jätettäisiin seuraamaan omia taipumuksiamme ja menemään sinne, minne oma tahtomme meidät johdattaisi, me joutuisimme Saatanan riveihin ja tulisimme hänen kaltaisikseen. Siksi Jumala sitoo meidät omaan tahtoonsa, joka on korkea, jalo ja ylevä. Hän toivoo, että me kärsivällisesti ja viisaasti suorittaisimme palvelusvelvollisuutemme. Kristus itse kantoi ihmisenä palvelusiestä. Hän sanoi: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” Ps. 40: 9. “Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan Hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.” Joh. 6: 38. Rakkaus Jumalaan, kiivaus Hänen kunniansa puolesta ja rakkaus langenneeseen ihmiskuntaan saivat Jeesuksen tulemaan maan päälle kärsimään ja kuolemaan. Se oli Hänen elämänsä hallitseva voima. Hän pyytää meitäkin omaksumaan tämän periaatteen.AT 310.1

Monien sydän huokaa huolien taakan alla, koska he koettavat elää tämän maailman mittapuun mukaan. He ovat valinneet palvella sitä, ottaneet omikseen sen huolet ja omaksuneet sen tavat. Tämä turmelee heidän luonteensa ja raskauttaa heidän elämänsä. Tyydyttääkseen kunnianhimoaan ja maailmallisia halujaan he loukkaavat omaatuntoaan ja sälyttävät päälleen muun lisäksi tunnontuskien taakan. Alituiset huolet kuluttavat heidän elinvoimaansa. Herra toivoisi heidän riisuvan tämän orjuuden ikeen. Hän kehoittaa heitä ottamaan Hänen ikeensä, sanoen: “Minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Hän pyytää heitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, ja Hän lupaa, että heille sen lisäksi annetaan kaikki, mitä he tässä elämässä tarvitsevat. Huolet sokaisevat, niin ettei ihminen voi nähdä tulevaisuutta, mutta Jeesus näkee lopun alusta. Kaikissa vaikeuksissa Hänellä on keinonsa, joka tuo avun. Taivaallinen Isämme huolehtii meistä tuhansilla eri tavoilla, joista me emme tiedä mitään. Ne, joiden periaatteena on Jumalan palvelemisen ja kunnian asettaminen ensimmäiseksi, huomaavat huoliensa häviävän ja polkunsa tasoittuvan.AT 310.2

“Oppikaa minusta”, sanoi Jeesus, “sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne”. Meidän on tultava Kristuksen kouluun ja opittava Häneltä nöyryyttä ja sävyisyyttä. Lunastus on menettelytapa, joka kasvattaa sielua taivasta varten. Tämä kasvatus merkitsee Kristuksen tuntemista. Se merkitsee vapautumista niistä käsityksistä ja tavoista, joita on opittu pimeyden ruhtinaan koulussa. Sielun on päästävä irti kaikesta, joka estää olemasta uskollinen Jumalalle.AT 310.3

Kristuksen sydämessä, missä vallitsi täydellinen sopusointu Jumalan kanssa, oli täydellinen rauha. Suosionosoitukset eivät tehneet Häntä ylpeäksi, eivätkä moitteet tai pettymykset masentaneet. Hän oli rohkealla mielellä silloinkin, kun Häntä eniten vastustettiin ja julmimmin kohdeltiin. Mutta monet Hänen seuraajikseen tunnustautuvat ovat huolten ja taakkojen painon alla, koska he eivät uskalla luottaa Jumalaan. He eivät jättäydy täydellisesti Hänelle, sillä he pelkäävät niitä seurauksia, joita sellaiseen jättäytymiseen saattaa sisältyä. Mutta he eivät voi löytää rauhaa, elleivät jättäydy Jumalalle.AT 311.1

Itserakkaus tuo mukanaan rauhattomuutta. Kun olemme syntyneet ylhäältä, meillä on sama mieli, joka Jeesuksella oli ja joka sai Hänet alentamaan itsensä, jotta me pelastuisimme. Silloin emme etsi ylimpiä paikkoja. Me haluamme istua Jeesuksen jalkain juuressa ja oppia Hänestä. Me tulemme ymmärtämään, ettei työmme arvo riipu siitä, että pidämme paljon melua ja hälyä täällä maailmassa ja puuhaamme ja intoilemme omassa voimassamme. Työmme arvo riippuu siitä, missä määrin olemme saaneet Pyhää Henkeä. Luottamus Jumalaan tuo pyhiä ominaisuuksia, niin että me kärsivällisyydellämme voimme voittaa omaksemme elämän.AT 311.2

Les pannaan härän niskaan auttamaan sitä kuorman vetämisessä ja keventämään taakan painoa. Samoin on Kristuksen ikeen laita. Kun meidän tahtomme sulautuu Jumalan tahtoon ja me käytämme Hänen antamiaan lahjoja toisille siunaukseksi, tulee elämän taakkamme tuntumaan keveältä. Se, joka vaeltaa Jumalan käskyjen tietä, vaeltaa Kristuksen seurassa, ja Hänen rakkaudessaan sydän löytää levon. Kun Mooses rukoili: “Ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan Sinut”, niin Herra vastasi Hänelle: “Minun kasvoni käyvät sinun kanssasi ja minä vien sinut lepoon” (engl. käänn.). Ja profeetan välityksellä annetaan sanoma: “Näin on Herra sanonut: ‘Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne.’”AT 311.3

2 Moos. 33: 13, 14; Jer. 6: 16. Ja Hän sanoo: “Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot.” Jes. 48: 18.

Jotka uskovat Kristuksen sanan ja jättävät sielunsa Hänen haltuunsa ja elämänsä Hänen määrättäväkseen, löytävät rauhan ja levon. Ei mikään täällä maailmassa voi tehdä heitä surullisiksi, kun Jeesus ilahduttaa heitä läsnäolollaan. Täydellisessä kuuliaisuudessa on täydellinen lepo. Herra sanoo: “Vakaamieliselle Sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa Sinuun.” Jes. 26: 3. Elämämme voi näyttää sekavalta vyyhdeltä, mutta kun annamme itsemme viisaan Mestarin käsiin, Hän tuo esiin sellaisen elämän ja luonteen, joka on Hänelle kunniaksi. Ja luonne, joka ilmaisee Kristuksen kirkkautta — Hänen luonnettaan — saa pääsyn Jumalan paratiisiin. Uudistettu joukko saa kulkea Hänen kanssaan valkeissa vaatteissa, sillä he ovat arvolliset.AT 312.1

Kun me löydämme levon Jeesuksessa, alkaa taivas jo täällä maan päällä. Me vastaamme Hänen kutsuunsa: Tulkaa, oppikaa minusta, ja kun tulemme, me aloitamme iankaikkisen elämän. Taivas on lakkaamatonta lähentymistä Jumalaan Kristuksen kautta. Mitä kauemmin olemme taivaan autuudessa, sitä suurempi kirkkaus avautuu eteemme, ja mitä paremmin tunnemme Jumalan, sitä onnellisempia olemme. Kun vaellamme Jeesuksen kanssa tässä elämässä, täytymme Hänen rakkaudellaan ja saamme tyydytyksen Hänen läsnäolostaan. Voimme saada osaksemme täällä kaiken, mitä ihmisluonto voi kestää. Mutta mitä se on verrattuna tämän jälkeiseen elämään. Siellä “he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat Häntä päivät ja yöt Hänen temppelissään, ja Hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” Ilm. 7: 15 — 17.AT 312.2

Luku 33—Taivaallista sukua

Luku 35—Kuohuva meri