Luku 43—Uskon koetus

“Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niinkuin tahdot.”AT 379.1

Tämän fariseusten kanssa sattuneen yhteentörmäyksen jälkeen Jeesus siirtyi Kapernaumiin, kulki sitten läpi Galilean ja vetäytyi Foinikian rajalla olevaan vuoriseutuun. Katsoessaan länttä kohden Hän I saattoi nähdä vanhat Tyyron ja Siidonin kaupungit, jotka olivat levittäytyneet alhaalla olevalle tasangolle, pakanallisine temppeleineen, G loistavine palatseineen, markkinapaikkoineen ja satamineen, joissa vallitsi vilkas laivaliikenne. Niiden takana näkyi Välimeren sininen ulappa, jonka yli evankeliumin julistajat tulisivat viemään ilosanomansa suuren maailmanvallan keskuksiin. Mutta se aika ei ollut vielä tullut. Nyt Hänen työnään oli valmistaa opetuslapset tehtäväänsä. Tullessaan tälle seudulle Hän toivoi löytävänsä syrjäisen levähdyspaikan, jota Hän turhaan oli koettanut hankkia Betsaidasta. Tämä ei kuitenkaan ollut Hänen ainoa tarkoituksensa Hänen lähtiessään tälle matkalle.AT 379.2

“Ja katso: kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: ‘Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.’” Tämän seudun asukkaat olivat vanhaa kanaanilaista heimoa. He olivat epäjumalanpalvelijoita, ja siksi juutalaiset halveksivat ja vihasivat heitä. Tähän ihmisluokkaan kuului nainen, joka nyt tuli Jeesuksen luo. Hän oli pakana ja niinmuodoin vailla niitä etuja, joista juutalaiset päivittäin nauttivat. Monia juutalaisia asui foinikialaisten keskuudessa, ja viestit Kristuksen toiminnasta olivat tunkeutuneet tälle alueelle. Jotkut kansasta olivat kuunnelleet Hänen sanojaan ja olivat olleet näkemässä Hänen ihmeellisiä tekojaan.AT 379.3

Hän oli kuullut profeetasta, jonka kerrottiin parantavan kaikenlaisia sairauksia. Kuullessaan Hänen voimastaan hänen sydämessään syttyi toivo. Äidinrakkauden kannustamana hän päätti esittää Vapahtajalle tyttärensä asian. Hänen vakaa aikomuksensa oli tuoda hätänsä Jeesukselle. Tämän täytyi parantaa hänen lapsensa. Nainen oli turhaan etsinyt apua epäjumalilta. Ja ajoittain hän joutui kiusaukseen ajatella: Mitäpä tämä juutalainen opettaja voisi tehdä minun hyväkseni? Mutta hän oli kuullut viestin: Hän parantaa kaikenlaisia sairauksia, olivatpa ne, jotka Häneltä tulevat apua etsimään, rikkaita tai köyhiä. Hän päätti turvautua tähän ainoaan toivoonsa.AT 380.1

Jeesus tunsi tämän naisen tilan. Hän tiesi hänen haluavan nähdä Häntä, ja siksi Hän asettui hänen tielleen. Auttamalla häntä hänen surussaan Hän saattaisi tehdä eläväksi sen opetuksen, jonka Hän tahtoi antaa. Tätä tarkoitusta varten Hän oli tuonut opetuslapsensa tälle seudulle. Hän halusi heidän näkevän, millainen tietämättömyys vallitsi lähellä Israelin maata olevissa kylissä ja kaupungeissa. Kansa, jolle oli annettu kaikki mahdollisuudet ymmärtää totuus, eli täysin tietämättömänä ympärillään olevien tarpeista. He eivät tehneet mitään ponnistuksia auttaakseen pimeydessä olevia sieluja. Juutalaisten ylpeyden pystyttämä väliseinä esti vieläpä opetuslapsiakin tuntemasta myötätuntoa pakanamaailmaa kohtaan. Mutta nämä muurit oli murrettava maahan.AT 380.2

Kristus ei heti vastannut naisen pyyntöön. Hän otti tämän hai- i veksitun rodun edustajan vastaan, niinkuin juutalaiset olisivat tehneet. Tällä Hän tarkoitti, että opetuslapset näkisivät, miten erilaisia olivat se kylmä ja sydämetön tapa, jolla juutalaiset suhtautuisivat tällaiseen tapaukseen ja jolla tavalla Hänkin ensin kohteli tätä naista, ja sitten se säälivä tapa, jolla Hän toivoi heidän suhtautuvan tällaiseen hätään, ja jota Hän käytti suostuessaan myöhemmin naisen pyyntöön.AT 380.3

Mutta vaikka Jeesus ei vastannutkaan, nainen ei menettänyt uskoaan. Jeesuksen kulkiessa edelleen ikäänkuin kuulematta häntä, hän seurasi, jatkaen pyytämistään. Hänen hellittämättömyytensä vaivaamina opetuslapset pyysivät Jeesusta lähettämään hänet pois. He huomasivat Mestarin kohtelevan häntä välinpitämättömästi, ja siksi he luulivat juutalaisten ennakkoluulon kanaanilaisia kohtaan miellyttävän Häntä. Mutta nainen vetosikin säälivään Vapahtajaan, ja Jeesus sanoi vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: “Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Vaikka tämä vastaus näytti olevan sopusoinnussa juutalaisten ennakkoluulon kanssa, siihen sisältyi opetuslapsille moite, jonka he jälkeenpäin ymmärsivät muistuttavan heitä siitä, mitä Hän niin usein oli heille sanonut: että Hän oli tullut maailmaan pelastamaan kaikki, jotka ottaisivat Hänet vastaan.AT 380.4

Nainen ajoi asiaansa yhä hellittämättömämmin, kumartuen Kristuksen jalkoihin ja huutaen: “Herra, auta minua.” Jeesus, joka yhä edelleen näytti hylkäävän hänen pyyntönsä juutalaisten tunteettoman ennakkoluulon mukaan, vastasi: “Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.” Tämä sisälsi itse asiassa väitteen, ettei ollut soveliasta tuhlata Jumalan valitulle kansalle tuotuja siunauksia vieraille ja muukalaisille. Tämä vastaus olisi täysin masentanut vähemmän innokkaan anojan. Mutta nainen näki tilaisuutensa tulleen. Jeesuksen näennäisen kiellon takana hän näki säälin, jota tämä ei voinut salata. “Niin, Herra”, hän vastasi, “mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat”. Kun perheen lapsia ruokitaan heidän isänsä pöydässä, ei koiriakaan jätetä ruokkimatta. Niillä on oikeus niihin muruihin, jotka putoavat runsaasti katetulta pöydältä. Niinpä, kun Israelille oli annettu monia siunauksia, eikö ollut siunausta myöskin hänelle? Häntä pidettiin koirana, eikö hänellä siis ollut koiran oikeutta saada muruja Jumalan rikkaudesta?AT 381.1

Jeesus oli juuri lähtenyt työkentältään, koska kirjanoppineet ja fariseukset yrittivät riistää Hänen henkensä. He nurisivat ja valittivat. He olivat epäuskoisia ja katkeria ja hylkäsivät heille vapaasti tarjotun pelastuksen. Nyt Kristus tapaa onnettomaan ja halveksittuun rotuun kuuluvan henkilön, jolle ei ole suotu Jumalan sanan valoa. Kuitenkin hän heti antautuu Kristuksen jumalallisen vaikutuksen alaiseksi ja uskoo varmasti Hänen kykyynsä antaa hänelle, mitä hän pyytää. Hän pyytää vain muruja, jotka putoavat Mestarin pöydältä.AT 381.2

Jos hän saisi koiran etuoikeuden, hän kernaasti antaisi kohdella itseään koirana. Mikään kansallinen tai uskonnollinen ennakkoluulo tai ylpeys ei vaikuta hänen menettelyynsä, ja hän tunnustaa heti Kristuksen Lunastajaksi, joka kykenee tekemään kaiken, mitä hän Häneltä pyytää.AT 383.1

Vapahtaja oli tyytyväinen. Hän oli koetellut naisen uskoa Häneen. Menettelyllään naista kohtaan Jeesus osoitti, että tämä, jota oli pidetty hylkiönä, ei enää ollut muukalainen, vaan Jumalan perheen jäsen. Jumalan lapsena hänellä on oikeus osallistua Isänsä lahjoista. Nyt Jeesus täyttää hänen pyyntönsä ja päättää opetuksensa opetuslapsilleen. Luoden naiseen säälivän ja rakastavan katseen Hän sanoo: “Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot.” Siitä hetkestä hänen tyttärensä oli terve. Riivaaja ei häntä enää vaivannut. Nainen lähti, tunnustaen Jeesuksen Vapahtajakseen ja onnellisena rukouksensa kuulemisesta.AT 383.2

Tämä oli ainoa ihmeteko, jonka Kristus tällä matkallaan teki. Tämän teon vuoksi Hän meni Tyyron ja Siidonin rajoille. Hän halusi auttaa ahdistettua naista ja samalla antaa esimerkin laupeudentyöstään halveksittuun kansaan kuuluvaa henkilöä kohtaan, jotta siitä olisi hyötyä opetuslapsille sitten, kun Hän ei enää olisi heidän kanssaan. Hän halusi johtaa heidät pois heidän juutalaisesta eristäytyneisyydestään ja saada heidät kiinnostumaan muistakin kuin omasta kansastaan.AT 383.3

Jeesus halusi paljastaa sen suuren totuuden salaisuudet, joka oli ollut kätkettynä kautta aikojen, nimittäin että pakanatkin olisivat kanssaperillisiä juutalaisten kanssa ja “osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta”. Ef. 3: 6. Opetuslapset olivat hitaita oppimaan tätä totuutta ja jumalallinen opettaja antoi heille siitä opetuksen toisensa jälkeen. Palkitessaan sadanpäämiehen uskon Kapernaumissa ja saarnatessaan evankeliumia Syykarin asukkaille hän oli osoittanut, ettei Hänessä ollut juutalaisten suvaitsemattomuutta. Mutta samarialaisilla oli sentään jotakin tietoa Jumalasta, ja sadanpäämies oli osoittanut ystävällisyyttä israelilaisille. Nyt Jeesus saattoi opetuslapsensa kosketuksiin pakanan kanssa, jolla heidän mielestään ei ollut enempää syytä kuin kellään muullakaan hänen kansastaan odottaa suosiota Häneltä. Hän halusi antaa esimerkin, miten sellaisia tuli kohdella. Opetuslasten mielestä Hän jakeli liian runsaasti armolahjojaan. Hän halusi näyttää, ettei rotu tai kansallisuus rajoittanut Hänen rakkauttaan.AT 383.4

Lausuessaan: “Minua ei. Ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”, Jeesus puhui totta, ja työskennellessään kananilaisen vaimon hyväksi Hän täytti tehtäväänsä. Tämä vaimo oli yksi niistä kadonneista lampaista, jotka Israelin olisi tullut pelastaa. Kristus suoritti heille määrättyä työtä, jonka he itse olivat laiminlyöneet.AT 384.1

Tämä teko avasi opetuslasten silmät näkemään yhä paremmin sen työn, joka heitä odotti pakanain keskuudessa. He näkivät laajan työsaran Juudean ulkopuolella. He näkivät sieluja taakkojen alla, jotka olivat tuntemattomia edullisemmassa asemassa oleville. Niiden joukossa, joita heitä oli opetettu halveksimaan, oli sieluja, jotka kaipasivat suuren Lääkärin apua ja janosivat sitä elämän valoa, jota niin runsaasti oli annettu juutalaisille.AT 384.2

Jälkeenpäin, kun juutalaiset yhä päättävämmin kääntyivät pois opetuslapsista, koska nämä selittivät Jeesuksen olevan maailman Vapahtajan, ja kun Kristuksen kuolema särki juutalaisia ja pakanoita erottavan raja-aidan, oli tällä ja muilla samanlaisilla opetuksilla, jotka osoittivat, etteivät tavat tai kansallisuus saa rajoittaa evankeliumityötä, voimakas vaikutus Kristuksen edustajiin osoittaen heille heidän työnsä suunnan.AT 384.3

Kristuksen käynnillä Foinikiassa ja siellä suoritetulla ihmetyöllä oli kuitenkin vielä laajempi tarkoitus. Hän ei tehnyt ihmetyötä vain sairaan naisen tähden, ei myöskään opetuslastensa eikä niiden vuoksi, joiden hyväksi nämä työskentelisivät, vaan myös sentähden “että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä”. Joh. 20: 31. Samat voimat, jotka erottivat ihmiset Kristuksesta yhdeksäntoista vuosisataa sitten, vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Se henki, joka rakensi raja-aidan juutalaisten ja pakanain välille, toimii vieläkin. Ylpeys ja ennakkoluulot ovat rakentaneet vahvoja, erottavia muureja eri ihmisluokkien välille. Kristus ja Hänen tehtävänsä on esitetty väärässä valossa, ja tuhannet tuntevat olevansa itse asiassa suljetut pois evankeliumin siunauksilta. Mutta älkööt he tunteko olevansa suljetut pois Kristuksesta. Ei ihminen eikä Saatana voi rakentaa ainoatakaan sellaista estettä, jonka läpi ei usko voisi tunkeutua.AT 384.4

Uskoen tämä foinikialainen nainen heittäytyi niitä muureja vastaan, jotka oli pystytetty juutalaisten ja pakanain välille. Voittaen masennuksen ja välittämättä ilmiöistä, jotka olisivat voineet saattaa hänet epäilemään, hän luotti Vapahtajan rakkauteen. Näin Jeesus toivoisi meidänkin luottavan Häneen. Pelastuksen siunaus kuuluu jokaiselle sielulle. Vain ihmisen oma valinta voi estää hänet osallistumasta lupauksesta Kristuksessa evankeliumin kautta.AT 384.5

Jumala vihaa luokkarajoja. Hän ei tunne mitään sellaista. Hänen silmissään kaikkien ihmisten sielut ovat yhtä kalliita. “Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää — Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä”. Ikä-, sääty- ja kansallisuusrajoista tai uskonnollisista etuoikeuksista huolimatta kaikki ovat kutsutut Hänen luokseen saamaan elämän. “Ei yksikään, joka uskoo Häneen, joudu häpeään, sillä tässä ei ole erotusta.” “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata.” “Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra 0n luonut kumpaisenkin.” “Sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat. Sillä ‘jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’.” Apt. 17: 26, 27; Gal. 3: 28; San. 22: 2; Room. 10: 11-13.AT 385.1