Luku 58—Elämän ruhtinas

“Lasarus, tule ulos!” AT 502.1

Betanian Lasarus oli eräs Kristuksen uskollisimpia opetuslapsia. Hän oli lujasti uskonut Kristukseen heidän ensi tapaamisestaan alkaen ja tunsi syvää rakkautta Häntä kohtaan. Vapahtaja rakasti myös suuresti Lasarusta ja teki hänelle suurimman ihmetyönsä. Vapahtaja siunasi kyllä kaikkia, jotka Hänen apuaan etsivät, sillä Hän rakastaa koko ihmiskuntaa, mutta muutamiin Hän on liittynyt erikoisen hellin • sitein. Hän tunsi syvää sydämen kiintymystä Betanian perhettä kohtaan, jonka eräälle jäsenelle Hän teki ihmeellisimmän tekonsa.AT 502.2

Jeesus oli usein levännyt Lasaruksen kodissa. Vapahtajalla ei ollut omaa kotia, vaan Hän oli riippuvainen ystäviensä ja opetuslastensa vieraanvaraisuudesta. Usein väsyneenä, kaivatessaan inhimillistä seuraa, Hän oli ollut iloinen päästessään tähän rauhalliseen kotiin pois kiihtyneiden fariseusten epäluulojen ja kateuden ulottuvilta. Tänne Hän oli vilpittömästi tervetullut ja sai osakseen puhdasta, pyhää ystävyyttä. Täällä Hän saattoi puhella luonnollisesti ja täysin vapaasti tietäen, että Hänen sanansa ymmärrettäisiin ja painettaisiin mieleen.AT 502.3

Vapahtajamme antoi arvoa rauhalliselle kodille ja kiinnostuneille kuulijoille. Hän kaipasi inhimillistä hellyyttä, hyvyyttä ja rakkautta. Kaikki, jotka ottivat vastaan ne opetukset, joita Hän aina oli valmis antamaan, saivat suuria siunauksia. Kun kansanjoukot seurasivat Kristusta vuorilla ja laaksoissa, Hän paljasti heille luonnon kauneuksia. Hän koetti avata heidän ymmärryksensä silmät näkemään, miten Jumalan käsi ylläpiti maailmaa. Saadakseen kuulijansa tunnustamaan Jumalan hyvyyden ja rakkauden, Hän kiinnitti heidän huomionsa hiljaa lankeavaan kasteeseen, lauhoihin sadekuuroihin ja kirkkaaseen auringonpaisteeseen, jotka tulivat niin hyvien kuin pahojenkin osaksi. Hän toivoi ihmisten täydellisemmin käsittävän, miten Jumala huolehtii luomistaan ihmisolennoista. Mutta kansanjoukot olivat hitaita kuulemaan, ja Betanian kodissa Kristus sai levätä julkisen elämän rasittavasta hälinästä. Siellä Hän kertoi vastaanottavalle kuulijakunnalleen Jumalan johdatuksesta. Näissä yksityisissä keskusteluissa Hän paljasti kuulijoilleen sellaista, jota Hän ei aikonut kertoa sekalaiselle joukolle. Hänen ei tarvinnut ystävilleen puhua vertauksia.AT 502.4

Kristuksen esittäessä ihmeellisiä opetuksiaan Maria istui Hänen jalkainsa juuressa nöyränä ja hartaana kuuntelijana. Kerran Martta aterianvalmistuspuuhissaan meni kiusaantuneena Jeesuksen luo sanoen: “Herra, etkö Sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.” Tämä tapahtui Kristuksen käydessä ensi kertaa Betaniassa. Jeesus oli opetuslapsineen juuri jalkaisin kulkenut vaivalloisen matkan Jerikosta asti. Martta halusi järjestää heidän olonsa mukavaksi ja kiireissään unohti, että hänen olisi pitänyt olla kohtelias vieraalleen. Jeesus vastasi hänelle lempeästi ja kärsivällisesti: “Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” Maria kätki mieleensä Vapahtajan lausumia kalliita sanoja, jotka olivat hänelle kallisarvoisempia kuin maailman arvokkaimmat jalokivet.AT 503.1

Se “yksi ainoa”, mitä Martta tarvitsi, oli tyyni, harras mieli, suurempi halu saada tietoja iankaikkisesta elämästä ja hengelliselle kasvulle välttämättömät hyveet. Hänen tuli vähemmän huolehtia katoavista asioista ja enemmän niistä, jotka kestävät iankaikkisesti. Jeesus halusi opettaa lapsiaan käyttämään jokaista tilaisuutta hankkiakseen sitä tietoa, joka voi antaa heille viisautta pelastukseen. Kristus tarvitsee huolellisia, tarmokkaita työntekijöitä. Martoilla, joilla on intoa ripeään hengelliseen työhön, on laaja työkenttä. Mutta ensin heidän on istuttava Marian kanssa Jeesuksen jalkain juuressa. Kristuksen armon tulee saada pyhittää ahkeruus, ripeys ja tarmo, silloin vasta ihmisellä on voittamaton voima tehdä hyvää.AT 503.2

Mutta murhe saapui tuohon rauhalliseen kotiin, missä Jeesus oli levännyt. Lasarusta kohtasi äkillinen sairaus, ja hänen sisarensa lähettivät sanoman Jeesukselle: “Herra, katso, se, joka on Sinulle rakas, sairastaa.” He näkivät veljensä taudin ankaruuden, mutta he tiesivät, että Kristus oli näyttänyt voivansa parantaa kaikenraisia tauteja. He uskoivat, että Hän suhtautuisi myötätuntoisesti heidän ahdistukseensa, siksi he eivät esittäneetkään mitään kiirehtivää pyyntöä, että Hänen olisi heti tultava, vaan ainoastaan tämän luottavan sanoman: “Se, joka on Sinulle rakas, sairastaa.” He ajattelivat, että Hän heti vastaisi heidän sanomaansa saapumalla Betaniaan niin pian kuin mahdollista.AT 504.1

Tuskaisina he odottivat sanaa Jeesukselta. Niin kauan kuin heidän veljessään vielä oli elonkipinä, he rukoilivat ja tähyilivät Jeesuksen tuloa. Mutta sanansaattaja palasi ilman Häntä. Hän toi kuitenkin sanoman: “Ei tämä tauti ole kuolemaksi”, ja he tarrautuivat kiinni toivoon, että Lasarus jäisi eloon. Hellästi he koettivat puhua toivon ja rohkaisun sanoja tuolle miltei tajuttomalle kärsivälle. Kun Lasarus kuoli, he pettyivät katkerasti, mutta he tunsivat Kristuksen ylläpitävän armon vaikutusta, ja se esti heitä vähääkään syyttämästä Vapahtajaa.AT 504.2

Kun Jeesus kuuli tämän sanoman, Hän opetuslasten mielestä otti sen kylmästi vastaan. Hän ei ilmaissut suruaan, niinkuin he odottivat Hänen tekevän. Katsoen heihin Hän lausui: “Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.” Kaksi päivää Hän vielä viipyi sillä seudulla, missä oli. Tätä viipymistä opetuslapset eivät käsittäneet. Miten Hänen läsnäolonsa olisikaan lohduttanut tuota murheen murtamaa perhettä, he ajattelivat. Opetuslapset tunsivat hyvin Hänen voimakkaan kiintymyksensä Betanian kotiin, ja heitä hämmästytti se, ettei Hän vastannut tuohon surulliseen sanomaan “Se, jota rakastat, sairastaa.”AT 504.3

Noiden kahden päivän aikana Jeesus näytti heittäneen surusanoman pois mielestään, sillä Hän ei puhunut mitään Lasaruksesta. Opetuslapset ajattelivat Johannes Kastajaa, Jeesuksen edelläkävijää. He olivat ihmetelleet, miksi Jeesus, jolla oli voima suorittaa merkillisiä ihmetöitä, oli sallinut Johanneksen virua vankilassa ja kuolla väkivaltaisen kuoleman. Koska Jeesuksella oli sellainen voima, niin miksi Hän ei pelastanut Johanneksen henkeä? Fariseukset olivat usein esittäneet tämän kysymyksen, sillä he pitivät sitä kumoamattomana todistuksena siitä, ettei Jeesus ollut Jumalan Poika. Vapahtaja oli puhunut opetuslapsiaan kohtaavista koettelemuksista, tappioista ja vainosta. Hylkäsikö Hän heidät koettelemuksissa? Jotkut epäilivät erehtyneensä Hänen tehtävästään. Kaikki olivat suuresti huolissaan.AT 504.4

Odotettuaan kaksi päivää Jeesus sanoi opetuslapsilleen: “Menkäämme taas Juudeaan.” Opetuslapset kyselivät, miksi Jeesus oli odottanut kaksi päivää, jos Hän kerran oli menossa Juudeaan. Mutta nyt heidät valtasi pelko Jeesuksen ja heidän itsensä puolesta. He näkivät vain vaaroja sillä tiellä, jolle Hän oli lähdössä. “Rabbi”, he sanoivat, “äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas Sinä menet sinne!” Jeesus sanoi: “Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?” Minä olen Isäni johdossa, ja niin kauan kuin noudatan Hänen tahtoaan, henkeni on turvassa. Minun päiväni kaksitoista hetkeä eivät vielä ole päättyneet. Olen päässyt päiväni iltaan, mutta niin kauan kuin sitä kestää, olen turvassa.AT 505.1

Hän jatkoi: “Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.” Se, joka tekee Jumalan tahdon, joka vaeltaa Jumalan viitoittamaa tietä, ei voi kompastua eikä kaatua. Jumalan opastavan Hengen valo antaa hänelle selvän käsityksen hänen velvollisuudestaan ja johtaa häntä oikeata tietä hänen työnsä loppuun saakka. “Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.” Joka vaeltaa oman valintansa mukaan tiellä, jolle Jumala ei ole häntä kutsunut, tulee kompastumaan. Hänen päivänsä muuttuu yöksi, eikä hän ole missään turvassa.AT 505.2

“Näin Hän puhui, ja sitten Hän sanoi heille: ‘Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.’” “Ystävämme Lasarus nukkuu.” Miten liikuttavat sanat, täynnä myötätuntoa! Ajatellessaan vaaraa, johon Mestari joutuisi lähtiessään Jerusalemiin, opetuslapset olivat melkein unohtaneet Betanian surevan kodin. Mutta Jeesus ei ollut sitä unohtanut. Opetuslapset saivat ojennuksen. He olivat olleet pettyneitä, koska Jeesus ei nopeammin vastannut saamaansa sanomaan. He olivat joutuneet kiusaukseen ajatella, ettei Hän tuntenutkaan niin hellää rakkautta Lasarusta ja hänen sisariaan kohtaan, kuin he olivat luulleet, muutoinhan Hän olisi kiiruhtanut sinne yhdessä sanantuojan kanssa. Mutta sanat “ystävämme Lasarus nukkuu” herättivät heidän mielessään toisenlaisia ajatuksia. He olivat nyt vakuuttuneita siitä, että Jeesus ei ollut unohtanut kärsiviä ystäviään.AT 505.3

“Niin opetuslapset sanoivat Hänelle: ‘Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.’ Mutta Jeesus puhui Hänen kuolemastaan: he taas luulivat Hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.” Jeesus esittää kuoleman unena uskoville lapsilleen. Heidän elämänsä on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa, ja ne, jotka kuolevat, tulevat nukkumaan Hänen huomassaan, kunnes viimeinen pasuuna kajahtaa.AT 506.1

“Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: ‘Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä.’” Tuomas ei nähnyt muuta kuin kuoleman odottavan Mestaria, jos tämä menisi Juudeaan, mutta hän rohkaisi mielensä ja sanoi toisille opetuslapsille: “Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme Hänen kanssansa.” Hän tiesi juutalaisten vihan Kristusta kohtaan. Heidän tarkoituksensa oli tuottaa Hänelle kuolema, mutta tämä tarkoitus ei ollut onnistunut, koska Hänelle määrättyä aikaa oli vielä jäljellä. Tänä aikana Jeesusta varjelivat taivaan enkelit, eikä mikään vahinko voinut kohdata Häntä edes Juudean alueella, missä rabbit suunnittelivat, miten Hänet otettaisiin kiinni ja surmattaisiin.AT 506.2

Opetuslapset ihmettelivät Kristuksen sanoja: “Lasarus on kuollut. Ja minä iloitsen … etten ollut siellä.” Karttoiko Vapahtaja tahallaan kärsivien ystäviensä kotia? Näytti siltä, kuin Martta, Maria ja kuoleva Lasarus olisi jätetty yksin. Mutta he eivät olleet yksin. Jeesus näki kaiken, mitä tapahtui, ja Lasaruksen kuoltua Hänen armonsa ylläpiti surevia sisaria. Jeesus näki heidän särkyneitten sydäntensä surun, kun heidän veljensä kamppaili voimakkaan vihollisensa, kuoleman kanssa. Hän tunsi omassa sydämessään tuskan viillon lausuessaan opetuslapsilleen: “Lasarus on kuollut.” Mutta Kristuksen ei pitänyt ajatella vain rakkaitaan Betaniassa, vaan myös opetuslastensa kasvatusta. Heidän tuli olla Hänen edustajiaan maailmassa, jotta Isän siunaus voisi ulottua kaikille. Heidän tähtensä Hän salli Lasaruksen kuoleman. Jos Hän olisi parantanut hänet hänen sairaudestaan, olisi jäänyt suorittamatta ihmeteko, joka on mitä varmin todistus Hänen jumalallisesta luonteestaan.AT 506.3

Jos Jeesus olisi ollut sairashuoneessa, ei Lasarus olisi kuollut, sillä Saatanalla ei olisi ollut mitään valtaa hänen ylitseen. Kuolema ei olisi voinut suunnata viikatettaan Lasarukseen Elämän Ruhtinaan läsnäollessa.AT 506.4

Siksi Jeesus pysyi poissa. Hän antoi vihollisen käyttää valtaansa karkoittaakseen hänet sitten voitettuna vihollisena. Hän antoi Lasaruksen joutua kuoleman valtaan, ja murheelliset sisaret näkivät miten heidän veljensä laskettiin hautaan. Jeesus tiesi, että kun he katselivat veljensä elottomia kasvoja, heidän uskonsa Lunastajaan joutui kovalle koetukselle. Mutta Hän tiesi myös, että sen koetuksen jälkeen, jonka he nyt saivat läpikäydä, heidän uskonsa loistaisi entistä kirkkaampana. Hän kärsi saman katkeran surun kuin hekin. Hän ei rakastanut heitä vähemmän, vaikka Hän viipyi, mutta Hän tiesi, että he, Lasarus, Hän itse ja Hänen opetuslapsensa saisivat voiton.AT 507.1

“Teidän tähtenne, ... jotta te uskoisitte.” Kaikille, jotka ojentavat kätensä tarttuakseen Jumalan johtavaan käteen, on synkimmän masennuksen hetki se aika, jolloin jumalallinen apu on lähinnä. He tulevat kiitollisina muistelemaan elämänsä pimeintä aikaa. “Herra tietää pelastaa jumaliset.” 2 Piet. 2: 9. Jokaisesta kiusauksesta ja jokaisesta koettelemuksesta Hän johtaa heidät ulos uskoltaan vahvistuneina ja kokemuksiltaan rikastuneina.AT 507.2

Viivyttäessään tuloaan Lasaruksen luo Kristuksella oli armotar- koituksensa niihin nähden, jotka eivät vielä olleet ottaneet Häntä vastaan. Hän viipyi, jotta Hän herättämällä Lasaruksen kuolleista antaisi uppiniskaiselle, epäuskoiselle kansalleen uuden todistuksen siitä, että Hän todella oli “ylösnousemus ja elämä”. Hän ei mielellään luopunut kaikesta toivosta kansansa, noiden Israelin huoneen harhailevien lammasraukkojen suhteen. Hänen sydämensä oli särkymäisillään heidän katumattomuutensa tähden. Armossaan Hän tahtoi antaa heille vielä yhden todistuksen siitä, että Hän oli uudistaja, ainoa, joka saattoi tuoda valoon elämän ja katoamattomuuden. Tästä tulisi todistus, jota papitkaan eivät voisi tulkita väärin. Tästä syystä Hän viivytteli lähtöään Betaniaan. Tämä ihmeiden ihme, Lasaruksen herättäminen, oli painava Jumalan sinetin Hänen työhönsä ja jumaluuden vaatimukseen.AT 507.3

Matkalla Betaniaan Jeesus tapansa mukaan auttoi sairaita ja kärsiviä. Saavuttuaan kaupunkiin Hän lähetti sanansaattajan sisarusten luo ilmoittamaan tulostaan. Kristus ei suoraa päätä mennyt taloon, vaan jäi rauhalliseen paikkaan tienviereen. Kaikki se ulkonainen komeus, jota juutalaiset osoittivat ystäviensä ja sukulaistensa kuollessa, ei ollut sopusoinnussa Kristuksen hengen kanssa. Hän kuuli palkattujen itkijöiden valitusäänet, eikä Hän halunnut kohdata sisaruksia sellaisessa melussa. Surevien ystävien joukossa oli perheen sukulaisia, joista muutamilla oli korkea, vastuunalainen asema Jerusalemissa. Näistä jotkut olivat Kristuksen katkerimpia vihamiehiä. Kristus tiesi heidän tarkoituksensa, eikä Hän senvuoksi heti tehnyt tuloaan tiettäväksi.AT 507.4

Sanoma esitettiin Martalle niin hiljaa, etteivät muut huoneessaoli- jat kuulleet sitä. Surunsa valtaan vaipuneena Mariakaan ei kuullut mitä sanottiin. Martta nousi heti ja meni tapaamaan Mestaria, mutta luullen Hänen menneen Lasaruksen haudalle Maria jäi hiljaa paikalleen surunsa valtaan välittämättä asiasta sen enempää.AT 508.1

Martta kiiruhti tapaamaan Jeesusta sydän täynnä ristiriitaisia tunteita. Jeesuksen ilmeikkäät kasvot heijastivat samaa hellyyttä ja rakkautta, joka niistä aina oli säteillyt. Martan luottamus Häneen oli järkkymätön, mutta hän ajatteli rakastamaansa veljeä, jota Jeesus myös oli rakastanut. Sydän murheen murtamana, koska Jeesus ei ollut tullut aikaisemmin ja kuitenkin toivoen, että Hän vieläkin voisi tehdä jotakin heidän lohdutuksekseen Hän sanoi: “Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.” Sisarukset olivat toistaneet näitä sanoja yhä uudelleen ja uudelleen itkijäin aiheuttaman hälinän keskellä.AT 508.2

Tuntien sekä jumalallista että inhimillistä sääliä Jeesus katsoi hänen surullisia, huolten murtamia kasvojansa. Martta ei halunnut enää selostaa tapahtunutta; kaikki kävi ilmi liikuttavista sanoista: “Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.” Mutta katsoessaan Jeesuksen rakastaviin kasvoihin hän lisäsi: “Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa Sinulle kaiken, mitä Sinä Jumalalta anot.”AT 508.3

Jeesus rohkaisi häntä uskomaan sanoen: “Sinun veljesi on nouseva ylös.” Tämän vastauksen tarkoitus ei ollut herättää toivoa heti tapahtuvasta muutoksesta. Hän siirsi Martan ajatukset hänen veljensä nyt tapahtuvan henkiin herättämisen ohi tulevaisuuteen ja kiinnitti ne vanhurskaitten ylösnousemukseen. Hän teki näin, jotta Martta näkisi Lasaruksen herättämisessä takuun kaikkien vanhurskaitten kuolleitten ylösnousemuksesta ja varmuuden siitä, että se suoritettaisiin Vapahtajan voimalla.AT 508.4

Martta vastasi: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Koettaen vieläkin ohjata hänen uskoaan oikeaan suuntaan Jeesus selitti: “Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Kristuksessa on alkuperäinen elämä, joka ei ole muualta saatu tai jostakin muusta johtuva. “Jolla Poika on, hänellä on elämä.” 1 Joh. 5: 12. Kristuksen jumaluus on uskovan takuu iankaikkisesta elämästä. “Joka uskoo minuun”, Jeesus sanoi, “se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Kristus katsoo tässä eteenpäin toiseen tulemukseensa. Silloin vanhurskaat kuolleet herätetään katoamattomina, ja elävät pyhät siirretään taivaaseen kuolemaa maistamatta. Ihmetyö, jonka Kristus aikoi suorittaa he- rättäessään Lasaruksen kuolleista, kuvaisi kaikkien vanhurskaitten kuolleitten ylösnousemusta. Sanoillaan ja teoillaan Hän julisti olevansa ylösnousemuksen aikaansaaja. Hän, jonka itsensä oli pian kuoltava ristillä, seisoi siinä kuoleman avaimet hallussaan haudan voitta- jana ja vakuutti itsellään olevan sekä oikeuden että voiman antaa iankaikkisen elämän.AT 508.5

Vapahtajan sanoihin: “Uskotko sen?” Martta vastasi: “Uskon, Herra; minä uskon, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan.” Hän ei käsittänyt Kristuksen lausumien sanojen täyttä merkitystä, mutta hän tunnusti uskovansa Hänen jumaluutensa ja luottavansa siihen, että Jeesus voi tehdä, mitä Hän vain halusi.AT 509.1

“Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: ‘Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.’” Hän ilmoitti asiansa niin hiljaa kuin mahdollista, sillä papit ja hallitusmiehet olivat valmiit vangitsemaan Jeesuksen, niin pian kuin tilaisuus tulisi. Itkijäin ääni esti hänen sanojaan kuulumasta.AT 509.2

Sanoman kuultuaan Maria nousi nopeasti ja lähti huoneesta innostuksen ilme kasvoillaan. Luullen hänen lähteneen haudalle itkemään itkijät seurasivat häntä. Saavuttuaan paikalle, missä Jeesus odotti, hän polvistui Hänen jalkojensa juureen ja sanoi vapisevin huulin: “Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.” Itkijäin valitukset tuntuivat hänestä kiusallisilta, sillä hän halusi hiljaisuudessa vaihtaa muutaman sanan kahdenkesken Jeesuksen kanssa. Mutta hän tiesi, että joidenkin läsnäolijain sydän oli täynnä kateutta ja mustasukkaisuutta Jeesusta kohtaan, eikä hän siksi täysin ilmaissut suruaan.AT 509.3

“Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui Hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi.” Hän näki kaikkien saapuvilla olleiden sydämeen. Hän huomasi monien surunilmausten olevan vain teeskentelyä. Hän tiesi, että jotkut niistä, jotka nyt ilmaisivat teeskenneltyä surua, tulisivat pian suunnittelemaan ei vain suuren ihmeidentekijän vaan myös kuolleista herätetyn surmaamista. Kristus olisi voinut riistää heiltä heidän surunsa naamarin. Mutta Hän hillitsi oikeutetun suuttumuksensa. Hän ei lausunut sanoja, jotka Hän täydellä oikeudella olisi voinut puhua, koska tuo Hänen rakas ystävänsä, joka vilpittömästi uskoi Häneen, oli surunsa valtaamana polvistunut Hänen jalkojensa juureen.AT 509.4

“Ja Hän sanoi: ‘Mihin te panitte hänet?’ He sanoivat Hänelle: ‘Herra, tule ja katso.’” Yhdessä he astuivat haudalle. Se oli surullinen näky. Sisaret olivat suuresti rakastaneet Lasarusta ja itkivät nyt häntä murtunein sydämin. Myös ne, jotka olivat olleet hänen ystäviään, itkivät yhdessä yksin jääneiden sisarten kanssa. Nähdessään tämän inhimillisen tuskan ja ajatellessaan, että surevat ystävät saattoivat murehtia kuollutta, vaikka maailman Vapahtaja oli saapuvilla — “Jeesus itki”. Vaikka Hän oli Jumalan Poika, niin kuitenkin Hän oli ottanut päälleen ihmisluonnon ja Häntä liikutti inhimillinen suru. Kärsimykset herättävät aina myötätuntoa Hänen hellässä, säälivässä sydämessään. Hän itkee itkevien kanssa ja iloitsee iloitsevien kanssa.AT 510.1

Mutta Jeesus ei itkenyt vain inhimillisestä myötätunnosta Mariaa ja Marttaa kohtaan. Hänen kyyneleensä ilmaisivat surua, joka on niin paljon inhimillisen surun yläpuolella kuin taivas on maata korkeampi. Kristus ei itkenyt Lasarusta, sillä Hän aikoi kutsua hänet pois haudasta. Hän itki, koska monet niistä, jotka nyt surivat Lasarusta, pian suunnittelisivat Hänen kuolemaansa, joka oli ylösnousemus ja elämä. -Mutta kuinka väärin epäuskoiset juutalaiset tulkitsi- vatkaan Hänen kyyneleensä! Jotkut, jotka eivät voineet nähdä muun kuin noiden ulkonaisten olosuhteiden olevan Hänen surunsa syynä, sanoivat hiljaa: “Katso, kuinka rakas hän oli Hänelle!” Toiset taas, jotka koettivat kylvää epäuskon siementä läsnäolevien sydämeen, sanoivat ivallisesti: “Eikö Hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?” Jos Kristuksen vallassa olisi ollut pelastaa Lasarus, miksi Hän sitten antoi hänen kuolla?AT 510.2

Profeetallisella katseellaan Jeesus näki fariseusten ja saddukeusten vihamielisyyden. Hän tiesi heidän suunnittelevan Hänen kuolemaansa. Hän tiesi, että jotkut noista, jotka tuntuivat niin myötätuntoisilta, pian sulkisivat itseltään tien iankaikkiseen elämään ja Jumalan kaupunkiin. Hänen kohta tapahtuva häpäisemisensä ja ristiinnaulitse- misensa johtaisivat Jerusalemin hävitykseen, eikä silloin kukaan valittaisi kuollutta. Hän näki selvästi edessään Jerusalemia kohtaavan koston. Hän näki sen roomalaisten legioonain piirittämänä. Hän tiesi, että monet, jotka nyt itkivät Lasarusta, kuolisivat kaupungin piirityksessä, eikä heillä kuoltuaan olisi mitään toivoa.AT 510.3

Kristus ei itkenyt vain edessään olevan näyn tähden. Hänen päällään oli kaikkien aikojen surujen paino. Hän näki Jumalan lain rikkomisen hirveät seuraukset. Hän näki, että maailmanhistoriassa oli Aabelin kuolemasta alkaen riehunut lakkaamaton taistelu hyvän ja pahan välillä. Katsoessaan eteenpäin, tulevaan aikaan, Hän näki, että suru ja kärsimykset, kyyneleet ja kuolema tulisivat olemaan ihmisten osana. Hänen sydämensä lävisti tuska, jota ihmiskunta tunsi kaikkina aikoina ja kaikissa maissa. Syntisen suvun kärsimykset painoivat raskaina Hänen sieluaan, ja Hänen kyyneltensä lähde puhkesi, kun Hän halusi lievittää heidän hätäänsä.AT 511.1

“Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle.” Lasarus oli pantu kallioluolaan ja valtava kivi oli asetettu luolan suulle. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois.” Luullen Hänen vain haluavan katsoa kuollutta Martta vastusteli sanoen, että ruumis oli ollut haudattuna neljä päivää ja mätäneminen oli jo alkanut. Nämä sanat, jotka lausuttiin ennen Lasaruksen herättämistä, eivät jättäneet Kristuksen vihollisille mahdollisuutta väittää, että olisi harjoitettu petosta. Aikaisemmin juutalaiset olivat panneet liikkeelle vääriä huhuja, jotka koskivat Jumalan voiman ihmeellisimpiä ilmauksia. Kun Jeesus herätti kuolleista Jairuksen tyttären, Hän sanoi: “Tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu.” Mark. 5: 39. Koska hän oli sairastanut vain lyhyen ajan ja herätettiin heti kuoltuaan, fariseukset selittivät, ettei lapsi ollut ollutkaan kuollut ja että Kristus itse oli sanonut hänen vain nukkuneen. He olivat koettaneet saada näyttämään siltä, ettei Kristus voisi parantaa sairaita, vaan että Hänen ihmetöissään tapahtuisi petosta. Mutta tässä tapauksessa kukaan ei voisi kieltää, etteikö Lasarus ollut kuollut.AT 511.2

Kun Herra aikoo suorittaa jonkin työn, Saatana koettaa saada jonkun vastustamaan sitä. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois.” Valmistakaa tietä teolleni niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta Martta, jolla oli tinkimätön ja kunnianhimoinen luonne, piti puoliaan. Hän ei halunnut, että mätänevä ruumis tuotaisiin esiin. Ihmissydän on hidas ymmärtämään Kristuksen sanoja, eikä Martta ollut käsittänyt Hänen lupauksensa todellista merkitystä.AT 511.3

Kristus nuhteli Marttaa, mutta Hän teki sen hyvin lempeästi. “Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?” Miksi epäilet voimaani? Miksi vastustat vaatimuk- siani? Olen antanut sanani. Jos uskot, olet näkevä Jumalan kirkkauden. Mikä luonnostaan näyttää mahdottomalta, ei voi estää Kaikkivaltiaan työtä. Epäily ja epäusko eivät ole nöyryyttä. Ehdoton usko Kristuksen sanoihin on todellista nöyryyttä, tosi alistumista.AT 512.1

“Ottakaa te kivi pois.” Kristus olisi voinut käskeä kiven liikkua, ja se olisi totellut Hänen ääntään. Hän olisi voinut pyytää enkeleitä, jotka olivat Hänen rinnallaan, tekemään sen. Hänen käskystään näkymättömät kädet olisivat siirtäneet pois kiven. Mutta ihmiskäsien oli otettava se pois. Näin Kristus tahtoi osoittaa, että ihmisen on oltava yhteistyössä Jumalan kanssa. Jumalallista voimaa ei käytetä siihen, minkä ihmisvoima voi tehdä. Jumala ei pidä ihmisen apua tarpeettomana. Hän vahvistaa häntä ja työskentelee yhdessä ihmisen kanssa tämän käyttäessä saamiaan lahjoja ja kykyjä.AT 512.2

Käskyä totellaan. Kivi vieritetään pois. Kaikki tehdään avoimesti ja harkitusti. Kaikille annetaan tilaisuus nähdä, ettei harjoiteta petosta. Lasaruksen ruumis makaa kalliohaudassaan kylmänä ja elottomana. Itkijäin äänet ovat vaienneet. Hämmästynyt joukko seisoo haudan ympärillä odottaen mitä seuraa.AT 512.3

Jeesus seisoo rauhallisena hautakammion edessä. Pyhä vakavuus valtaa kaikki läsnäolijat. Jeesus astuu lähemmäksi hautaa. Kohottaen katseensa taivasta kohden Hän lausuu: “Isä, minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut!” Vain vähän aikaisemmin Kristuksen viholliset olivat poimineet kiviä heittääkseen niillä Häntä, koska Hän oli väittänyt olevansa Jumalan Poika. He syyttivät Häntä ihmeiden suorittamisesta Saatanan avulla. Mutta nyt Kristus väittää Jumalaa Isäkseen ja täysin luottavasti julistaa olevansa Jumalan Poika.AT 512.4

Kaiken, mitä Kristus teki, Hän teki yhdessä Isänsä kanssa. Hän oli aina koettanut osoittaa, ettei Hän toiminut riippumattomasti, vaan suoritti ihmetyönsä uskon ja rukouksen avulla. Kristus toivoi kaikkien tietävän Hänen suhteensa Isään. “Isä”, Hän sanoi, “minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että Sinä minua aina kuulet, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat Sinun lähettäneen minut. Nyt opetuslapset ja kansa saisivat mitä vakuuttavimman todistuksen siitä, millainen suhde vallitsi Kristuksen ja Jumalan välillä. Heille näytettäisiin, ettei Kristuksen väite ollut petosta.AT 512.5

“Ja sen sanottuaan Hän huusi suurella äänellä: ‘Lasarus, tule,, ulos!’” Hänen kirkas ja selvä äänensä tunkeutuu kuolleen korviin. Hänen puhuessaan jumaluus välähtää läpi inhimillisyyden. Hänen kasvoissaan, joita valaisee Jumalan kirkkaus, kansa näkee vakuutuksen Hänen voimastaan. Jokainen silmä on suunnattu luolan aukkoon. Jokainen korva on valmiina vastaanottamaan pienimmänkin äänen. Kiihkeän, miltei tuskallisen jännittyneinä kaikki odottavat todistusta Kristuksen jumaluudesta, todistusta, jonka on osoitettava todeksi Hänen väitteensä, että Hän on Jumalan Poika, tai murskattava toivo ainiaaksi.AT 514.1

Hiljaisesta hautakammiosta kuuluu liikettä, ja samassa vainaja seisoo hautakammion ovella. Hänen liikkumistaan estävät kääriliinat, joissa hänet oli laskettu hautaan, ja Kristus sanoo hämmästyneille katselijoille: “Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.” Jälleen heille osoitetaan, että ihmisen on työskenneltävä yhdessä Jumalan kanssa. Ihmisten on toimittava ihmisten hyväksi. Lasarus vapautetaan siteistään, ja hän seisoo kansanjoukon edessä, ei sairauden kuihduttamana tai heikoin, vapisevin jäsenin, vaan elämänsä kukoistuksessa, ylvään miehuuden voimassa. Hänen silmistään loistaa älykkyys ja rakkaus Vapahtajaa kohtaan. Hän heittäytyy syvän kunnioituksen vallassa Jeesuksen jalkain juureen.AT 514.2

Katselijat ovat ensin sanattomia hämmästyksestä. Sitten puhkeaa ilmoille sanoinkuvaamaton ilo ja kiitollisuus. Sisaret saavat veljensä takaisin elämään Jumalan lahjana, ja ilon kyyneleitä vuodattaen he katkonaisesti lausuvat kiitoksen Vapahtajalle. Mutta veljen, sisarten ja ystävien iloitessa tästä jälleennäkemisestä Jeesus vetäytyy pois näyttämöltä. Kun he etsivät Elämän Ruhtinasta, ei Häntä enää näy.AT 514.3