Luku 73—Näkymätön auttaja

“Minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.” AT 641.1

Katsoen opetuslapsiinsa täynnä jumalallista rakkautta ja hellitä myötätuntoa Kristus sanoi: “Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu Hänessä.” Juudas oli lähtenyt yläsalista, ja Jeesus oli siellä vain yhdentoista opetuslapsensa kanssa. Hän aikoi puhua heille lähestyvästä erosta, mutta sitä ennen Hän viittasi tehtävänsä suureen tarkoitukseen. Sen Hän piti aina mielessään. Hän iloitsi siitä, että Hänen nöyryytyksensä ja kärsimyksensä kirkastaisivat Isän nimeä. Tähän Hän ensin ohjaakin opetuslastensa ajatukset.AT 641.2

Sitten Hän jatkoi, nimittäen heitä hellästi “lapsukaisiksi: Vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: ‘Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla’, niin minä sanon nyt myös teille.”AT 641.3

Opetuslapset eivät voineet olla iloisia tämän kuullessaan. Pelko valtasi heidät. He tunkeutuivat kaikki Vapahtajan ympärille. Heidän Herransa ja Mestarinsa, rakastettu opettajansa ja ystävänsä oli heille kalliimpi kuin elämä. Häneltä he olivat saaneet apua kaikissa vaikeuksissaan, lohtua suruissaan ja pettymyksissään. Nyt Hän jältäisi heidät yksin, avuttomiksi. Synkät aavistukset täyttivät heidän mielensä.AT 641.4

Mutta Vapahtajan sanat heille olivat täynnä toivoa. Hän tiesi, että he joutuisivat vihollisen ahdistamiksi ja että Saatanan juonet onnistuvat parhaiten niiden suhteen, jotka ovat vaikeuksien masentamia. Siksi Hän käänsi heidän ajatuksensa “näkyväisistä” “näkymättömiin”. 2 Kor. 4: 18. Maailman muukalaisuudesta Hän suuntasi heidän ajatuksensa taivaalliseen kotiin.AT 642.1

“Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”, Hän sanoi. “Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen — tien sinne te tiedätte.” Teidän tähtenne tulin maailmaan. Toimin teidän hyväksenne. Vaikka menen pois, toimin edelleen innokkaasti teidän hyväksenne. Tulin maailmaan ilmaistakseni itseni teille, jotta uskoisitte. Menen Isän luo toimiakseni Hänen kanssaan teidän hyväksenne. Kristuksen poislähdön tarkoitus oli päinvastainen kuin opetuslapset luulivat. Se ei merkinnyt lopullista eroa. Hän meni valmistamaan heille sijaa tullakseen takaisin ja ottaakseen heidät tykönsä. Hänen valmistaessaan heille asuntoja, heidän tuli rakentaa jumalallisen esikuvan kaltaisia luonteita.AT 642.2

Opetuslapset olivat siitä huolimatta neuvottomia. “Tuomas, jota epäilykset aina vaivasivat, sanoi: ‘Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?’ Jeesus sanoi hänelle: ‘Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.’”AT 642.3

Taivaaseen ei ole monta tietä, niin että kukin voisi valita oman tiensä. Kristus sanoi: “Minä olen tie ... ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Siitä asti, kun evankeliumia ensimmäisen kerran julistettiin, kun Eedenissä lausuttiin, että vaimon siemen oli polkeva rikki käärmeen pään, Kristusta on korostettu tienä, totuutena ja elämänä. Hän oli tie jo Aadamin eläessä ja silloin, kun Aabel toi Jumalan eteen teurastetun karitsan verta, joka kuvasi Lunastajan verta. Kristus oli se tie, jolla patriarkat ja profeetat pelastuivat. Hän on ainoa tie, jota myöten meillä on pääsy Jumalan luo.AT 642.4

“Jos te olisitte tunteneet minut”, Kristus sanoi, “niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.” Mutta opetuslapset eivät vieläkään käsittäneet. Filippus huu- 1 dahti: “Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.”AT 643.1

Hämmästyen hänen hidasta ymmärrystään Kristus lausui murheellisena: “Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus?” Onko mahdollista, ettet sinä näe Isää niissä teoissa, joita Hän tekee minun kauttani? Etkö usko, että minä tulin todistamaan Isästä? “Kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä?’” Kristus ei ollut lakannut olemasta Jumala, kun Hän tuli ihmiseksi. Vaikka Hän oli alentunut ihmisyyteen, kuului jumaluus yhä Hänelle. Vain Kristus saattoi esittää Isän ihmisille, ja tätä esitystä opetuslapsina oli ollut etuoikeus katsella yli kolmen vuoden ajan. “Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; I mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.” Heidän uskonsa] saattoi turvallisesti perustua Kristuksen tekojen todistukseen, jollaisia kukaan ihminen itsestään ei ollut koskaan tehnyt eikä koskaan voisi r tehdä. Kristuksen teot todistavat Hänen jumaluudestaan. Hänen I välityksellään Isä oli ilmaissut itsensä.AT 643.2

Mj Jos opetuslapset uskoivat tämän elävän yhteyden Isän ja Pojan I välillä, heidän uskonsa ei horjuisi, kun he näkisivät Kristuksen kärsi- i vän ja kuolevan pelastaakseen kadotetun maailman. Kristus koetti \ johtaa heidät heidän alhaiselta uskon tasoltaan siihen kokemukseen, jonka he saisivat, jos he todella käsittäisivät, mikä Hän oli — Jumala ihmislihassa. Hän toivoi heidän näkevän, että heidän uskonsa pitäisiAT 643.3

I suuntautua ylös Jumalaan ja juurtua sinne. Kuinka vakavasti ja! kärsivällisesti säälivä Vapahtajamme koettikaan valmistaa opetuslapsiaan sitä kiusausten myrskyä varten, joka pian puhkeaisi heidän ylleen. Hän toivoi heidän kätkeytyvän Hänen kanssaan Jumalaan.AT 643.4

Kristuksen näin puhuessa Jumalan kirkkaus loisti Hänen kasvoillaan, ja kaikki läsnäolijat tunsivat pyhää kunnioitusta kuunnellessaan Hänen sanojaan. Heidän sydämensä liittyivät yhä lujemmin Häneen, ja liittyessään Häneen suuremmalla rakkaudella he liittyivät myös toinen toisiinsa. He tunsivat, että taivas oli hyvin lähellä heitä ja että sanat, joita he kuuntelivat, olivat sanoma heille heidän taivaalliselta Isältään.AT 643.5

Kristus jatkoi: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen.” Kristus oli hyvin huolissaan siitä, että Hänen opetuslapsensa vain ymmärtäisivät, mitä tarkoitusta varten Hän oli liittänyt jumaluutensa ihmisyyteen. Hän tuli maailmaan ilmaisemaan Jumalan kunniaa, jotta sen uudistava voima voisi kohottaa ihmisiä. Jumala ilmaisi itsensä Hänessä, jotta Hän voisi ilmaista itsensä heissä. Jeesuksella ei ollut mitään sellaisia ominaisuuksia eikä Hän käyttänyt mitään kykyjä, joita ihmiset eivät voisi saada uskon kautta Häneen. Hänen täydellinen ihmisyytensä oli sellaista, että kaikki Hänen seuraajansa voivat sen omistaa, jos he haluavat olla Jumalalle kuuliaisia kuten Hänkin.AT 643.6

“Ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.” Kristus ei tällä tarkoittanut, että opetuslasten teot olisivat Hänen tekojaan jalompia, vaan että niillä olisi suurempi ulottuvaisuus. Hän ei viitannut vain ihmeidentekemiseen, vaan kaikkeen, mitä Pyhän Hengen vaikutuksesta voisi tapahtua.AT 644.1

Herran taivaaseenastumisen jälkeen opetuslapset käsittivät Hänen lupauksensa täyttymisen. Kristuksen ristiinnaulitseminen, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen olivat heille elävää todellisuutta. He näkivät ennustusten täyttyneen kirjaimellisesti. He tutkivat kirjoituksia ja omaksuivat niiden opetukset uskolla ja ennennäkemättömällä varmuudella. Nyt he tiesivät jumalallisen opettajansa olleen kaikkea sitä, mitä Hän oli väittänyt olevansa. Kun he kertoivat kokemuksiaan ja ylistivät Jumalan rakkautta, ihmisten sydämet sulivat ja nöyrtyivät, ja suuret joukot uskoivat Jeesukseen.AT 644.2

Vapahtajan lupaus opetuslapsilleen on lupaus Hänen seurakunnalleen ajan loppuun asti. Jumalan tarkoitus ei ollut, että Hänen ihmeellinen lunastussuunnitelmansa saisi aikaan vain pieniä tuloksia. Kaikki, jotka haluavat mennä työhön, ei luottaen siihen, mitä he itse voivat tehdä, vaan mitä Jumala voi tehdä heidän puolestaan ja kauttaan, he saavat varmasti kokea Hänen lupauksensa täyttymisen. Jeesus sanoo: “Ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”AT 644.3

Opetuslapset eivät vielä tunteneet Vapahtajan rajattomia mahdollisuuksia ja voimavaroja. Hän sanoikin heille: “Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni.” Joh. 16: 24. Hän selitti heidän menestyksensä salaisuuden olevan siinä, että he pyytäisivät voimaa ja armoa Hänen nimessään. Hän olisi silloin Isän edessä rukoilemassa heidän puolestaan. Hän esittää nöyrän anojan rukouksen omana toivomuksenaan tuon sielun puolesta. Taivas kuulee jokaisen vilpittömän rukouksen. Ehkä sitä ei ole ilmaistu sujuvin sanoin, mutta jos sydän on mukana, se kohoaa pyhäkköön, missä Jeesus palvelee, ja Hän esittää sen Isälle ilman ainoatakaan kangertavaa sanaa, kauniina ja miellyttävänä, oman täydellisyytensä suitsutuksen kanssa.AT 644.4

Rehellisyyden ja puhtauden polku ei suinkaan ole vailla vaikeuksia, mutta meidän on jokaisessa vaikeudessa nähtävä kehoitus rukoukseen. Ei ainoallakaan elävällä olennolla ole mitään voimaa, jota hän ei olisi saanut Jumalalta, ja lähde, mistä sitä vuotaa, on avoinna heikoimmallekin ihmisolennolle. Jeesus sanoi: “Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, sen minä teen.”AT 645.1

“Minun nimessäni” Kristus pyysi opetuslapsiaan rukoilemaan. Kristuksen nimessä Hänen seuraajiensa on seisottava Jumalan edessä. Heidän puolestaan annetun uhrin arvo antaa heillekin arvoa Jumalan silmissä. Kristuksen vanhurskauden ansiosta heitä pidetään kallisarvoisina. Kristuksen tähden Herra antaa anteeksi niille, jotka pelkäävät Häntä. Hän ei pidä heitä kurjina syntisinä. Hän näkee heidät Poikansa kuvan kaltaisina, johon he uskovat.AT 645.2

Herra on pettynyt, kun Hänen kansansa jäsenet pitävät itseään vähäarvoisina. Hän toivoo valitun perintönsä arvostavan itseään sen hinnan mukaan, jonka Hän on heistä maksanut. Jumala halusi heidät, muutoin Hän ei olisi lähettänyt Poikaansa niin kalliille asialle lunastaakseen heidät. Hän tahtoo käyttää heitä, ja Häntä miellyttää, kun he esittävät Hänelle hyvin suuria vaatimuksia, voidakseen kirkastaa Hänen nimeään. He voivat odottaa suuria, jos he uskovat Hänen lupauksiinsa.AT 645.3

Mutta Kristuksen nimessä rukoileminen merkitsee paljon. Se merkitsee, että meidän tulee omaksua Hänen luonteensa, ilmaista Hänen henkeään ja tehdä Hänen tekojaan. Vapahtajan lupaus on ehdollinen. “Jos rakastatte minua”, Hän sanoi, “pitäkää minun käskyni”. Hän ei pelasta ihmisiä synnissä vaan synnistä, ja ne, jotka Häntä rakastavat, osoittavat rakkautensa kuuliaisuudellaan.AT 645.4

Tosi kuuliaisuus tulee sydämestä. Se on sydämen yhteyttä Kristuksen kanssa. Jos alistumme, on Hän samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme Häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan Hänen palvelemistaan. Kun tunnemme Jumalan, niinkuin etuoikeutemme on tuntea Hänet, on elämämme oleva jatkuvan kuuliaisuuden elämää. Kun opimme ymmärtämään Kristuksen luonnetta ja olemme yhteydessä Jumalan kanssa, synti alkaa tuntua inhottavalta.AT 645.5

Kuten Kristus ihmisenä elämässään noudatti lakia, niin voimme mekin tehdä, jos tartumme voiman lähteeseen. Mutta emme saa panna toisia kantamaan vastuuta velvollisuudestamme ja odottaa heidän sanovan, mitä meidän pitää tehdä. Emme voi olla riippuvaisia kenenkään ihmisen neuvoista. Herra opettaa meille velvollisuutemme yhtä halukkaasti kuin jollekulle toisellekin. Jos uskoen tulemme Hänen luokseen, paljastaa Hän salaisuuksiaan meille henkilökohtaisesti. Usein sydämemme on oleva palava meissä, kun Hän lähestyy meitä seurustellakseen kanssamme kuten Eenokin kanssa. Ne, jotka päättävät olla koskaan tekemättä mitään, mikä olisi Jumalalle vastenmielistä, saavat tietää, esitettyään asiansa Hänelle, miten heidän on meneteltävä. Eivätkä he saa ainoastaan viisautta vaan myös voimaa. Heille annetaan voimaa kuuliaisuuteen ja palvelukseen, kuten Kristus on luvannut. Kaikki, mitä Kristukselle annettiin — kaikki, mitä Hän tarvitsi langenneiden ihmisten tarpeiden täyttämiseksi — se annettiin Hänelle ihmiskunnan päämiehenä ja edustajana. “Ja mitä ikänä anomme, sen me Häneltä saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista.” 1 Joh. 3: 22.AT 646.1

Ennenkuin Kristus antoi itsensä sovitusuhriksi, Hän pyysi välttämättömintä ja täydellisintä lahjaa, jonka voisi antaa opetuslapsilleen, sellaista lahjaa, joka toisi taivaan rajattomat armoaarteet heidän ulottuvilleen. Hän sanoi: “Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä, mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.”AT 646.2

Pyhä Henki oli ollut maailmassa jo ennen tätä, sillä lunastustyön alusta asti Hän on tehnyt työtään ihmissydämissä. Mutta niin kauan kuin Kristus oli maan päällä, opetuslapset eivät kaivanneet muuta auttajaa. Vasta sitten, kun Hän läbtisi heidän luotaan, he tuntisivat tarvitsevansa Henkeä, ja silloin Hän tulisi.AT 646.3

Pyhä Henki on Kristuksen edustaja, mutta vailla inhimillistä henkilöllisyyttä ja siitä riippumaton. Inhimillisyyden kahlehtimana Kristus ei voinut olla henkilökohtaisesti joka paikassa. Siksi olisi heille eduksi, että Hän menisi Isän luo ja lähettäisi Hengen seuraajakseen maan päälle. Kukaan ei silloin voisi hyötyä asemastaan tai henkilökohtaisesta kosketuksestaan Kristuksen kanssa. Hengen välityksellä Vapahtaja voisi olla kaikkien luona. Tässä mielessä Hän olisi heitä lähempänä, kuin jos Hän ei olisikaan noussut taivaaseen.AT 646.4

“Joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” Jeesus tunsi opetuslastensa tulevaisuuden. Hän näki yhden heistä joutuvan mestauslavalle, yhden ristille, yhden maanpakolaisuuteen autiolle kalliosaarelle; toisia Hän näki vainottavan ja surmattavan. Hän rohkaisi heitä lupauksella, että jokaisessa koettelemuksessa Hän olisi heidän kanssaan. Tämä lupaus ei ole menettänyt mitään voimastaan. Herra tietää kaiken uskollisista palvelijoistaan, jotka Hänen tähtensä viruvat vankiloissa tai ovat karkoitetut yksinäisille saarille. Hän lohduttaa heitä omalla läsnäolollaan. Kun uskova totuuden tähden seisoo epävanhurskaiden oikeusistuinten edessä, Kristus seisoo hänen rinnallaan. Kaikki häneen kohdistetut herjaukset kohdistuvat Kristukseen. Kristus tuomitaan yhä uudelleen opetuslastensa hahmossa. Kun joku teljetäänvankilan muurien sisäpuolelle, Jeesus lohduttaa hänen sydäntään rakkaudellaan. Kun joku kärsii kuoleman Hänen tähtensä, Kristus sanoo: “Minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1: 18. Minun tähteni uhrattu elämä säilyy iankaikkiseen kirkkauteen.AT 647.1

Aina ja kaikkialla, kaikissa suruissamme ja ahdistuksissamme, kun toiveemme näyttävät synkiltä ja tulevaisuus pelottavalta, kun tunnemme olevamme avuttomia ja yksinäisiä, Lohduttaja lähetetään luoksemme vastaukseksi uskon rukoukseen.AT 647.2

Olosuhteet voivat erottaa meidät kaikista maallisista ystävistämme, mutta mitkään olosuhteet tai välimatkat eivät voi erottaa meitä taivaallisesta Lohduttajasta. Missä olemmekin, minne menemmekin, Hän on aina oikealla kädellämme auttamassa, tukemassa, kohottamassa ja rohkaisemassa.AT 647.3

Opetuslapset eivät vieläkään käsittäneet Kristuksen sanojen hen- gellistä merkitystä, ja Hän selitti heille jälleen niiden tarkoituksen. Hän sanoi Henkensä välityksellä ilmaisevänsä itsensä heille: “Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki.” Teidän ei enää tarvitse sanoa, ettette ymmärrä. Ette enää näe hämärästi, ikäänkuin kuvastimesta. Te voitte “kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tunteinaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä”. Ef. 3: 18, 19.AT 647.4

Opetuslapset olivat Kristuksen elämän ja tekojen todistajia. Heidän sanojensa välityksellä Hän oli puhuva kaikille ihmisille maan päällä. Mutta Kristuksen alennuksen ja kuoleman yhteydessä he joutuisivat suuriin koettelemuksiin ja pettymyksiin. Jotta tämän kokemuksen jälkeen heidän sanansa voisivat olla tarkkoja, Jeesus lupasi, että Puolustaja “muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”.AT 648.1

“Minulla on vielä paljon sanottavaa teille”, Hän jatkoi, “mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun omastani ja antaa teille.” Jeesus oli avannut opetuslastensa eteen laajan totuuden alan. Mutta heidän oli perin vaikea pitää Hänen opetuksensa erossa kirjanoppineiden ja fariseusten perinnäistavoista ja säädöksistä. Heidät oli kasvatettu omaksumaan rabbiinien opetuksen Jumalan äänenä, ja se piti vieläkin vallassaan heidän mieliään ja muovasi heidän tunteitaan. Maalliset käsitykset ja ajalliset seikat täyttivät vielä suureksi osaksi heidän ajatuksensa. He eivät ymmärtäneet Kristuksen valtakunnan hengellistä luonnetta, vaikka Hän oli selittänyt sen heille niin usein. Heidän mielensä oli hämmentynyt. He eivät käsittäneet Kristuksen esittämien raamatunkohtien arvoa. Monet Hänen opetuksistaan näyttivät menevän heiltä miltei hukkaan. Jeesus huomasi, etteivät he tajunneet Hänen sanojensa todellista merkitystä. Säälivästi Hän lupasi, että Pyhä Henki palauttaisi nämä lausunnot heidän mieleensä. Ja Hän oli jättänyt puhumatta paljon sellaista, mitä opetuslapset eivät voineet käsittää. Nämäkin Henki ilmaisi heille. Henki elähdyttäisi heidän ymmärrystään, niin että he saattaisivat käsittää taivaallisia asioita. Jeesus sanoi: “Kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen.”AT 648.2

Puolustajaa nimitetään “totuuden Hengeksi”. Hänen tarkoituksensa on selittää ja säilyttää totuutta. Hän asuu ensin sydämessä totuuden Henkenä, ja näin Hänestä tulee Puolustaja. Totuudessa on rauhaa ja lohtua, mutta valheesta ei voi löytää mitään todellista rauhaa eikä lohtua. Väärien oppien ja perimätietojen avulla Saatana saa ihmismielen valtaansa. Hän ohjaa ihmiset väärien esikuvien luo ja turmelee luonteen. Raamatun välityksellä Pyhä Henki puhuu ihmiselle ja teroittaa totuutta hänen mieleensä. Näin Hän paljastaa erehdykset ja karkoittaa ne sielusta. Totuuden Hengen avulla, joka toimii Jumalan sanan kautta, Kristus voittaa valittunsa itselleen.AT 648.3

Kuvaillessaan opetuslapsilleen Pyhän Hengen työtä Jeesus koetti sytyttää heissä samaa iloa ja toivoa, joka paloi Hänen omassa sydämessään. Hän riemuitsi siitä runsaasta avusta, jonka Hän oli hankkinut seurakunnalleen. Pyhä Henki oli kallisarvoisin lahja, jota Hän saattoi pyytää Isältään kansansa kohottamiseksi. Henki annettaisiin uudistavana voimana, jota ilman ei Kristuksen uhri hyödyttäisi mitään. Pahuuden valta oli vuosisatojen kuluessa yhä voimistunut, ja ihmisten alistuminen Saatanan vankeuteen oli hämmästyttävää. Syntiä voitiin vastustaa ja se voitiin voittaa vain jumaluuden kolmannen persoonan valtavan voiman avulla, joka ei tulisi rajoitetussa muodossa, vaan jumalallisen voiman koko täyteydessä. Henki vasta tekee tehokkaaksi maailman Lunastajan suorittaman työn. Hengen kautta sydän puhdistuu. Hengen kautta uskova tulee jumalallisesta luonnosta osalliseksi. Kristus on antanut Henkensä jumalallisena voimana voittamaan kaikki perityt ja hankitut taipumukset pahaan ja painamaan seurakuntaan Hänen oman luonteensa.AT 649.1

Jeesus sanoi Hengestä: “Hän on minut kirkastava.” Vapahtaja tuli kirkastamaan Isää ilmaisemalla Hänen rakkauttaan, samoin Henki oli kirkastava Kristusta ilmaisemalla Hänen armonsa maailmalle. Jumalan kuva on jälleen palautettava ihmiseen. Jumalan kansan luonteen täydellisyys on yhteydessä Jumalan kunnian ja Kristuksen kunnian kanssa.AT 649.2

“Kun Hän tulee, niin Hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.” Sanan saarnaaminen ei hyödytä mitään ilman Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa ja apua. Hän on ainoa opettaja, joka kykenee opettamaan jumalallista totuutta. Vain silloin, kun totuuden mukana sydämeen tulee Henki, se herättää omantunnon ja uudistaa elämän. Ihminen voi kykenevästi esittää Jumalan sanan kirjainta, hän saattaa tuntea kaikki sen käskyt ja lupaukset, mutta ellei Pyhä Henki kirkasta totuutta, ei ainoakaan sielu lankea Kallioon ja murru. Ei mikään tietomäärä, eivät suuretkaan edut tee ihmisestä valon välittäjää ilman Pyhän Hengen myötävaikutusta. Evankeliumin siemenen kylvö ei menesty, ellei taivaan kaste herätä sitä henkiin. Ennenkuin ainoatakaan Uuden testamentin kirjaa oli kirjoitettu tai yhtään evankeliumin sanaa saarnattu Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, Pyhä Henki tuli rukoilevien apostolien päälle. Silloin heidän vihollisensakin todistivat heistä: “Te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne.” Apt. 5: 28.AT 649.3

Kristus on luvannut seurakunnalleen Pyhän Hengen lahjan, ja tämä lupaus kuuluu meille yhtä hyvin kuin ensimmäisille opetuslapsillekin. Mutta se on annettu ehdoilla, kuten kaikki muutkin lupaukset. Monet uskovat tämän lupauksen ja tunnustavat omistavansa sen itselleen, he puhuvat Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä, mutta se ei heitä hyödytä. He eivät alista sieluaan Jumalan voiman ohjattavaksi ja hallittavaksi. Me emme voi käyttää Pyhää Henkeä. Hengen on käytettävä meitä. Pyhän Hengen välityksellä Jumala vaikuttaa kansassaan “sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”. Fil. 2: 13. Mutta monet eivät alistu tähän, vaan he haluavat suoriutua omin neuvoin. Sen vuoksi he eivät saa tätä taivaallista lahjaa. Henki annetaan vain niille, jotka nöyrästi odottavat Jumalaa saadakseen Häneltä armoa ja voimaa. Jumalan voima odottaa heidän pyyntöään ja vastaanottamistaan. Kun tämä luvattu siunaus uskossa omistetaan, se tuo kaikki muut siunaukset mukanaan. Se on annettu Kristuksen armon runsauden mukaan, ja Hän on valmis antamaan jokaiselle sielulle niin paljon, kuin se pystyy ottamaan vastaan.AT 650.1

Tässä puheessaan opetuslapsilleen Jeesus ei kertaakaan murheellisena viitannut omiin kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Viimeisenä lahjanaan Hän antoi heille oman rauhansa. Hän sanoi: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”AT 650.2

Ennen lähtöään yläsalista opetuslapset lauloivat ylistysvirren Vapahtajan johdolla.AT 650.3

“Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat,
ylistäkää Häntä, kaikki kansat.
Sillä Hänen armonsa meitä kohtaan on voimallinen,
ja Herran uskollisuus pysyy iankaikkisesti.
Halleluja!” Ps. 117.AT 650.4

Virren jälkeen he lähtivät ulos. He kulkivat täpötäysiä katuja pitkin ulos kaupungin portista Öljymäkeä kohti. Hitaasti he astelivat, kukin omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Heidän lähestyessään vuorta Jeesus sanoi murheen murtamin äänin: “Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun, sillä kirjoitettu on: ‘Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan.’” Matt. 26: 31. Opetuslapset kuuntelivat surullisina ja hämmästyneinä. He muistivat, miten monet Kapernaumin synagoogassa, kun Jeesus puhui itsestään elämän leipänä, olivat loukkaantuneet ja lähteneet Hänen luotaan. Mutta nuo kaksitoista olivat pysyneet uskollisina. Pietari oli silloin puhunut muittenkin puolesta vakuuttaen uskollisuuttaan Kristukselle. Vapahtaja oli sanonut silloin: “Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele.” Joh. 6: 70. Yläsalissa Jeesus oli sanonut, että yksi kahdestatoista pettäisi Hänet ja että Pietari kieltäisi Hänet. Mutta nyt Hänen sanansa koskevat heitä kaikkia.AT 651.1

Nyt kuullaan Pietarin äänen kiivaasti väittävän vastaan: “Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä.” Yläsalissa hän oli lausunut: “Henkeni minä annan Sinun edestäsi.” Jeesus oli silloin sanonut hänelle, että hän sinä samana yönä kieltäisi Vapahtajansa. Nyt Hän toistaa varoituksensa: “Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmasti minut kiellät.” Mutta Pietari vain “vakuutti vielä lujemmin: ‘Vaikka minun pitäisi kuolla Sinun kanssasi, en sittenkään minä Sinua kiellä.’ Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.” Mark. 14:29—31. Itseensä luottaen he kielsivät Jeesuksen toistamiseen lausumat sanat, Hänen, joka tiesi asian. He olivat valmistumattomia koetusta varten; vasta kiusaukseen joutuessaan he tuntisivat oman heikkoutensa.AT 651.2

Kun Pietari sanoi seuraavansa Jeesusta vankilaan tai kuolemaan, hän tarkoitti joka sanallaan täyttä totta, mutta hän ei tuntenut itseään. Hänen sydämensä sopukoissa oli pahoja ajatuksia, jotka olosuhteet herättäisivät henkiin. Ellei hän tulisi tietoiseksi häntä uhkaavasta vaarasta, ne koituisivat hänen iankaikkiseksi turmiokseen. Vapahtaja näki hänessä itserakkautta ja itsevarmuutta, mikä ylittäisi jopa hänen Kristusta kohtaan tuntemansa rakkaudenkin. Hänen elämässään oli ilmennyt paljon epävakaisuutta, kuolettamatonta syntiä, ajattelemattomuutta, luonteenlaadun pyhittymättömyyttä ja varomatonta suhtautumista kiusauksiin. Kristuksen vakava varoitus oli kutsu sydämen tutkisteluun. Pietari tarvitsi oman itseluottamuksensa sijasta syvempää uskoa Kristukseen. Jos hän olisi nöyrästi vastaanottanut varoituksen, hän olisi lauman Paimeneen vedoten pyytänyt tätä kaitsemaan lampaitaan. Ollessaan Galilean merellä hukkumaisillaan hän lausui: “Herra, auta minua.” Matt. 14: 30. Silloin Kristuksen käsi ojentui tarttumaan hänen käteensä. Samoin jos hän nyt olisi huutanut Jeesukselle: “Pelasta minut itsestäni”, hänet olisi varjeltu.AT 651.3

Mutta Pietari tunsi, ettei Jeesus luottanut häneen, ja se tuntui hänestä julmalta. Hän oli loukkaantunut, ja hän tuli yhä järkähtä- mättömämmäksi itseluottamuksessaan.AT 652.1

Jeesus katsoo säälien opetuslapsiaan. Hän ei voi pelastaa heitä koetuksesta, mutta Hän ei jätä heitä lohduttomiksi. Hän vakuuttaa heille murtavansa haudan kahleet sekä rakkautensa heihin olevan pettämättömän. Hän sanoo: “Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.” Matt. 26: 32. Ennen kieltämistä he saavat anteeksiannon vakuutuksen. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen he tiesivät saaneensa anteeksi ja olevansa rakkaita Vapahtajan sydämelle.AT 652.2

Jeesus oli opetuslapsineen matkalla Getsemaneen Öljymäen juurella. Se oli Syrjäinen paikka, jonne Hän oli usein vetäytynyt mietiskelemään ja rukoilemaan. Vapahtaja oli selittänyt opetuslapsilleen tehtäväänsä maailmassa ja sitä hengellistä suhdetta Häneen, joka heidän oli säilytettävä. Nyt Hän valaisee antamaansa opetusta. Kirkkaassa kuunvalossa Hän huomaa rehevän viiniköynnöksen. Kiinnittäen opetuslastensa huomion siihen Hän käyttää sitä vertauskuvana.AT 652.3

“Minä olen totinen viinipuu”, Hän sanoo. Sensijaan, että Jeesus olisi valinnut siron palmun, jalon seetrin tai vahvan tammen, Hän valitsee viinipuun riippuvine köynnöksineen kuvaamaan itseään. Palmupuu, seetri ja tammi pysyvät pystyssä yksin tarvitsematta tukea. Mutta viiniköynnös kietoutuu säleikköön ja kiipeää siten ylöspäin. Niin Kristuskin ihmisenä oli jumalallisesta voimasta riippuvainen. “En minä itsestäni voi mitään tehdä”, Hän lausui. Joh. 5: 30. “Minä olen totinen viinipuu.” Juutalaiset olivat aina pitäneet viinipuuta jaloimpana kasvina, kaiken voimakkaan, oivallisen ja hedelmällisen vertauskuvana. Israelia oli kuvattu viinipuuna, jonka Jumala oli istuttanut luvattuun maahan. Juutalaiset perustivat pelastustoivonsa siihen, että he kuuluivat Israeliin. Mutta Jeesus sanoo olevansa todellinen viinipuu. Älkää luulko, että kuulumalla Israeliin voitte tulla osallisiksi Jumalan elämästä ja Hänen lupauksensa perillisiksi. Hengellinen elämä voidaan saada vain minun kauttani.AT 652.4

“Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.” Taivaallinen Isämme oli Palestiinan kukkuloille istuttanut tämän kauniin viinipuun, ja Hän oli itse viinitarhuri. Monet olivat viehättyneitä tämän viinipuun kauneuteen ja selittivät sen olevan kotoisin taivaasta. Mutta Israelin kansan johtajien mielestä se oli kuin juuri kuivasta maasta. He ottivat sen, taittoivat ja polkivat likaisten jalkojensa alle. He aikoivat tuhota sen ainiaaksi. Mutta taivaallinen viinitarhuri ei koskaan kadottanut sitä näkyvistään. Kun ihmiset luulivat tappaneensa sen, Hän otti sen ja istutti muurin toiselle puolelle. Viinipuu ei enää ollut näkyvissä, se oli kätketty ihmisten raaoilta hyökkäyksiltä. Mutta sen oksat riippuivat yli muurin. Ne edustivat viinipuuta. Niiden välityksellä voitiin viinipuuhun vielä liittää versoja. Niistä on saatu hedelmää. Ne ovat tuottaneet satoa, jonka ohikulkijat ovat poimineet.AT 653.1

“Minä olen viinipuu, te olette oksat”, Jeesus sanoi opetuslapsilleen. Vaikka Hän oli lähtemäisillään heidän luotaan, ei heidän hengellinen suhteensa Häneen saanut muuttua. Oksan liittyminen viinipuuhun, Hän sanoi, kuvaa sitä suhdetta, joka teidän on säilytettävä minuun. Verso oksastetaan elävään viinipuuhun, ja kuitu kuidulta, säie säikeeltä se kasvaa yhdeksi viinipuun kanssa. Viinipuun elämä tulee myös oksan elämäksi. Samoin rikoksiin ja synteihin kuollut sielu saa elämää yhteydestään Kristuksen kanssa. Tämä yhteys muodostuu uskon kautta Häneen henkilökohtaisena Vapahtajana. Syntinen liittää heikkoutensa Kristuksen väkevyyteen, vajavaisuutensa Kristuksen täyteyteen ja puutteensa Kristuksen äärettömään voimaan. Silloin hänellä on Kristuksen mieli. Kristuksen inhimillisyys on koskettanut meidän inhimillisyyttämme, ja meidän inhimillisyytemme on koskettanut jumaluutta. Näin ihminen tulee jumalallisesta luonnosta osalliseksi Pyhän Hengen välityksellä. Hänet on otettu vastaan siinä rakastetussa.AT 653.2

Kun tällainen yhteys Kristuksen kanssa kerran on syntynyt, sitä on myös ylläpidettävä. Kristus sanoi: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Tämä ei ole mikään tilapäinen yhteys, joka välillä katkeaa. Oksasta tulee elävän viinipuun osa. Elämän, voiman ja hedelmällisyyden siirtyminen juuresta oksiin tapahtuu esteettömästi ja keskeytymättä. Oksa ei voi elää erillään viinipuusta. Samoin ette tekään, Jeesus sanoi, voi elää erillänne minusta. Minulta saamanne elämän voitte säilyttää vain jatkuvan yhteyden kautta. Ilman minua ette voi voittaa ainoatakaan syntiä tai vastustaa ainoatakaan kiusausta.AT 653.3

“Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Pysyminen Kristuksessa merkitsee Hänen Henkensä alituista vastaanottamista, elämää, joka ehdoitta on annettu Hänen palvelukseensa. Ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä ei mikään saa koskaan katkaista. Kuten oksa jatkuvasti imee voimaa elävästä viinipuusta, niin meidänkin on pysyttävä Kristuksessa ja saatava Häneltä uskon kautta Hänen oman luonteensa voimaa ja täyteyttä.AT 654.1

Juuri lähettää ravintoa haaroja pitkin oksien kärkiin saakka. Samoin Kristuksesta lähtee hengellisen voiman virta jokaiselle uskovalle. Niin kauan kuin sielu on liittyneenä Kristukseen, ei ole vaaraa, että se kuihtuu tai lakastuu.AT 654.2

Viinipuun elämä ilmenee tuoksuvina hedelminä sen oksilla. Jeesus sanoi: “Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Kun elämme uskossa Jumalan Poikaan, näkyvät elämässämme Hengen hedelmät, eikä yksikään niistä puutu.AT 654.3

“Minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois.” Oksa saattaa ulkonaisesti olla liittyneenä viinipuuhun, mutta sillä ei ole elävää yhteyttä siihen. Siinä ei silloin tapahdu kasvua eikä se tuota hedelmää. Samoin saattaa ihmisellä olla näennäinen yhteys Kristukseen, mutta todellinen yhteys Häneen uskon kautta puuttuu. Uskonnon tunnustaminen saattaa ihmiset seurakunnan yhteyteen, mutta luonne ja käytös osoittavat, ovatko he yhteydessä Kristuksen kanssa. Elleivät he tuota hedelmää, he ovat kuivia oksia. Heidän erilläänolonsa Kristuksesta aiheuttaa täydellisen perikadon, jota kuvataan kuolleella oksalla. “Jos joku ei pysy minussa”, Kristus sanoi, “niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat”.AT 654.4

“Ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, Hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” Niistä kahdestatoista valitusta opetuslapsesta, jotka olivat seuranneet Jeesusta, oli yksi kuivettuneena oksana joutumaisillaan poiskarsituksi, ja muut joutuisivat katkerien koettelemusten leikkausveitsellä käsiteltäviksi. Vakavasti, mutta hellästi Jeesus selitti viinitarhurin tarkoitusta. Kärsiminen tuottaa tuskaa, mutta veitsi on Isän kädessä. Hän ei käytä kättään huolimattomasti eikä toimi välinpitämättömästi. On oksia, jotka luikertelevat maata pitkin, ne on irroitettava maallisista tuista, joihin niiden kärhet tarttuvat. Ne ovat ohjattava ylöspäin, löytämään tukensa Jumalassa. Liiat lehdet, jotka riistävät elinvoimaa hedelmiltä, on karsittava pois. Villiversot on karsittava, jotta tulisi tilaa Vanhurskauden Auringon parantaville säteille. Viinitarhuri karsii pois vahingolliset vesat, jotta hedelmää tulisi runsaammin.AT 654.5

“Siinä minun Isäni kirkastetaan”, Jeesus sanoi, “että te kannatte paljon hedelmää”. Jumala haluaa sinun välitykselläsi ilmaista oman luonteensa pyhyyttä, hyvyyttä ja hellyyttä. Kuitenkaan Vapahtaja ei käske opetuslapsiaan näkemään vaivaa, jotta he kantaisivat hedelmää. Hän käskee heitä pysymään Hänessä. “Jos te pysytte minussa”, Hän sanoo, “ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen”. Sanansa kautta Kristus pysyy seuraajis-AT 655.1

saan. Tämä on sama elävä yhteys, jota kuvaa Hänen lihansa syöminen ja verensä juominen. Kristuksen sanat ovat henkeä ja elämää. Ottamalla ne vastaan otat vastaan viinipuun elämän. Sinä elät “jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” Matt. 4: 4. Kristuksen elämä tuottaa sinussa samoja hedelmiä kuin Hänessäkin. Eläen Kristuksessa, pysyen Kristuksessa, Kristuksen tukemana, Häneltä ravintoa saaden sinä kannat hedelmää Kristuksen tavoin.AT 655.2

Ollessaan näin viimeistä kertaa koolla opetuslastensa kanssa Kristus ilmaisi hartaan toivomuksensa olevan, että he rakastaisivat toisiaan, kuten Hän oli rakastanut heitä. Tästä Hän puhui yhä uudelleen. “Sen käskyn minä teille annan”, Hän toistamistaan toisti, “että rakastatte toisianne”. Ensimmäinen määräys, jonka Hän heille antoi ollessaan heidän kanssaan yläsalissa, kuului: “Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne.” Opetuslapsille tämä käsky oli uusi, sillä he eivät olleet rakastaneet toisiaan, niinkuin Kristus oli heitä rakastanut. Hän näki, että uusien käsitysten ja vaikutteiden täytyi hallita heitä ja heidän täytyi noudattaa uusia periaatteita ja Hänen elämänsä ja kuolemansa kautta heidän tuli saada uusi käsitys rakkaudesta. Käsky rakastaa toinen toistaan sai uuden merkityksen Hänen uhrinsa valossa. Koko armotyö on jatkuvaa rakkauden palvelusta, itsensäkieltävää ja itsensäuhraavaa ponnistelua. Kristuksen maallisen elämän jokaisena hetkenä Jumalan rakkaus tulvaili Hänestä ehtymättöminä virtoina. Kaikki, jotka ovat Hänen Henkensä läpitunkemia, rakastavat, niinkuin Hän rakasti. Sama periaate, joka vaikutti Kristuksessa, tulee vaikuttamaan heidänkin suhtautumiseensa toinen toiseensa.AT 655.3

Tämä rakkaus on heidän opetuslapseutensa todistus. “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni”, sanoi Jeesus, “jos teillä on keskinäinen rakkaus”. Kun ihmiset liittyvät toisiinsa, ei pakosta eikä omien etujensa tähden vaan rakkaudesta, heissä ilmenee voimaa, joka on kaikkia inhimillisiä voimia korkeampi. Tällainen yhteys todistaa siitä, että Jumalan kuva on palautumassa ihmiseen, ja hänen elämäänsä on juurrutettu uusi periaate. Se osoittaa, että jumalallinen luonto kykenee vastustamaan pahuuden yliluonnollisia voimia sekä että Jumalan armo voittaa luonnollisessa sydämessä asustavan itsekkyyden.AT 656.1

Tämä seurakunnassa ilmenevä rakkaus tulee kyllä sytyttämään Saatanan vihan. Kristus ei osoittanut opetuslapsilleen helppoa tietä. “Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ‘Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne Häntä, joka on minut lähettänyt.” Evankeliumia on vietävä eteenpäin hyökkäyssodan avulla, vastustuksen, vaarojen, menetysten ja kärsimysten keskellä. Mutta jotka näin tekevät, seuraavat vain Mestarinsa askelissa.AT 656.2

Maailman Lunastajaa, Kristusta, näytti aina kohtaavan epäonni. Hän, joka oli armon sanansaattaja maailmalle, näytti tekevän vain vähän sitä työtä, jota Hän halusi tehdä ihmisten kohottamiseksi ja pelastamiseksi. Saatanan voimat olivat aina toiminnassa vastustaakseen Hänen kulkuaan. Mutta Hän ei masentunut. Hän lausuu profeetta Jesajan välityksellä: “Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä ... Minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni —.” Kristukselle annetaan lupaus: “Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle ... Näin sanoo Herra: ... Minä olen valmistanut sinut, ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat, sanomaan vangituille: ‘Käykää ulos!’ ja pimeässä oleville: ‘Tulkaa esiin!’ ... Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.” Jes. 49:4, 5, 7 — 10.AT 656.3

Tähän sanaan Jeesus luotti, ei Hän antanut Saatanalle missään myöten. Kun Hänen oli astuttava viimeisiä askeleitaan alennuksensa tiellä, kun syvin tuska lähestyi Hänen sieluaan, Hän sanoi opetuslapsilleen: “Maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.” “Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos”. Joh. 14:30; 16:11; 12:31. Profeetallisella silmällään Jeesus näki, mitä tapahtuisi Hänen viimeisessä suuressa taistelussaan. Hän tiesi, että kun Hän huudahtaisi: “Se on täytetty!” koko taivas riemuitsisi. Hänen korvansa kuulivat kaukaisia säveliä ja voitonhuutoja taivaan saleista. Hän tiesi, että silloin soitettaisiin Saatanan valtakunnan kuolinkelloja ja että Kristuksen nimi kaikuisi maailmasta toiseen yli koko maailmankaikkeuden.AT 657.1

Kristus iloitsi siitä, että Hän saattoi tehdä seuraajiensa hyväksi enemmän, kuin he osasivat pyytää tai ajatellakaan. Hän puhui vakuuttavasti, tietäen Kaikkivaltiaan säätäneen tämän jo ennen maailman perustamista. Hän tiesi, että totuus, varustettuna Pyhän Hengen voimalla, suoriutuisi voittajana taistelussaan pahaa vastaan, ja että veren tahraama lippu oli liehuva voitokkaana Hänen seuraajiensa yllä. Hän tiesi uskollisten seuraajiensa elämän tulevan oman elämänsä kaltaiseksi, keskeytymättömien voittojen sarjaksi, joka ei tosin sel- 8 laiselta näyttäisi täällä maailmassa, mutta kerran iankaikkisuudessa havaittaisiin sellaiseksi.AT 657.2

“Tämän minä olen teille puhunut”, Hän sanoi, “että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Kristus ei horjunut eikä masentunut, ja Hänen seuraajiensa on osoitettava yhtä kestävää uskoa. Heidän on elettävä ja työskenneltävä Hänen tavallaan, koska he ovat riippuvaisia Hänestä, suuresta Mestaristaan. Heillä täytyy olla rohkeutta, tarmoa ja kestävyyttä. Vaikka heidän tielleen nousisi mahdottomilta näyttäviä esteitä, heidän on Hänen armonsa avulla mentävä eteenpäin. Heitä kehoitetaan voittamaan vaikeudet, sensijaan että valittaisivat niitä. He eivät saa mistään joutua epätoivoon, vaan heidän on toivottava aina. Kristus on liittänyt heidät Jumalan valtaistuimeen verrattoman rakkautensa kultaketjulla. Hänen tarkoituksensa on, että he omistaisivat maailmankaikkeuden suurimman voiman, joka virtaa kaiken voiman lähteestä. Heillä on oleva voima vastustaa pahaa, voima, jota ei voita maailma, kuolema tai helvetti, ja joka tekee heidät kykeneviksi voittamaan, kuten Kristus voitti.AT 657.3

Kristuksen tarkoitus on, että Hänen seurakunnassaan maan päällä vallitsisi taivaallinen järjestys, taivaan hallitustapa ja taivaan jumalallinen sopusointu. Näin Hän tulisi kirkastetuksi kansassaan. Heidän välityksellään Vanhurskauden Aurinko loisi himmentymätöntä valoaan maailmaan. Kristus on antanut seurakunnalleen laajoja mahdollisuuksia, saadakseen lunastamastaan, ostamastaan omaisuudesta tuottona runsaasti kunniaa. Hän on antanut kansalleen kykyjä ja siunauksia, jotta he voisivat edustaa Hänen yltäkylläisyyttään. Seurakunta, joka on lahjaksi saanut Kristuksen vanhurskauden, on Hänen varastohuoneensa, missä Hänen laupeutensa, armonsa ja rakkautensa rikkauksien tulee esiintyä täydessä ja lopullisessa loistossaan. Kristus näkee puhtaaksi ja täydelliseksi tulleen kansansa nöyryytyksensä palkkana ja kunniansa täydennyksenä, — Kristus, Vanhurskauden Aurinko, josta kaikki kirkkaus säteilee.AT 658.1

Vapahtaja päätti puheensa voimakkain, toivehikkain sanoin. Sitten Hän vuodatti sielunsa taakan rukouksessa opetuslastensa puolesta. Luoden katseensa taivaaseen Hän lausui: “Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi Sinut; koska Sinä olet antanut Hänen valtaansa kaiken lihan, että Hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka Sinä olet Hänelle antanut. Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”AT 658.2

Kristus oli päättänyt työn, joka oli annettu Hänen tehtäväkseen. Hän oli kirkastanut Jumalan maan päällä. Hän oli ilmoittanut Isiin nimen, Hän oli valinnut ne, joiden tuli jatkaa Hänen työtään ihmisten keskuudessa. Ja Hän sanoi: “Minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen Sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka Sinä olet minulle antanut, ettii hekin olisivat yhtä niinkuin mekin.” “Multa en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, ... minä heissä ja Sinä minussa — että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että Sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin Sinä olet minua rakastanut.”AT 658.3

Näin Kristus jättää valitun seurakuntansa Isänsä käsiin sanoin, jotka ilmaisevat jumalallista valtaa. Pyhänä ylimmäisenä pappina Hän rukoilee kansansa puolesta. Uskollisena paimenena Hän kokoaa laumansa Kaikkivaltiaan varjoon, vahvaan ja turvalliseen suojaan. Häntä itseään odottaa viimeinen taistelu Saatanan kanssa, ja Hän lähtee sitä kohden.AT 659.1