Luku 47—Palveluksen laaksossa

“Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”AT 408.1

Koko yö oli kulunut vuorella, ja auringon noustessa Jeesus opetuslapsineen laskeutui sieltä alas tasangolle. Opetuslapset olivat ajatuksiinsa vaipuneita ja vaiteliaita, ja pelonsekainen kunnioitus täytti heidän mielensä. Ei edes Pietarilla ollut sanaakaan sanottavana. Mielellään he olisivat viipyneet tuolla pyhällä paikalla, jota taivaan valo oli koskettanut ja missä Jumalan Poika oli ilmaissut kirkkautensa, mutta heidän oli työskenneltävä kansan hyväksi, joka jo etsi Jeesusta läheltä ja kaukaa.AT 408.2

Vuoren juurelle oli kokoontunut suuri joukko, jonka toiset opetuslapset olivat johtaneet sinne tietäen, minne Jeesus oli lähtenyt. Kun Jeesus tuli lähemmäksi, Hän pyysi noita kolmea seuralaistaan vaikenemaan siitä, mitä he olivat nähneet, sanoen: “Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista.” Opetuslasten tuli mielessään miettiä näkemäänsä ilmestystä eikä kertoa siitä muille. Sen kertominen kansalle herättäisi vain naurua tai turhaa ihmettelyä. Eivätkä muut yhdeksän apostoliakaan ymmärtäisi sitä, ennenkuin Jeesus olisi noussut kuolleista. Miten hitaita ymmärrykseltään nämä kolme etuoikeutettua opetuslastakin olivat, nähdään siitä, että huolimatta kaikesta, mitä Kristus oli kertonut Häntä tulevan kohtaamaan, he kyselivät toisiltaan, mitä kuolleista j nouseminen merkitsi. He eivät kuitenkaan pyytäneet selitystä Jeesukselta. Se, mitä Hän oli kertonut tulevaisuudesta, oli täyttänyt heidät syvällä surulla, eivätkä he halunneet mitään lisäselvitystä siitä, jonka he mielellään uskoivat jäävän tapahtumatta.AT 408.3

Kun laaksossa oleva kansa sai Jeesuksen näkyviinsä, se juoksi; Häntä vastaan tervehtien Häntä kunnioituksen ja ilon ilmauksin. Kuitenkin Hänen tarkka silmänsä huomasi heidän olevan suuresti hämmentyneitä. Opetuslapsetkin näyttivät huolestuneilta, sillä oli juuri tapahtunut jotakin, joka oli tuottanut heille katkeran pettyji myksen ja nöyryytyksen.AT 409.1

Heidän ollessaan odottamassa vuoren juurella eräs isä oli tuonut | heidän luokseen poikansa, jotta tämä vapautuisi häntä kiusaavasta mykästä hengestä. Kun Jeesus oli lähettänyt kaksitoista opetuslastaan saarnaamaan Galileaan, Hän oli antanut heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä. Heidän lähtiessään lujina uskossa pahat henget olivat totelleet heidän sanaansa. Nytkin he Jeesuksen nimessä käskivät kiusaavaa henkeä jättämään uhrinsa, mutta paha henki vain pilkkasi heitä käyden uudelleen uhrinsa kimppuun. Opetuslapset, | jotka eivät voineet selittää tappionsa syytä, tunsivat tuottavansa | häpeää itselleen ja Mestarilleen. Joukossa oli myös kirjanoppineita, f jotka parhaansa mukaan käyttivät tilaisuutta hyväkseen nöyryyttääkseen heitä. Tunkeutuen opetuslasten ympärille he ahdistivat heitä | kysymyksillään koettaen todistaa, että he ja heidän Mestarinsa olivat | pettureita. Rabbiinit selittivät voitonriemuisina, että tässä oli nyt | paha henki, jota eivät opetuslapset eikä Kristus itsekään voisi voittaa, i* Kansa oli taipuvaista asettumaan kirjanoppineiden puolelle, ja ylenI katseellinen ja ivallinen mieli valtasi koko joukon.AT 409.2

Mutta äkkiä syytökset vaikenivat. Jeesuksen nähtiin lähestyvän I kolmen opetuslapsensa kanssa, ja häilähteleväinen kansa riensi taas I Häntä vastaan. Taivaallisen kirkkauden valossa vietetty yö oli jät- | tänyt merkkinsä Jeesukseen ja Hänen seuralaisiinsa. Heidän kasvojaan kirkastava valo herätti katsojain kunnioitusta. Kirjanoppineet I vetäytyivät peloissaan taaksepäin, kun taas kansa lausui Jeesuksen 1 tervetulleeksi.AT 409.3

Vapahtaja saapui tapahtumapaikalle ikäänkuin Hän olisi nähnyt I kaiken, ja kiinnittäen katseensa kirjanoppineisiin Hän kysyi: “Mitä H te väittelette heidän kanssaan?”AT 409.4

Mutta nuo ennen niin rohkeat ja pilkalliset äänet vaikenivat nyt. Äänettömyys oli vallannut koko joukon. Nyt murheellinen isä tunkeutui joukon läpi ja langeten Jeesuksen jalkoihin kertoi Hänelle huolistaan ja pettymyksistään.AT 410.1

“Opettaja”, hän sanoi, “minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä... Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.”AT 410.2

Jeesus katsoi ympärillään oleviin: pelokkaaseen kansanjoukkoon, viisasteleviin kirjanoppineihin ja hämmentyneihin opetuslapsiin. Hän näki epäuskoa jokaisen sydämessä ja huudahti surusta värisevin äänin: “Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?” Sitten Hän pyysi huolestunutta isää: “Tuo poikasi tänne.”AT 410.3

Poika tuotiin, ja kun Vapahtajan katse kohtasi hänet, paha henki heitti hänet maahan tuskan kouristuksissa. Siinä hän makasi piehtaroiden suu vaahdossa ja päästäen kauheita kirkaisuja.AT 410.4

Jälleen elämän Ruhtinas ja pimeyden valtojen päämies kohtasivat toisensa taistelukentällä — Kristus täyttäen tehtäväänsä, sillä Hän oli tullut “saarnaamaan vangituille vapautusta, ja... päästämään sorretut vapauteen” (Luuk. 4: 18), Saatana taas koettaen pitää uhriaan vallassaan. Valon enkeleitä ja pimeyden enkelijoukkoja oli näkymättöminä seuraamassa taistelua. Jonkin aikaa Jeesus salli pahan hengen näyttää voimaansa, jotta katsojat käsittäisivät Hänen suorittamansa parantamisen.AT 410.5

Kansanjoukko katseli henkeään pidättäen, isä toivon ja pelon vallassa. Jeesus kysyi: “Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Isä kertoi Hänelle pitkistä kärsimyksen vuosista ja huudahti sitten, ikäänkuin hän ei voisi enää kestää kauempaa: “Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä!” “Jos sinä voit!” Vieläkin isä epäili Kristuksen voimaa.AT 410.6

Jeesus vastasi: “Jos voit uskoa; kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Kristukselta ei puutu voimaa, pojan paraneminen riippuu kokonaan isän uskosta. Tuntien oman heikkoutensa isä puhkeaa kyyneliin ja heittäytyy Kristuksen armon varaan huutaen: “Herra, minä uskon; auta minun epäuskoani!”AT 410.7

Jeesus kääntyy sairaan puoleen sanoen: “Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene.”AT 410.8

Sairas huutaa ja kamppailee tuskissaan. Paha henki näyttää lähtiessään melkein riistävän hengen uhriltaan. Sitten poika jää makaamaan liikkumattomana, ikäänkuin kuolleena. Kuuluu kuiskauksia: “Hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttuu häntä kädestä ja nostaen hänet ylös antaa hänet isälle täysin terveenä sielultaan ja ruumiiltaan. Isä ja poika ylistävät nyt vapauttajansa nimeä. Kansanjoukko “hämmästyi Jumalan valtasuuruutta”, kun taas kirjanoppineet voitettuina ja; nolattuina kääntyvät nyrpeissään pois.AT 411.1

“Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä!” Kuinka | moni synninpainama sielu onkaan toistanut tämän rukouksen! Ja säälivän Vapahtajan vastaus kaikille kuuluu: “Jos voit uskoa; kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Usko yhdistää meidät taivaaseen ja antaa meille voimaa taistelussa pimeyden voimia vastaan. Jumala | on Kristuksessa valmistanut meille keinon jokaisen synnillisen piirteen voittamiseksi ja voimakkaimmankin kiusauksen vastustamiseksi.! « Mutta monet tuntevat, että heiltä puuttuu uskoa, ja siksi he jäävät I kauas Kristuksesta. Näiden sielujen tulee avuttomassa huonoudessaan I heittäytyä säälivän Vapahtajan armoille. Älä katso itseesi, vaan Kris- | tukseen. Hän, joka ihmisten keskuudessa vaeltaessaan paransi sairaat I ja ajoi ulos riivaajat, on sama voimakas Lunastaja vielä tänäänkin.AT 411.2

Usko tulee Jumalan sanasta. Tartu Hänen lupaukseensa: “Sitä, joka I minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6: 37. Heittäydy Hänen I jalkoihinsa huutaen: “Herra, minä uskon; auta sinä minun epäuskoani.” S Jos näin teet, et milloinkaan tule hukkumaan, et milloinkaan.AT 411.3

Lyhyen ajan kuluessa nuo kolme etuoikeutettua opetuslasta olivat nähneet kirkastuksen ja alennuksen äärimmäisyydet. He olivat nähs neet ihmisen kirkastuneena Jumalan kuvaksi ja alentuneena Saatanan kaltaiseksi. Vuorelta, missä Jeesus oli keskustellut taivaan sanansaattajien kanssa ja missä säteilevän kirkkauden keskeltä kuuluva ääni I oli julistanut Hänet Jumalan Pojaksi, he näkivät Jeesuksen laskeutuI van kohtaamaan tuota tuskallista ja vastenmielistä näkyä, kuunvaihe- | tautista poikaa, joka vääristeli kasvojaan ja kiristeli hampaitaan tus! kan kouristuksissa, joita ei ihmisvoima voinut lievittää. Ja tämä mahI tava Lunastaja, joka vain muutamia tunteja aikaisemmin oli kirkasI tettuna seisonut ihmettelevien opetuslastensa edessä, kumartuu nosf tamaan tuota Saatanan uhria maasta, missä hän kieriskeli, ja antaa | hänet terveenä sielultaan ja ruumiiltaan takaisin isälleen ja kodilleen. ITämä oli vertaus lunastuksesta: Jumalan Poika saapuu Isänsä kirkkaudesta pelastamaan kadotettuja. Se kuvasi myös opetuslasten tehtävää. Kristuksen palvelijan ei tule elää elämäänsä vain vuoren huipulla Jeesuksen kanssa, hengellisen kirkastuksen hetkiä viettäen. Heitä odottaa työ alhaalla laaksossa. Saatanan vangitsemat sielut odottavat uskon ja rukouksen sanaa, joka heidät vapauttaisi.AT 411.4

Opetuslapset yhä mietiskelivät sitä katkeraa tosiasiaa, että he olivat epäonnistuneet, ja kun Jeesus taas oli yksin heidän kanssaan, he kysyivät: “Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?” Jeesus vastasi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta. Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Heidän epäuskonsa, joka esti heitä tuntemasta syvempää myötätuntoa Kristusta kohtaan, ja se huolimattomuus, jolla he suhtautuivat heille uskottuun pyhään tehtävään, oli saanut heidät epäonnistumaan taistelussa pimeyden voimia vastaan.AT 412.1

Kristuksen sanat, joilla Hän viittasi kuolemaansa, olivat synnyttäneet murhetta ja epäilystä. Ja kolmen opetuslapsen valitseminen seuraamaan Jeesusta vuorelle oli herättänyt noissa yhdeksässä kateutta. Sen sijaan, että he olisivat vahvistaneet uskoaan rukoilemalla ja ajattelemalla Kristuksen sanoja, he miettivät omia vaikeuksiaan ja huoliaan. Tällaisessa pimeyden tilassa he olivat ryhtyneet taisteluun Saatanan kanssa.AT 412.2

Saavuttaakseen voiton tällaisessa taistelussa heidän täytyi käydä siihen toisenlaisin mielin. Heidän täytyi vahvistaa uskoaan palavin rukouksin ja paastoin sekä nöyryyttämällä sydämensä. Heidän tuli tyhjentyä omasta itsestään ja täyttyä Jumalan Hengellä ja Jumalan voimalla. Vain hartaat, kestävät rukoukset Jumalan puoleen uskossa, joka johtaa täydelliseen riippuvaisuuteen Jumalasta ja ehdottomaan pyhittäytymiseen Hänen työhönsä, voivat tuoda ihmisille Pyhän Hengen apua taistelussa hallituksia ja valtoja vastaan, tämän maailman pimeyden valtiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.AT 412.3

“Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran”, sanoi Jeesus, “niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.” Vaikka sinapinsiemen on niin pieni, siihen sisältyy sama salaperäinen elinvoima, joka saa aikaan suurimmankin puun kasvun. Kun sinapinsiemen joutuu maahan, sen pieni itu käyttää hyväkseen kaikkia niitä aineita, joita Jumala on valmistanut sen ravinnoksi, ja se kasvaa ja kehittyy hyvin nopeasti. Jos teillä olisi sen kaltaista uskoa, te käyttäisitte hyväksenne Jumalan sanaa ja kaikkia Hänen suomiaan voimia, jotka voivat olla avuksi. Näin uskonne vahvistuu ja tuo taivaan voimat tueksenne. Vaikka Saatanan tiellenne kasaamat esteet näyttäisivät ylipääsemättömiltä kuin korkeimmat vuoret, ne katoavat uskon käskystä. “Eikä mikään olisi teille mahdotonta.”AT 412.4