Luku 9—Elämän koulussa
“Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten että hän noudattaa sinun sanaasi.”AT 67.1
Ensimmäisistä elinvuosistaan asti juutalainen lapsi oli rabbiinien vaatimusten ympäröimä. Tarkkoja sääntöjä oli laadittu jokaisesta teosta, elämän pienimpiin yksityisseikkoihin saakka. Synagoogan opettajien johdolla nuorille opetettiin ne lukemattomat säädökset, joita heidän oikea-oppisina israelilaisina odotettiin noudattavan. Mutta Jeesusta eivät nämä asiat kiinnostaneet. Lapsesta asti Hän toimi rabbiinien laeista riippumatta. Sen sijaan Hän tutki lakkaamatta Vanhan testamentin kirjoituksia, ja sanat “Näin sanoo Herra” olivat aina Hänen huulillaan.AT 67.2
Kun Hänelle vähitellen alkoi selvitä kansan tila, Hän huomasi yhteiskunnan vaatimusten ja Jumalan vaatimusten olevan alituisessa ristiriidassa keskenään. Ihmiset hylkäsivät Jumalan sanan ja korostivat oppeja, joita itse olivat keksineet. He noudattivat perimätapoja, joilla ei ollut mitään arvoa. Heidän jumalanpalveluksensa oli pelkkää muotomenojen noudattamista, ja ne pyhät totuudet, joita sen oli määrä opettaa, olivat heiltä salatut. Hän näki, etteivät he löytäneet rauhaa tästä jumalanpalveluksesta, josta puuttui usko. He eivät tunteneet sitä hengen vapautta, jonka he saivat palvellessaan Jumalaa totuudessa.AT 67.3
Jeesus oli tullut opettamaan Jumalan palvelemisen merkitystä, eikä Hän voinut hyväksyä sitä, että Jumalan käskyihin sekoitettiin ihmis- vaatimuksia. Hän ei hyökännyt oppineiden miesten säädösten tai tapojen kimppuun, mutta kun Hänen omia yksinkertaisia tapojaan nuhdeltiin, Hän esitti Jumalan sanan käytöksensä puolustukseksi.AT 68.1
Lempeydellään ja alistuvaisuudellaan Jeesus koetti miellyttää niitä, joiden kanssa Hän joutui kosketukseen. Koska Hän oli niin sävyisä ja vaatimaton, kirjanoppineet ja vanhimmat luulivat voivansa helposti vaikuttaa Häneen opetuksillaan, He vaativat Häntä hyväksymään ne periaatteet ja perimätavat, jotka muinaiset rabbiinit olivat jättäneet jälkeensä, mutta Hän pyysi todistamaan ne pyhillä kirjoituksilla. Hän oli valmis tottelemaan jokaista sanaa, joka lähtee Jumalan suusta, mutta Hän ei voinut totella ihmisten sepittämiä sääntöjä. Jeesus näytti tuntevan kirjoitukset alusta loppuun, ja Hän esitti ne niiden oikeassa merkityksessä. Pappeja hävetti olla lapsen opetettavana. He selittivät, että heidän tehtävänsä oli selittää kirjoituksia. Ja että Hänen velvollisuutensa oli ottaa heidän tulkintansa vastaan. Heitä suututti, että Hän vastusti heidän sanojaan.AT 68.2
He tiesivät, ettei heidän perimätiedoilleen ollut mitään pohjaa kirjoituksissa. He käsittivät, että Jeesus oli paljon edellä heistä hengellisten asiain ymmärtämisessä. Kuitenkin he olivat vihaisia, koska Hän ei noudattanut heidän määräyksiään. Kun he eivät saaneet Häntä taivutetuksi, he menivät Joosefin ja Marian luo ja esittivät heille Hänen vastahakoisuutensa. Näin Hän sai osakseen nuhteita ja moitteita.AT 68.3
Jo hyvin varhain Jeesus oli ruvennut omintakeisesti kasvattamaan luonnettaan, eikä edes kunnioitus ja rakkaus vanhempia kohtaan estänyt Häntä tottelemasta Jumalan sanaa. “On kirjoitettu” oli Hänen selityksensä jokaiseen tekoon, joka poikkesi perheen tavoista. Mutta rabbiinien. Vaikutus teki Hänen elämänsä sangen katkeraksi. Jo nuorena Hänen oli opittava vaikenemisen ja kärsivällisen kestämisen vaikea läksy.AT 68.4
Hänen veljensä, kuten Joosefin poikia nimitettiin, olivat rabbiinien puolella. He väittivät, että perimätapoja on noudatettava, ikäänkuin ne olisivat Jumalan vaatimuksia. Vieläpä he asettivat ihmissää- dökset Jumalan sanaa korkeammalle, ja heitä vaivasi suuresti se, että Jeesus oli niin tarkka erottamaan oikean ja väärän. He pitivät itse- päisyytenä sitä, että Hän niin tarkoin noudatti Jumalan lakia. Heitä hämmästytti se tieto ja viisaus, jota Hän osoitti vastatessaan rabbii- neille. Ile tiesivät, ettei Hän ollut saanut viisaiden miesten opetusta, eivätkä he voineet kuitenkaan olla huomaamatta, että Hän se opetti heitö. He käsittivät, että Hän oli saanut korkeampaa kasvatustaa kuin he. Mutta he eivät nähneet, että Hänellä oli pääsy elämän puulle, sille tiedon lähteelle, jota he eivät tunteneet.AT 68.5
Kristus ei eristäytynyt muista, ja Hän oli erikoisesti loukannut fariseuksia poikkeamalla tässä suhteessa heidän tarkoista säännöistään. Hän huomasi uskonnon alan aidatuksi korkeilla erottavilla muureilla, ikäänkuin se olisi liian pyhä jokapäiväistä elämää varten. Nämä raja-aidat Hän kaatoi kumoon. Joutuessaan tekemisiin ihmisten kanssa Hän ei kysynyt: Mikä on sinun uskontunnustuksesi? Mihin seurakuntaan sinä kuulut? Hän jakoi parantavaa voimaansa kaikille apua tarvitseville. Sensijaan että olisi sulkeutunut erakkomajaan osoittaakseen taivaallista luonnettaan Hän työskenteli innokkaasti ihmiskunnan hyväksi. Hän teroitti sitä periaatetta, ettei Raamatun uskonto ole ruumiin kuolettamista. Hän opetti, ettei puhdas ja tahraton uskonto ole tarkoitettu vain määrättyjä aikoja tai erikoisia tilaisuuksia varten. Aina ja kaikkialla Hän osoitti hellää kiinnostusta ihmisiä kohtaan ja levitti ympärilleen valoisan hurskauden elvyttävää valoa. Tämä oli nuhde fariseuksille. Se osoitti, ettei uskonto ole itsekkyyttä, ja että teidän sairaalloinen omien etujensa palvominen oli kaukana tosi- jumalisuudesta. Tämä oli herättänyt heidän vihansa Jeesusta kohtaan, niin että he koettivat pakottaa Häntä mukautumaan heidän säädöksiinsä.AT 69.1
Jeesus koetti lievittää kaikkea näkemäänsä kärsimystä. Hänellä oli vain vähän rahaa annettavaksi, mutta usein Hän kieltäytyi ravinnosta auttaakseen niitä, jotka näyttivät köyhemmiltä kuin Hän. Hänen veljensä tunsivat, että Hänen vaikutuksensa vastusti suuressa määrässä heidän vaikutustaan. Hänellä oli tahdikkuutta, jota kenelläkään heistä ei ollut ja jollaista he eivät halunneetkaan. Kun he puhuivat kovia sanoja köyhille, alhaisille ihmisille, Jeesus etsi juuri näitä ja puhui heille rohkaisevasti. Janoiselle Hän antoi maljallisen kylmää vettä ja siirsi huomiota herättämättä oman ateriansa nälkäiselle. Kun Hän näin lievitti heidän kärsimyksiään, Hänen opettamansa totuudet liittyivät Hänen laupeudentekoihinsa ja painuivat mieleen.AT 69.2
Kaikki tämä loukkasi Hänen veljiään. Koska he olivat Jeesusta vanhempia, olisi Hänen heidän mielestään pitänyt olla heidän käskyjensä alaisena. He syyttivät Häntä siitä, että Hän piti itseään heitä parempana ja nuhtelivat Häntä, koska Hän muka asetti itsensä heidän opettajiensa ja pappien ja kansan hallitusmiesten edelle. Usein he uhkailivat ja koettivat peloitella Häntä, mutta Hän ei siitä välittänyt, vaan piti yhä pyhiä kirjoituksia oppaanaan.AT 69.3
Jeesus rakasti veljiään ja kohteli heitä muuttumattoman ystävällisesti, mutta he kadehtivat Häntä ja osoittivat selvää epäuskoa ja ylenkatsetta. He eivät voineet käsittää Hänen käytöstään. Jeesuksessa oli suuria vastakohtia. Hän oli Jumalan Poika ja kuitenkin avuton lapsi. Koska Hän oli maailmojen Luoja, koko maa oli Hänen omaisuuttaan, ja kuitenkin Hän kohtasi köyhyyttä elämänsä joka askeleella. Hänen arvokkuutensa ja yksilöllisyytensä erosivat kokonaan maallisesta ylpeydestä ja omahyväisyydestä. Hän ei tavoitellut maallista suuruutta, ja Hän tyytyi alhaisimpaankin asemaan. Tämä ärsytti Hänen veljiään. He eivät voineet selittää Hänen järkkymätöntä rauhallisuuttaan ahdistusten ja puutteen keskellä. He eivät tietäneet, että Hän oli meidän tähtemme tullut köyhäksi, että me Hänen köyhyydestään rikastuisimme. (Vrt. 2 Kor. 8: 9). He ymmärsivät Hänen tehtävänsä salaisuutta yhtä vähän kuin Jobin ystävät voivat käsittää hänen nöyryytystään ja kärsimyksiään.AT 70.1
Jeesuksen veljet käsittivät Hänet väärin, koska Hän ei ollut heidän kaltaisensa. Hänen tasonsa ei ollut sama kuin heidän. Katsoessaan ihmisiin he olivat kääntyneet pois Jumalasta, eikä heillä ollut Hänen voimaansa elämässään. Ne uskonnon muodot, joita he noudattivat, eivät voineet muuttaa heidän luonnettaan. He maksoivat “kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista”, mutta jättivät “sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä; oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden”. Matt. 23: 23. Jeesuksen esimerkki oli heille alituisena ärsytyksenä. Hän vihasi vain yhtä asiaa tässä maailmassa, ja se oli synti. Hän ei voinut katsella yhtään väärää tekoa tuntematta tuskaa, jota Hänen oli mahdoton salata. Oli silminnähtävä ero muoto- menoihin piintyneiden ihmisten, joiden näennäisen pyhyyden alle kätkeytyi rakkaus syntiin, ja sellaisen luonteen välillä, jolle Jumalan kunnia oli aina ensimmäinen asia. Koska Jeesuksen elämä tuomitsi synnin, Häntä vastustettiin sekä kotona että muualla. Hänen epäitsekkyydestään ja rehellisyydestään puhuttiin pilkallisesti. Hänen kärsivällisyytensä ja ystävällisyytensä leimattiin pelkuruudeksi.AT 70.2
Ihmisen kovassa kohtalossa ei ole yhtään vaihetta, jota ei Kristus olisi kokenut. Oli niitä, jotka koettivat tehdä Hänet halveksituksi Hänen syntymänsä vuoksi, ja jo lapsuudessaan Hän sai kokea näiden ihmisten ivallisia katseita ja kuiskutteluja. Jos Hän olisi vastannut yhdelläkään kärsimättömällä sanalla tai katseella, jos Hän olisi taipunut veljiensä tahtoon ja tehnyt yhdenkään väärän teon, ei Hän enää olisi ollut täydellinen esimerkki. Silloin Hän ei olisikaan voinut toteuttaa lunastussuunnitelmaa. Jos Hän olisi edes myöntänyt, että synnille löytyy puolustus, Saatana olisi riemuinnut, ja maailma olisi ollut kadotettu. Tämän tähden kiusaaja koetti tehdä Hänen elämänsä niin vaikeaksi kuin mahdollista, jotta saisi Hänet lankeamaan syntiin.AT 70.3
Mutta jokaiseen kiusaukseen Hänellä oli vain yksi vastaus: “On kirjoitettu.” Harvoin Hän nuhteli veljiensä pahoja tekoja, mutta Hänellä oli puhuttavana heille sana Jumalalta. Usein he syyttivät Häntä pelkuruudesta, kun Hän kieltäytyi heidän kanssaan tekemästä jotakin kiellettyä, mutta Hänen vastauksensa oli: “Kirjoitettu on: ‘Katso, Herran pelko — se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä’”. Job 28: 28.AT 71.1
Oli muutamia, jotka etsivät Hänen seuraansa, tuntien rauhaa Hänen lähellään, mutta monet karttoivat Häntä, koska Hänen nuhteeton elämänsä oli kuin moite heitä kohtaan. Hänen nuoret toverinsa pyysivät Häntä menettelemään heidän tavallaan. Hän oli vilkas ja iloinen; he pitivät Hänen seurastaan ja Hänen älykkäistä ehdotuksistaan, mutta he tulivat kärsimättömiksi Hänen epäröidessään ja väittivät Häntä ahdasmieliseksi ja turhantarkaksi. Jeesus vastasi: “Kirjoitettu on:‘Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa Sinun sanaasi. Minä kätken Sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan.’” Ps. 119: 9, 11.AT 71.2
Usein Häneltä kysyttiin: Miksi haluat olla niin erikoinen ja erilainen kuin me kaikki? “Kirjoitettu on”, Hän sanoi, “autuaat ovat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat! Autuaat ne, jotka ottavat vaarin Hänen todistuksistaan, jotka etsivät Häntä kaikesta sydämestänsä, jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat Hänen teillään!” Ps. 119: 1—3.AT 71.3
Kun Häneltä kysyttiin, miksi Hän ei ottanut osaa Nasaretin nuorison ilonpitoon, Hän sanoi: “Kirjoitettu on: ‘Minä iloitsen Sinun todis- tustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta. Minä tutkistelen Sinun asetuksiasi ja katselen Sinun polkujasi. Minä iloitsen Sinun käskyistäsi enkä Sinun sanaasi unhota.’” Ps. 119: 14 — 16.AT 71.4
Jeesus ei kiistellyt oikeuksistaan. Usein Hänen työnsä tuli tarpeettoman vaikeaksi, koska Hän oli altis ja kärsivällinen. Kuitenkaan Hän ei epäonnistunut eikä masentunut. Hän eli näiden vaikeuksien yläpuolella, ikäänkuin Jumalan kasvojen valossa Hän ei maksanut samalla mitalla, kun Häntä kohdeltiin raa'asti, vaan kesti solvauksen kärsivällisesti.AT 73.1
Vähän väliä Häneltä kysyttiin: Miksi annat kohdella itseäsi niin halveksivasti, vieläpä omien veljiesi? “Kirjoitettu on”, Hän sanoi, “poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.” Sanani. 3: 1—4.AT 73.2
Siitä alkaen, jolloin Jeesuksen vanhemmat löysivät Hänet pyhäköstä, Hänen toimintatapansa oli heille salaisuus. Hänellä ei ollut tapana ryhtyä väittelyihin, ja kuitenkin Hänen esimerkkinsä oli alituisena opetuksena. Hän näytti olevan erotettu muista. Onnellisimmat hetkensä Hän vietti yksin luonnossa ja Jumalan kanssa. Milloin Hänellä vain oli tilaisuus, Hän lähti työpaikaltaan kedoille mietiske- lemään vihreihin laaksoihin, etsimään yhteyttä Jumalan kanssa vuorenrinteellä tai metsän puiden siimeksessä. Aamun koittaessa Hän usein oli jossakin yksinäisessä paikassa mietiskellen, tutkien kirjoituksia tai rukoillen. Näistä hiljaisista hetkistä Hän palasi kotiinsa ryhtyäkseen jälleen suorittamaan velvollisuuksiaan ja antaakseen esimerkin kärsivällisestä uurastuksesta.AT 73.3
Kristuksen elämälle oli ominaista kunnioitus ja rakkaus äitiään kohtaan. Maria uskoi sydämessään, että hänestä syntynyt pyhä lapsi oli luvattu Messias, mutta hän ei uskaltanut ilmaista tätä uskoaan. Koko Jeesuksen elämän ajan hän otti osaa Hänen kärsimyksiinsä. Hän katseli murheellisena niitä ahdistuksia, joihin Jeesus lapsena ja nuorena joutui. Puolustaessaan sitä, minkä hän tiesi oikeaksi Hänen käytöksessään, hän joutui itse vaikeaan asemaan. Hän piti kotielämää ja äidin hellää huolenpitoa lapsistaan hyvin tärkeänä luonteenmuodos- tukselle. Joosefin pojat ja tyttäret tiesivät tämän, ja vedoten hänen huolestumiseensa he koettivat oikaista Jeesuksen tapoja omiensa mukaisiksi.AT 73.4
Maria nuhteli usein Jeesusta ja kehoitti Häntä mukautumaan rabbiinien menettelytapoihin. Mutta Häntä ei voitu taivuttaa muuttamaan tapojaan ja lakkaamaan ajattelemasta Jumalan tekoja ja koettamasta lievittää ihmisten, vieläpä mykkien luontokappaleittenkin kärsimyksiä. Kun papit ja opettajat pyysivät Marian apua voidakseen hallita Jeesusta, hän oli hyvin huolestunut, mutta rauha palasi hänen mieleensä, kun Jeesus esitti raamatunkohtia menettelynsä tueksi.AT 73.5
Ajoittain hän epäröi Jeesuksen ja Hänen veljiensä välillä, jotka eivät uskoneet, että Hän olisi Jumalan lähettämä, mutta oli runsaasti todistuksia siitä, että Hänellä oli jumalallinen luonne. Maria näki Hänen uhrautuvan toisten hyväksi. Hänen läsnäolonsa teki kodin ilmapiirin puhtaammaksi, ja Hänen elämänsä vaikutti hapatuksen tavoin yhteiskunnassa. Hän vaelsi vahingoittumattomana ja nuhteettomana välinpitämättömien, raakojen ja epähienojen ihmisten keskellä: väärämielisten publikaanien, hillittömien irstailijoitten, jumalattomien samarialaisten, pakanallisten sotilaitten, sivistymättömien talonpoikien ja sekalaisen joukon keskellä. Hän lausui myötätunnon sanoja siellä ja täällä nähdessään väsyneitten ihmisten olevan pakotettuja kantamaan raskaita taakkoja. Hän kantoi heidän taakkojaan ja kertoi heille luonnosta oppimiaan opetuksia Jumalan rakkaudesta, laupeudesta ja hyvyydestä.AT 74.1
Hän opetti kaikkia ymmärtämään, että heille oli uskottu kallisarvoisia talentteja, jotka oikein käytettyinä tuottaisivat heille ikuisia rikkauksia. Hän poisti elämästä kaiken turhuuden ja opetti omalla esimerkillään, että jokaisella ajanrahdullakin voi olla iankaikkisuuteen kantavat seuraukset, ja siksi sitä on vaalittava kalliina aarteena ja käytettävä pyhiin tarkoituksiin. Hän ei sivuuttanut arvottomana ainoatakaan ihmisolentoa, vaan koetti pelastaa jokaisen sielun. Millaisessa seurassa Hän olikin, Hän esitti opetuksia, jotka soveltuivat siihen ajankohtaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Hän koetti rohkaista kaikkein yksinkertaisimpia ja mahdottomimpiakin, vakuuttaen heille, että heistä voi tulla moitteettomia ja kunnollisia, ja että he voivat saada luonteen, joka ilmaisee heidän olevan Jumalan lapsia. Usein Hän kohtasi sellaisia, jotka olivat joutuneet Saatanan valtaan ja joilta puuttui voimaa päästä irti hänen pauloistaan. Tällaiselle masentuneelle, sairaalle, kiusatulle ja langenneelle Jeesuksen oli tapana puhua helliä ja sääliviä sanoja, sellaisia, joita tarvittiin ja joita voitiin ymmärtää. Sellaisiakin Hän tapasi, jotka taistelivat käsikähmässä sielunvihollisen kanssa. Hän kehoitti heitä kestämään ja vakuutti heidän voittavan, sillä Jumalan enkelit olivat heidän puolellaan ja antaisivat heille voiton. Ne, joita Hän täten auttoi, olivat varmat siitä, että he voisivat täydellisesti luottaa Häneen. Hän ei ilmaisisi niitä salaisuuksia, joita he kuiskasivat Hänen myötätuntoiseen korvaansa.AT 74.2
Jeesus oli sekä ruumiin että sielun parantaja. Häntä kiinnostivat kaikenlaiset kärsimykset, joita Hän joutui näkemään, ja kaikkiin vaivoihin Hän toi avun, sillä Hänen lempeissä sanoissaan oli parantavaa palsamia. Ei kukaan voinut sanoa Hänen tehneen ihmettä, mutta voima, rakkauden parantava voima lähti Hänestä sairaisiin ja ahdistettuihin. Näin Hän huomaamattomasti työskenteli kansan hyväksi aina lapsuudestaan asti. Ja tästä johtui, että niin monet kuun- telivat Häntä mielellään, kun Hän aloitti julkisen toimintansa.AT 75.1
Kuitenkin Jeesus vaelsi yksin kautta lapsuutensa, nuoruutensa ja miehuutensa. Puhtaudessaan ja uskollisuudessaan Hän polki viinikuurnan yksin, eikä yhtään ihmistä ollut Hänen kanssaan. Hän kantoi äärettömän raskaan vastuun ihmisen pelastuksesta. Hän tiesi, että ellei ihmiskunnan periaatteissa ja tarkoitusperissä tapahtuisi huomattavaa muutosta, kaikki olisi menetetty. Tämä taakka lepäsi Hänen sydämellään, eikä kukaan voinut käsittää sen painoa. Vakain aikomuksin Hän vei läpi sen elämänsä suunnitelman, että Hän itse olisi ihmisten valo.AT 75.2