Luku 63—Kuninkaan tulo

“Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla.”AT 544.1

“Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär .Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” Sak. 9: 9.AT 544.2

Viisisataa vuotta ennen Kristuksen syntymää profeetta Sakarias ennusti täten kuninkaan tulon Israeliin. Nyt tämä ennustus on täyttyvä. Hän, joka niin kauan on kieltäytynyt kuninkaallisesta kunniasta, tulee nyt Jerusalemiin Daavidin valtaistuimen luvattuna perillisenä.AT 544.3

Kristuksen voitokas tulo Jerusalemiin tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä. Kansanjoukot, joita oli kokoontunut Betaniaan nähdäkseen Hänet, seurasivat Häntä haluten nähdä Hänen vastaanottonsa. Paljon väkeä oli matkalla pääkaupunkiin pääsiäisjuhlille, ja nämä liittyivät Jeesusta seuraavaan joukkoon. Koko luonto näytti iloitsevan. Vihreään verhoutuneiden puiden kukat levittivät suloista tuoksua. Uusi elämä ja ilo elähdytti kansaa. Toivo uudesta valtakunnasta heräsi jälleen henkiin.AT 544.4

Aikoen suorittaa matkan Jerusalemiin ratsain Jeesus oli lähettänyt kaksi opetuslastaan noutamaan itselleen aasia varsoineen. SyntyessäänAT 544.5

Vapahtaja oli riippuvainen vieraiden ihmisten ystävällisyydestä. Seimi, jossa Hän makasi, oli lainattu lepopaikka. Samoin nytkin, vaikka “tuhansien vuorten karjat” kuuluvat Hänelle, Hän on riippuvainen vieraan ystävällisyydestä saadakseen eläimen, jolla ratsastaisi Jerusalemiin kuninkaana. Jälleen tulee ilmi Hänen jumaluutensa niissä tarkoissa ohjeissa, joita Hän antaa opetuslapsilleen tässä asiassa. Kuten Hän ennusti, hyväksyttiin selitys “Herra niitä tarvitsee” hyvin kernaasti. Jeesus valitsi käyttöönsä varsan, jolla kukaan ei vielä koskaan ollut ratsastanut. Riemukkaan innostuksen vallassa opetuslapset levittivät vaatteitaan eläimen selkään ja asettivat Mestarinsa niiden päälle istumaan. Siihen asti Jeesus oli aina matkustanut jalkaisin, ja opetuslapset olivatkin aluksi ihmetelleet sitä, että Hän nyt halusi ratsastaa. Mutta heidän sydämessään syttyi toivo ja se riemuisa ajatus, että Hän nyt oli menossa pääkaupunkiin, missä Hän I julistautuisi kuninkaaksi ja vahvistaisi kuninkaallisen valtansa. Käydessään Jeesuksen asialla he ilmaisivat hehkuvat toiveensa Jeesuksen ystäville, ja innostava uutinen levisi lähelle ja kauas kohottaen kansan odotuksen huippuunsa.

Jeesus noudatti juutalaista kuninkaan saapumistapaa. Hän ratsasti samalla eläimellä, jolla Israelin kuninkaat olivat ratsastaneet, ja profetia oli ennustanut Messiaan tällä tavoin kerran tulevan valtakuntaansa. Tuskin Hän oli istuutunut varsan selkään, kun jo äänekäs voittohuuto kajahti läpi ilman. Kansanjoukko tervehti Häntä Messiaana, kuninkaanaan. Jeesus otti nyt vastaan kunnioituksen, jota Hän ei koskaan aikaisemmin ollut sallinut itselleen osoitettavan, ja opetuslapset pitivät tätä merkkinä siitä, että heidän iloiset toiveensa toteutuisivat ja he saisivat nähdä Hänet valtaistuimella. KansaAT 545.1

I oli varma siitä, että heidän vapautuksensa hetki oli koittanut. Mielikuvituksessaan he näkivät Rooman armeijat karkoitettuina Jerusalemista ja Israelin jälleen itsenäisenä valtakuntana. Kaikki olivat onnellisia ja innostuneita, ja ihmiset kilpailivat keskenään, miten osoittaisivat Hänelle kunnioitusta. He eivät voineet osoittaa ulkonaista loistoa ja komeutta, mutta he antoivat Hänelle onnellisten sydäntensä palvonnan. He eivät voineet tuoda Hänelle kalliita lahjoja, mutta he levittivät päällysvaatteensa matoksi Hänen tielleen ja siroittivat myös öljypuun ja palmun lehteviä oksia tielle. He eivät voineet tuon voittokulkueen etunenässä kantaa mitään kuninkaallisia lippuja, mutta he katkoivat levittäytyviä palmunoksia, luonnon voiton tunnuksia, ja heiluttivat niitä korkealla äänekkäiden hoosiannahuutojen kaikuessa.AT 545.2

Heidän kulkiessaan eteenpäin liittyi mukaan pitkin matkaa sellaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen tulosta ja riensivät yhtymään kulkueeseen. Sivustakatselijoitakin liittyi joukkoon kysellen: Kuka tämä on? Mitä tämä hälinä -merkitsee? He olivat kaikki kuulleet Jeesuksesta ja odottivat Hänen menevän Jerusalemiin, mutta he tiesivät Hänen tähän asti torjuneen kaikki yritykset asettaa Hänet valtaistuimelle, ja siksi he olivat suuresti hämmästyneitä kuullessaan, että se oli Hän. He ihmettelivät, mikä oli aiheuttanut tämän muutoksen Hänessä, joka oli sanonut, ettei Hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta.AT 546.1

Nämä kyselyt keskeyttää riemuhuuto. Innostunut kansanjoukko toistaa sen yhä uudelleen, etäälläkin olevat yhtyvät siihen, ja kaiku vastaa siihen ympäröiviltä kukkuloilta ja laaksoista. Ja nyt yhtyy kulkueeseen Jerusalemista tulevia joukkoja. Tuhansittain niitä, jotka ovat kokoontuneet sinne viettämään pääsiäistä, rientää lausumaan Jeesuksen tervetulleeksi. He tervehtivät Häntä heiluttamalla palmunoksia ja virittämällä pyhiä lauluja. Papit soittavat temppelissä torvella iltajumalanpalveluksen merkiksi, mutta vain harvat noudattavat kutsua, ja hallitusmiehet sanovat levottomina toisilleen: “Koko maailma juoksee Hänen perässään.”AT 546.2

Ei koskaan aikaisemmin maallisen vaelluksensa aikana Jeesus ollut sallinut sellaista kunnianosoitusta. Hän näki selvästi sen seuraukset. Se oli johtava Hänet ristille. Mutta Hänen tarkoituksensa oli näin julkisesti esittää itsensä Lunastajana. Hän halusi kiinnittää ihmisten huomion siihen uhriin, joka kruunaisi Hänen työnsä langenneen maailman hyväksi. Kansan kokoontuessa Jerusalemiin viettämään pääsiäistä, oli Hän, vertauskuvallinen Karitsa, vapaaehtoisesti antava itsensä uhriksi. Hänen seurakuntansa oli kaikkina tulevina aikoina tehtävä Hänen kuolemansa maailman syntien tähden syvän mietiskelyn ja tutkimuksen kohteeksi. Jokainen siihen liittyvä seikka oli vahvistettava niin, ettei epäilylle jäänyt sijaa. Siksi oli välttämätöntä, että koko kansan katse nyt kiinnitettiin Häneen. Hänen suurta uhriaan edeltävien tapausten piti olla sellaisia, että ne kiinnittäisivät huomion itse uhriin. Sellaisten kunnianosoitusten jälkeen, jotka liittyivät Hänen tuloonsa Jerusalemiin, kaikkien silmät seuraisivat Häntä Hänen nopeasti siirtyessään kohti elämänsä viimeistä näytöstä.AT 546.3

Nämä Hänen riemukulkuunsa liittyvät tapaukset tulisivat yleiseksi puheenaiheeksi ja tekisivät Jeesuksen kaikille tunnetuksi. Hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen monet liittäisivät nämä tapaukset yhteen Hänen kärsimystensä ja kuolemansa kanssa. He joutuisivat tutkimaan ennustuksia ja tulisivat vakuuttuneiksi, että Jeesus oli Messias, ja kääntyneiden joukko joka maassa yhä kasvaisi.AT 547.1

Tässä maallisen elämänsä ainoassa voittokulkueessa Vapahtaja olisi voinut esiintyä pyhien enkelien saattamana, ja Jumalan pasuuna olisi voinut julistaa Hänen tuloaan, mutta sellainen komeus ei olisi ollut Hänen tehtävänsä tarkoituksen eikä sen lain mukainen, joka hallitsi Hänen elämäänsä. Hän pysyi valitsemassaan vaatimattomassa osassa. Hänen täytyi kantaa inhimillisyyden taakkaa, kunnes Hän antaisi henkensä maailman elämän puolesta.AT 547.2

Tämä päivä oli opetuslasten mielestä heidän elämänsä suuri juhlapäivä, mutta synkät pilvet olisivat sen peittäneet, jos he olisivat tietäneet, että tämä riemukas kohtaus oli vain Mestarin kärsimysten ja kuoleman alkusoittoa. Vaikka Hän yhä uudelleen oli heille kertonut varmasti tulevansa uhrattavaksi, niin he hetken iloisessa voitonhuumassa unohtivat Hänen murheelliset sanansa ja odottivat vain Hänen onnekasta hallituskauttaan Daavidin valtaistuimella.AT 547.3

Yhä enemmän ihmisiä liittyi lakkaamatta kulkueeseen, ja muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta hetken innostus valtasi kaikki, ja he yhtyivät hoosianna-huutoihin, joiden kaiku kiiri kukkulalta toiselle ja laaksosta laaksoon. Lakkaamatta kaikui huutoja: “Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen! Hoosianna korkeuksissa!”AT 547.4

Maailma ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sellaista voitto- saattoa. Se ei ollut samanlainen kuin maailman suurien valloittajien kulkueet. Siinä ei nähty murheellisten vankien joukkoa voittajan urhoollisuuden merkkinä. Sensijaan näkyi Vapahtajan ympärillä vaikuttavia todistuksia Hänen rakkaudentyöstään syntisten ihmisten hyväksi. Vangit, jotka Hän oli vapauttanut Saatanan vallasta, ylistivät Jumalaa vapautuksestaan. Kulkuetta johtivat sokeat, joiden näön Hän oli palauttanut. Mykät, joiden kielen siteet Hän oli irroittanut, huusivat äänekkäimmät hoosianna-huudot. Hänen parantamansa rammat hyppelivät ilosta ja olivat innokkaimpina taittamassa palmunoksia ja heiluttamassa niitä Vapahtajan edessä. Lesket ja orvot ylistivät Jeesuksen nimeä Hänen armotöittensä tähden heitä kohtaan. Spitaaliset, jotka Hän oli puhdistanut, levittivät tahrattomat vaatteensa Hänen tiel+een ja tervehtivät Häntä Kunnian Kuninkaana. Joukossa oli sellaisiakin, jotka Hänen äänensä oli herättänyt kuoleman unesta. Lasarus, jonka ruumis oli jo turmeltuneena maannut haudassa, mutta joka nyt iloitsi kukoistavan miehuuden voimassa, talutti aasia, jolla Vapahtaja ratsasti.AT 547.5

Monet fariseukset katselivat tätä näkyä ja kiehuen kateudesta ja ilkeydestä koettivat hillitä yleisen innostuksen tulvaa. Koko arvovallallaan he yrittivät vaientaa kansaa, mutta heidän vetoomuksensa ja uhkauksensa lisäsivät vain innostusta. He pelkäsivät, että tämä joukko paljoutensa voimalla tekisi Jeesuksen kuninkaaksi. Kun eivät enää keksineet muuta keinoa, he tunkeutuivat joukon läpi sinne, missä Jeesus oli, ja lausuivat Hänelle moittivasti ja uhkaavasti: “Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” He selittivät, että sellaiset meluisat mielenosoitukset olivat laittomia, eivätkä viranomaiset sellaisia sallisi. Mutta he vaikenivat kuultuaan Jeesuksen vastauksen: “Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Tuo riemukulkue oli itse Jumalan määräämä. Profeetta oli siitä ennustanut, ja ihminen oli voimaton muuttamaan Jumalan tarkoitusta. Elleivät ihmiset olisi Hänen suunnitelmaansa toteuttaneet, Hän olisi antanut äänen elottomille kiville, jotka olisivat tervehtineet Hänen Poikaansa ylistyshuudoin. Kun fariseukset noloina vetäytyivät syrjään, toistivat sadat äänet Sakariaan sanoja: “Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.”AT 549.1

Kun kulkue saapui mäen reunaan ja aikoi laskeutua alas kaupunkiin, pysähtyi Jeesus ja koko joukko Hänen kanssaan. Heidän edessään oli Jerusalem kaikessa loistossaan, kylpien laskevan auringon valossa. Temppeli kiinnitti kaikkien huomiota. Suurenmoisen mahtavana se kohosi kaiken muun yläpuolelle näyttäen viittaavan taivasta kohden ikäänkuin ohjaten kansaa ainoan elävän Jumalan luo. Temppeli oli kauan ollut Juudan kansan ylpeys ja kunnia. Ylpeilivätpä roomalaisetkin sen komeudesta. Eräs roomalaisten määräämä kuningas oli ryhtynyt yhdessä juutalaisten kanssa sitä jälleenrakentamaan ja kaunistamaan, ja Rooman keisari oli rikastuttanut sitä lahjoillaan. Sen mahtavuus, kauneus ja loisto olivat tehneet sen yhdeksi maailman ihmeistä.AT 549.2

Laskevan auringon värjätessä ja kullatessa taivaan sen loiste heijastui temppelin seinien puhtaan valkeasta marmorista ja kimalteli sen kullatuissa pilareissa. Mäen harjalta, missä Jeesus seuraajineen seisoi, se näytti valtavalta lumirakennelmalta, joka oli koristettu kultaisilla torneilla. Temppelin sisäänkäytävää kiersi kullasta ja hopeasta tehty viiniköynnös, jonka vihreät lehdet ja valtavat rypäletertut olivat etevimpien taiteilijain valmistamat. Tämä kuvasi Israelia kukoistavana viiniköynnöksenä. Kulta, hopea ja elävä vihreä olivat yhdistetyt harvinaisen aistikkaasti ja erinomaisen taidokkaasti. Kiertyessään kauniisti valkoisina hohtavien pilarien ympäri ja tarttuessaan välkkyvillä kärhillään niiden kultakoristeisiin, siihen lankesi laskevan auringon loiste, joka sai sen hehkumaan aivankuin taivaallista valoa.AT 550.1

Jeesus katselee edessään olevaa näkyä, ja valtaisa kansanjoukkokin hiljenee tuon ihanan näyn lumoamana. Kaikki kääntävät katseensa Vapahtajaan odottaen näkevänsä Hänen kasvoillaan saman ihastuksen, jota he itse tuntevat. Mutta sen sijaan he näkevätkin niillä surun leiman. He ovat hämmästyneitä ja pettyneitä nähdessään Hänen silmäinsä täyttyvän kyynelistä, ja Hänen ruumiinsa huojuvan edestakaisin, kuten puu myrskyn kourissa, samalla kun tuskanhuuto puhkeaa Hänen vapisevilta huuliltaan aivan kuin murtuneen sydämen syvyyksistä lähteneenä. Millainen näky tämä olikaan enkeleille: heidän rakas ruhtinaansa tuskan kyynelissä! Millainen näky tämä olikaan sille iloiselle joukolle, joka riemuhuudoin ja palmunoksia heiluttaen saattoi Häntä komeata pääkaupunkia kohden, missä he niin hartaasti toivoivat Hänen ryhtyvän hallitsemaan. Jeesus oli itkenyt Lasaruksen haudalla, mutta se johtui jumalallisesta surusta Hänen tuntiessaan myötätuntoa ihmistuskaa kohtaan. Mutta tämä äkillinen murhe oli kuin valittava sävel mahtavassa riemulaulussa. Keskellä iloa ja riemua, jolloin kaikki osoittivat Hänelle kunnioitusta, Israelin Kuningas kylpi kyynelissä, ei hiljaa ilonkyynelissä, vaan voihkien vastustamattoman tuskan kyynelissä. Masennuksen tunne valtasi äkkiä kansanjoukon. Huudot vaikenivat. Moni itki myötätunnosta nähdessään tuon surun, jota hän ei ymmärtänyt.AT 550.2

Jeesus ei itkenyt niiden kärsimysten tähden, jotka Häntä itseään odottivat. Edessään Hän. Näki Getsemanen, missä Hänet pian peittäisivät synkeän pimeyden kauhut. Hän näki myös Lammasportin, jonka kautta jo vuosisatoja oli kuljetettu uhrieläimiä. Pian tämä portti avautuisi Hänellekin, Jumalan Karitsalle, jonka uhraamiseen maailman syntien tähden kaikki, nämä uhrit olivat viitanneet. Lähellä oli myös Golgata, jossa Hän kohta joutuisi kärsimään kuoleman tuskat. Mutta Vapahtajan sieluntuska, itku ja valitus eivät johtuneet siitä, että Hän näki edessään nämä paikat, jotka muistuttivat Hänen julmasta kuolemastaan. Hänen surunsa ei ollut itsekästä. Ajatus Hänen omasta kuolemastaan ei pelottanut Hänen jaloa, uhrautuvaista sieluaan. Jerusalemin näkeminen se lävisti Jeesuksen sydämen, — Jerusalemin, joka oli kieltänyt Jumalan Pojan ja pilkannut Hänen rakkauttaan; joka kieltäytyi tunnustamasta Hänen valtavia ihmetöitään ja aikoi riistää Hänen henkensä. Hän näki sen syyllisyyden sen kieltäessä Lunastajansa sekä mitä siitä olisi voinut tulla, jos se olisi vastaanottanut Hänet, joka yksin saattoi sen haavat parantaa. Hän oli tullut sitä pelastamaan, kuinka Hän voisi sen jättää?AT 550.3

Israel oli ollut valittu kansa. Jumala oli tehnyt heidän temppelinsä asunnokseen, joka kauniina kohosi, “kaiken maan ilona” Ps. 48: 3. Se tiesi yli tuhannen vuoden ajalta kertoa Kristuksen varjelevasta huolenpidosta ja sellaisesta hellästä rakkaudesta, jollaisella isä kantaa ainokaistaan. Siinä temppelissä profeetat olivat lausuneet vakavia varoituksiaan. Siellä olivat heiluneet palavat suitsutusastiat suitsutuksen kohotessa palvojain rukousten kanssa Jumalan puoleen. Siellä oli vuotanut uhrieläinten veri kuvaten Kristuksen verta. Siellä oli Jehovan kunnia ilmestynyt armoistuimen yläpuolella. Siellä olivat papit hoitaneet virkaansa, ja vertauskuvalliset menot ja toimitukset olivat jatkuneet kautta aikojen. Mutta kaiken tämän täytyisi loppua.AT 551.1

Jeesus kohotti kätensä, joka niin usein oli siunannut sairaita ja kärsiviä, ja osoittaen sillä tuomittua kaupunkia huudahti murheellisena katkonaisin sanoin: “Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!” — Tässä Vapahtaja pysähtyi ja jätti sanomatta, millainen olisi ollut Jerusalemin tila, jos se olisi ottanut vastaan Jumalan sille tarjoaman avun ja lahjan — Hänen rakkaan Poikansa. Jos Jerusalem olisi tiennyt, mitä sen etuoikeus oli tietää, ja ottanut vaarin valosta, jonka taivas sille oli lähettänyt, se olisi pysynyt kukoistavana, valtakuntien kuningattarena, vapaana Jumalan sille antamassa voimassa. Sen porteilla ei silloin olisi seisonut aseistettuja sotilaita, eikä sen muureilla olisi liehunut Rooman lippuja. Jumalan Pojan silmien eteen nousi se ihana kohtalo, joka olisi tullut Jerusalemin osaksi, jos se olisi ottanut vastaan Lunastajansa. Hän näki, että se Hänen avullaan olisi voinut parantua kauheasta sairaudestaan, vapautua kahleistaan ja muodostua maailman mahtavaksi pääkaupungiksi. Sen muureilta olisi rauhankyyhky lentänyt kaikkien kansojen keskuuteen. Se olisi ollut koko maailman kunnian kruunu.AT 551.2

Mutta tämä kirkas kuva siitä, mitä Jerusalem olisi voinut olla, häipyy pian Vapahtajan silmistä. Hän käsittää mitä se nyt on Rooman ikeen alla, Jumalan kiroamana ja Hänen kostotuomionsa alaisena. Hän jatkaa katkennutta valitustaan: “Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”AT 552.1

Kristus tuli pelastaakseen Jerusalemin lapsineen, mutta farisealainen ylpeys, ulkokultaisuus, kateus ja pahuus olivat estäneet Häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Jeesus tiesi, mikä kauhea kosto kohtaisi tuomittua kaupunkia. Hän näki Jerusalemin sotajoukkojen vmpäröimänä, piiritettyjen asukkaiden nääntyvän nälkään, äitien syövän omien lastensa kuolleita ruumiita ja sekä vanhempien että lasten tempaavan toisiltaan viimeisen suupalan, koska kalvava nälkä on tukahduttanut kaikki luonnolliset tunteet. Hän näki myös, että juutalaisten itsepäisyys, joka oli ilmennyt Hänen tuomansa pelastuksen hylkäämisenä, saisi heidät myös kieltäytymään antautumasta hyökkääville sotajoukoille. Hän näki Golgatan, jolle Hänetkin ristiinnaulittaisiin, niin täynnä ristejä kuin metsässä on puita. Hän näki kurjia asukkaita kidutettavan piinapenkeissä ja ristille naulittuina, kauniit palatsit tuhottuina, temppelin raunioina, ja kaupungin mahtavat muurit maan tasalla, itse kaupungin ollessa kynnettynä pelloksi. Syystä saattoi Vapahtaja itkeä tuskasta näin kauhean näyn nähdessään.AT 552.2

Jerusalem oli ollut Jeesuksen huolenpidon erikoisena kohteena ja kuten rakastava äiti suree itsepäistä poikaansa, niin Jeesuskin itki rakastamaansa kaupunkia. Kuinka voisin sinut jättää? Kuinka saatan nähdä sinut tuhon omana? Onko minun annettava sinun täyttää vihasi malja? Yksi ainoa sielu on niin kallisarvoinen, että sen rinnalla maailmatkin ovat vähäarvoisia, ja tässä kokonainen kansa oli menossa perikatoaan kohden. Kun nopeasti länteen kallistuva aurinko katoaisi taivaanrannan taa, päättyisi Jerusaleminkin armon päivä. Niin kauan kuin kulkue seisoi Öljymäen reunalla, ei Jerusalemin vielä ollut liian myöhäistä katua. Armon enkeli jo laski alas siipiään ja oli astumassa pois kultaiselta valtaistuimelta antaakseen sijaa oikeudelle ja nopeasti lähestyvälle tuomiolle. Mutta Kristuksen hellä, rakastava sydän rukoili vielä Jerusalemin puolesta, joka oli hylännyt Hänen armonsa, halveksinut Hänen varoituksiaan ja nyt aikoi tahrata kätensä Hänen verellään. Jos Jerusalem vain katuisi, ei vielä olisi liian myöhäistä. Laskevan auringon viimeisten säteitten viipyessä vielä temppelissä, torneissa ja muurin harjalla voisi ehkä joku hyvä enkeli johtaa sen Vapahtajan luo ja kääntää sen tuomion. Kaunis ja syntinen kaupunki, joka oli kivittänyt profeetat, kieltänyt Jumalan Pojan ja katumattomuudellaan sitoi itsensä orjuuden kahleisiin, — sen armon päivä oli melkein loppuun kulunut.AT 552.3

Kuitenkin puhuu Jumalan Henki vielä Jerusalemille. Ennen kuin päivä päättyy, esitetään vielä yksi todistus Kristuksen puolesta. Todistuksen ääni korotetaan kaiuttamaan profeetallisesta menneisyydestä tulevaa kutsua. Jos Jerusalem kuulee kutsun, jos se vastaanottaa Vapahtajan, joka lähestyy sen portteja, se voi vielä pelastua.AT 553.1

Jerusalemin hallitusmiehet ovat saaneet tiedon, että Jeesus lähestyy kaupunkia suuren kansanjoukon saattamana. Mutta heillä ei ole mitään tervetuliaistoivotusta Jumalan Pojalle. Pelokkaina he menevät Häntä vastaan toivoen kansanjoukon hajoavan. Kun kulkue on laskeutumaisillaan Öljymäeltä, pysäyttävät hallitusmiehet sen. He tiedustelevat, mikä on tuon äänekkään riemun syynä. Heidän kysymykseensä: “Kuka tämä on?” vastaavat opetuslapset innoituksen hengen täyttäminä. Kaunopuheisesti he toistavat Kristusta koskevia ennustuksia:AT 553.2

Aadam sanoo sinulle, että Hän on vaimon siemen, joka on rikki- polkeva käärmeen pään.AT 553.3

Kysy Aabrahamilta, niin hän vastaa sinulle, että Hän on “Melkisedek, Saalemin kuningas”, rauhan ruhtinas. 1 Moos. 14: 18.AT 553.4

Jaakob sanoo sinulle, että Hän on Sankari Juudan sukukunnasta.AT 553.5

Jesaja sanoo sinulle: “Immanuel”, “Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 7: 14; 9: 6.AT 553.6

Jeremia sanoo sinulle: “Daavidin vesa, ... Herra on meidän vanhurskautemme.” Jer. 23: 6.AT 553.7

Daniel sanoo sinulle, että Hän on Messias.AT 553.8

Hoosea sanoo sinulle, että Hän on “Herra, Jumala Sebaot — Herra on Hänen nimensä”. Hoos. 12: 5.AT 553.9

Johannes Kastaja sanoo sinulle, että Hän on “Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Joh. 1: 29.AT 553.10

Suuri Jehova on julistanut valtaistuimeltaan: “Tämä on minun rakas poikani.” Matt. 3: 17. Me, Hänen opetuslapsensa, julistamme: | Tämä on Jeesus, Messias, elämän Ruhtinas, maailman Lunastaja.AT 554.1

Ja pimeyden ruhtinaskin tunnustaa Hänet sanoen: “Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” Mark. 1: 24.AT 554.2