Luku 1—Taivaan lähettiläs

“Tälle on annettava nimi Immanuel —mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.”AT 9.1

“Tälle on annettava nimi Immanuel,... Jumala meidän. Kanssamme.” “Jumalan kirkkauden tuntemisen valo” nähdään “Jeesuksen Kristuksen kasvoissa.” Ikuisista ajoista Herra Jeesus Kristus oli yhtä Isän kanssa, Hän oli “Jumalan kuva”, Hänen suuruutensa ja ylevyytensä kuva, “Hänen kirkkautensa säteily”. Tämän kirkkauden ilmaisemista varten Hän tuli maailmaan. Hän tuli tämän synnin pimentämän maan päälle ilmaisemaan Jumalan rakkauden valoa, olemaan “Jumala meidän kanssamme”. Siksi Hänestä oli ennustettu: “Tälle on annettava nimi Immanuel.”AT 9.2

Tulemalla asumaan meidän kanssamme Jeesuksen oli ilmaistava Jumala sekä ihmisille että enkeleille. Hän oli Jumalan Sana, —Jumalan ilmituotu ajatus. Rukoillessaan opetuslastensa puolesta Hän sanoo: “Minä olen tehnyt Sinun nimesi heille tunnetuksi”, —“laupias ja armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa”, —“että se rakkaus, jolla Sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä”. Mutta Hän ei ilmaissut tätä vain maailmassa eläviä lapsiaan varten. Meidän pieni maailmamme on koko maailmankaikkeuden oppikirja. Jumalan ihmeellinen armon suunnitelma, lu- nastavan rakkauden salaisuus, on aihe, johon “enkelitkin haluavat katsahtaa”, ja jota he tulevat tutkimaan kautta loputtomien aikakausien. Sekä lunastetut että lankeamattomat olennot tulevat tekemään Kristuksen rististä tutkimustensa ja laulujensa aiheen. Tullaan näkemään, että Jeesuksen kasvoilta loistava kirkkaus on itsensäuhraavan rakkauden kirkkautta. Golgatalta tulevassa valossa nähdään, että itsensä- kieltävän rakkauden laki on elämän laki sekä maassa että taivaassa, että rakkaus, joka “ei etsi omaansa”, on lähtöisin Jumalan sydämestä, ja että nöyrässä ja sävyisässä Vapahtajassa ilmenee Hänen luonteensa, joka asuu valossa, minne ei kukaan taida tulla.AT 9.3

Alussa Jumala ilmeni kaikissa luomistöissä. Kristus se levitti taivaat ja laski maan perustukset. Hänen kätensä asetti maailmat avaruuteen ja muodosti kedon kukat. “Sinä... joka voimallasi vahvistat vuoret.” “Hänen on meri, sillä Hän on sen tehnyt.” Ps. 65: 7; 95: 5. Hän täytti maan kauneudella ja ilman laululla. Ja kaikkeen mitä on maassa, ilmassa ja taivaalla, Hän kirjoitti sanoman Isän rakkaudesta.AT 10.1

Vaikka synti onkin turmellut Jumalan täydellisen työn, näkyy siinä vielä Hänen käsialansa. Vielä nytkin koko luomakunta julistaa Hänen kunniansa kirkkautta. Ei mikään muu kuin itsekäs ihmissy- dän elä itseään varten. Jokainen ilman halki lentävä lintu tai maassa liikkuva eläin palvelee osaltaan jotakin muuta elämää. Jokaisella puun lehdellä ja mitättömällä ruohonkorrellakin on tehtävänsä. Jokainen puu, pensas ja lehti tulvii sitä elämän voimaa, jota ilman eivät ihmiset eivätkä eläimet voisi elää; ja nämä vuorostaan edistävät puun, pensaan ja lehden elämää. Kukkaset levittävät tuoksuaan ja avaavat ihanuutensa siunaukseksi maailmalle. Aurinko säteilee valoaan ilah- duttaakseen tuhansia maailmoja. Valtameri, joka itse on kaikkien lähteiden alkulähde, ottaa vastaan virtoja joka maasta, mutta ottaa antaakseen. Sen helmasta nousevat usvat lankeavat sadekuuroina maahan kastellen sen, jotta se kasvaisi ja versoaisi.AT 10.2

Valon enkelien ilona on antaa, antaa rakkautta ja väsymätöntä huolenpitoa langenneille ja epäpyhille sieluille. Taivaalliset olennot koettavat voittaa ihmissydämet; he tuovat tänne pimeään maailmaan valoa taivaan asunnoista; lempeällä ja kärsivällisellä palveluksellaan he vaikuttavat ihmismieleen saadakseen kadotetut Kristuksen kanssa läheisempään yhteyteen, kuin he itse ovat.AT 10.3

Mutta me käännymme pois kaikista vähäisemmistä Jumalan edustajista ja katselemme Häntä Jeesuksessa. Katsellessamme Jeesusta näemme, että meidän Jumalamme suurin ilo on —antaa. “En minä itsestäni tee mitään”, sanoi Jeesus, “Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta”. “Minä en etsi omaa kunniaani”, vaan Hänen kunniaansa, joka lähetti minut. Joh. 8: 28; 6: 57; 8: 50 7: 18. Näissä sanoissa esitetään se suuri periaate, joka on koko maailmankaikkeuden elämän laki. Kristus sai kaiken Isältä, mutta Hän otti vastaan antaakseen. Samoin on taivaassakin, Hänen palvellessaan kaikkia luotuja: rakastetun Pojan kautta Isän elämä virtaa kaikille, ja Pojan kautta se palaa ylistyksenä ja iloisena palveluksena, rakkauden virtana kaiken suureen Alkulähteeseen. Ja näin Kristuksen kautta hyväntekemisen kiertokulku tulee täydelliseksi esittäen suuren Antajan luonnetta, elämän lakia.AT 10.4

Tätä lakia vastaan rikottiin itse taivaassa. Synti sai alkunsa itsekkyydestä. Lusifer, suojelevainen kerubi, halusi olla ensimmäinen taivaassa. Hän halusi hallita taivaan olentoja, kääntää heidät pois heidän Luojastaan ja saada heidät osoittamaan kunnioitusta hänelle itselleen. Siksi hän esitti Jumalan väärässä valossa, syyttäen Häntä itsekorotuksen halusta. Hän yritti varustaa rakastavan Luojan omilla huonoilla ominaisuuksillaan. Näin hän petti enkeleitä. Näin hän petti ihmiset. Hän sai heidät epäilemään Jumalan sanaa ja Hänen hyvyyttään. Koska Jumala on vanhurskas ja pelättävä majesteetti, Saatana sai heidät pitämään Häntä ankarana ja anteeksiantamattomana. Näin hän veti ihmiset mukaan kapinaansa Jumalaa vastaan, ja tuskan yö laskeutui maailman ylle.AT 11.1

Maailma oli pimeydessä Jumalasta saamansa väärän käsityksen vuoksi. Jotta nuo synkät varjot voitaisiin poistaa ja saada maailma jälleen Jumalan yhteyteen, oli Saatanan petollinen valta murrettava. Tätä ei voitu tehdä väkivalloin. Väkivallan käyttäminen on vastoin Jumalan hallituksen periaatteita; Hän haluaa vain rakkauden palvelusta, eikä rakkautta voida pakottaa, sitä ei voida herättää väkivallan eikä arvovallan avulla. Vain rakkaus herättää vastarakkautta. Jumalan tunteminen on Hänen rakastamistaan. Hänen luonteensa oli ilmaistava Saatanan luonteen vastakohtana. Tämän saattoi tehdä vain yksi olento koko maailmankaikkeudessa. Vain Hän, joka tunsi Jumalan rakkauden korkeuden ja syvyyden, saattoi tehdä sen tiettäväksi. Vanhurskauden Auringon täytyi nousta maailman pimeään yöhön “parantuminen siipiensä alla”. Mal. 4: 2.AT 11.2

Lunastussuunnitelma ei ollut mikään perästäpäin tullut ajatus, Aadamin lankeamisen jälkeen laadittu suunnitelma. Se oli sen salaisuuden ilmaisu, “joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta”. Room. 16: 25. Se oli niiden periaatteiden paljastamista, jotka ikuisista ajoista ovat olleet Jumalan valtaistuimen perustus. Jumala ja Kristus tiesivät alusta alkaen Saatanan luopumuksen ja ihmisen lankeamisen tuon luopion pettämistaidon tähden. Jumala ei ollut säätänyt synnin olemassaoloa, mutta Hän näki edeltäkäsin sen olemassaolon ja valmistui tämän kauhean tapauksen varalle. Niin suuresti Hän rakasti maailmaa, että lupasi antaa ainoan Poikansa, “ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Joh. 3: 16.AT 11.3

Lusifer oli sanonut: “Korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan,... teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” Jes. 14: 13, 14. Mutta Kristus “ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi”. Fil. 2: 6, 7.AT 12.1

Tämä oli vapaaehtoinen uhri. Jeesus olisi voinut jäädä Isänsä rinnalle. Hän olisi voinut säilyttää taivaallisen kirkkautensa ja enkelien kunnioitukset. Mutta Hän antoi mieluummin valtikan takaisin Isän käteen ja astui alas maailmankaikkeuden valtaistuimelta tuodakseen valoa pimeydessä oleville ja elämää hukkuville.AT 12.2

Melkein kaksituhatta vuotta sitten kuuluivat taivaassa Jumalan valtaistuimelta salaperäiset, merkitykselliset sanat: “Katso, minä tulen.” “Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit... Katso, minä tulen— kirjakääröön on minusta kirjoitettu — tekemään sinun tahtosi, Jumala.” Hepr. 10: 5—7. Nämä sanat ilmaisevat sen tarkoituksen täyttymisen, joka oli ollut kätkettynä ikuisista ajoista. Kristus aikoi saapua tänne maailmaan ja tulla lihaksi. Hän sanookin: “Ruumiin sinä minulle valmistit.” Jos Hän olisi ilmestynyt siinä kirkkaudessa, joka Hänellä oli Isänsä luona ennen maailman perustamista, emme olisi voineet kestää Hänen läsnäolonsa valoa. Jotta me voisimme katsella sitä tuhoutumatta, Hänen kirkkautensa ilmeneminen oli peitetty. Hänen jumaluutensa verhottiin inhimillisyyteen, näkymätön kirkkaus näkyvään ihmismuotoon.AT 12.3

Tätä suurta tarkoitusta olivat hahmotelleet esikuvat ja vertauskuvat. Palava pensas, jossa Kristus ilmestyi Moosekselle, ilmaisi Jumalan. Jumaluuden vertauskuvaksi valittiin mitätön pensas, jolla ei näyttänyt olevan mitään viehätystä. Jumala kätkeytyi siihen. Iki- armollinen Jumala verhosi kirkkautensa näin vaatimattomaan muotoon, jotta Mooses voisi katsoa siihen ja elää. Samoin pilvipatsaassa päivällä ja tulipatsaassa yöllä Jumala ilmestyi Israelille ilmaisten tahtonsa ihmisille ja jakaen heille armoaan. Jumalan kirkkaus himmennettiin ja Hänen valtasuuruutensa verhottiin, jotta rajallisen ihmisen heikko näkökyky sietäisi sen katselemisen. Niin Kristuskin otti “meidän alennustilamme ruumiin” (Fil. 3: 21), ja tuli “ihmisten kaltaiseksi”. Maailman silmissä ei Hänellä ollut muotoa, johon he olisivat mielistyneet, ja kuitenkin hän oli lihaksi tullut Jumala, taivaan ja maan valo. Hänen kirkkautensa peitettiin. Hänen suuruutensa ja ylevyytensä kätkettiin, jotta Hän pääsisi lähelle murheellisia, kiusattuja ihmisiä.AT 12.4

Jumala puhui Mooseksen välityksellä Israelille: “Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään”, (2 Moos. 25: 8) ja Hän asuikin pyhäkössä kansansa keskellä. Koko rasittavan korpivaelluksen ajan Hänen läsnäolonsa merkki näkyi heidän luonaan. Samoin Kristus pystytti pyhäkkönsä meidän ihmisten telttojen keskelle. Hän pystytti telttansa ihmisten telttojen viereen asuakseen meidän keskellämme, jotta me oppisimme tuntemaan Hänen luonteensa ja elämänsä. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä: ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh. 1: 14.AT 13.1

Koska Jeesus tuli asumaan keskuuteemme, me tiedämme, että Jumala tuntee meidän koettelemuksemme ja ottaa osaa suruihimme. Jokainen Aadamin poika ja tytär voi ymmärtää, että meidän Luojamme on syntisten ystävä. Sillä jokaisessa armon sanassa, jokaisessa ilon lupauksessa, jokaisessa rakkaudenteossa, jokaisessa puoleensa vetävässä jumalallisessa vaikutuksessa, joita Vapahtajan maallinen elämä oli täynnä, me näemme sanat “Jumala meidän kanssamme”.AT 13.2

Saatana esittää Jumalan rakkauden lain itsekkyyden lakina. Hän selittää, että meidän on mahdoton noudattaa sen vaatimuksia. Hän syyttää Jumalaa esivanhempiemme lankeemuksesta ja kaikesta tuskasta, mitä se toi mukanaan, ja saa näin ihmiset pitämään Jumalaa synnin, kärsimysten ja kuoleman aiheuttajana. Jeesuksen oli paljastettava tämä petos. Meidän kaltaisenamme ihmisenä Hänen olisi annettava esimerkki kuuliaisuudesta. Tämän vuoksi Hän otti päälleen meidän luontomme ja läpikävi meidän kokemuksemme. “Sentäh- den piti Hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi.” Hepr. 2: 17.AT 13.3

Jos meidän olisi kestettävä jotakin, jota Jeesus ei kestänyt, voisi Saatana siinä kohdin sanoa Jumalan voiman olevan riittämättömän meille. Sentähden Jeesus oli “kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin”. Hepr. 4: 15. Hän kesti jokaisen koetuksen, johon me joudumme. Eikä Hän käyttänyt hyväkseen mitään muuta voimaa, kuin mikä vapaasti tarjotaan meille. Ihmisenä Hän kohtasi kiusauksen ja voitti Jumalan antamassa voimassa. Hän sanoo: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja Sinun lakisi on minun sydämessäni.” Ps. 40: 8. Kun Hän kulki ympäri tehden hyvää ja parantaen kaikki Saatanan kiusaamat, Hän teki ihmisille selväksi Jumalan lain luonteen ja Hänen palvelemisensa laadun. Hänen elämänsä todistaa, että meidänkin on mahdollista noudattaa Jumalan lakia.AT 14.1

Ihmisenä Kristus pääsi kosketukseen ihmisten kanssa, Jumalana Hän on yhteydessä Jumalan valtaistuimen kanssa. Ihmisen Poikana Hän antoi meille esimerkin kuuliaisuudesta; Jumalan Poikana Hän antaa meille voimaa totella. Kristus se oli, joka puhui Moosekselle pensaasta Hoorebin vuorella sanoen: “Minä olen se, joka minä olen”... “Sano israelilaisille näin: ‘MINÄ OLEN lähetti minut teidän luoksenne.’” 2 Moos. 3: 14. Tämä oli Israelin vapautuksen vakuus. Kun Hän siis tuli “ihmisten kaltaiseksi”, Hän julisti olevansa MINÄ OLEN. Seimen lapsi, nöyrä ja sävyisä Vapahtaja on Jumala “ilmestynyt lihassa”. 1 Tim. 3: 16. Ja meille Hän sanoo: “Minä olen se hyvä paimen.” “Minä olen se elävä leipä.” “Minä olen tie ja totuus ja elämä.” “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Joh. 10: 11; 6: 51; 14: 6; Matt. 28: 18. MINÄ OLEN jokaisen lupauksen pantti. MINÄ OLEN; älä pelkää. “Jumala meidän kanssamme” on vakuus meidän vapautuksestamme synnistä, takuu meidän voimastamme totella taivaan lakia.AT 14.2

Alentuessaan ottamaan ihmismuodon Kristus osoitti luonteensa olevan Saatanan luonteen vastakohdan. Mutta Hän astui vieläkin alemmaksi nöyryyden polulla. “Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” Fil. 2: 8. Kuten ylimmäinen pappi riisui loistavan ylimmäispapillisen vaippansa ja suoritti tehtävänsä tavallisen papin valkoisessa liinapuvussa, samoin Kristus otti orjan muodon ja uhrasi uhrinsa, ollen itse sekä pappi että uhri. “Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53: 5.AT 14.3

Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella Hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin Hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa Hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli Hänen. “Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”AT 15.1

Elämällään ja kuolemallaan Kristus sai aikaan enemmänkin kuin toipumisen synnin aikaansaamasta tuhosta. Saatanan tarkoitus oli aikaansaada ikuinen ero Jumalan ja ihmisen välillä, mutta Kristuksessa me tulemme liitetyiksi Jumalaan läheisemmin, kuin jos emme olisi koskaan langenneet. Ottaessaan päälleen meidän luontomme Vapahtaja on liittänyt itsensä ihmiskuntaan katkeamattomin sitein. Hän on liittynyt meihin ikuisiksi ajoiksi. “Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa.” Joh. 3: 16. Hän ei antanut Häntä vain kantamaan meidän syntejämme ja kuolemaan meidän puolestamme. Hän antoi Hänet langenneelle ihmiskunnalle. Saadakseen meidät vakuuttuneiksi järkkymättömästä rauhantahdostaan Jumala antoi ainokaisen Poikansa tulemaan ihmisperheen jäseneksi ja ikuisesti säilyttämään ihmisluontonsa. Tämä on pantti siitä, että Jumala on täyttävä sanansa. “Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus.” Jumala otti ihmisluonnon Poikansa persoonassa ja vei sen ylös taivaaseen. “Ihmisen Poika” istuu maailmankaikkeuden valtaistuimella. “Ihmisen Pojan” nimi on “Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan- ruhtinas”. Jes. 9: 6. MINÄ OLEN on välimies Jumalan ja ihmiskunnan välillä ollen yhteydessä kumpaankin. Hän, joka on “pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu”, ei häpeä kutsua meitä veljikseen. Hepr. 7: 26; 2: 11. Kristuksessa maallinen ja taivaallinen perhe ovat liitetyt yhdeksi. Kirkastettu Kristus on meidän veljemme. Taivas on kätketty ihmisyyteen, ja ihmiskunta lepää ikuisen rakkauden helmassa.AT 15.2

Herra sanoo kansastaan: “He ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat yli Hänen maansa. Sillä kuinka suuri onkaan oleva heidän onnensa, heidän ihanuutensa.” Sak. 9: 16, 17. Lunastettujen ylistys on oleva Jumalan armon ikuisena todistuksena. “Tulevina maailmanaikoina” Hän on osoittava “armonsa ylenpalttista runsautta hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa”. “Että Jumalan moninainen viisaus... tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka Hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Ef. 2: 7; 3: 10, 11.AT 15.3

Kristuksen lunastustyö todistaa Jumalan hallituksen oikeaksi. Kaikkivaltias on tehty tunnetuksi rakkauden Jumalana. Saatanan syytökset on tehty tyhjiksi ja hänen luonteensa paljastettu. Kapinaa ei enää koskaan voi syntyä. Synti ei koskaan enää voi ilmestyä maailmankaikkeuteen. Kaikki ovat ikuisiksi ajoiksi turvatut luopumukselta. Rakkauden uhrin kautta maan ja taivaan asukkaat ovat liitetyt Luojaansa katkeamattomin sitein.AT 16.1

Lunastustyö tulee olemaan täydellinen. Paikassa, missä synti vallitsi, tulee Jumalan armo vallitsemaan vielä runsaampana. Itse maapallo, jota Saatana väittää omakseen, ei tule vain lunastetuksi vaan myös korotetuksi. Meidän pieni maailmamme, joka synnin kirouksen alaisena on ainoa tahra Hänen ihanassa luomakunnassaan, tulee saamaan suuremman kunnian kuin mikään muu maailma Jumalan maailmankaikkeudessa. Täällä, missä Jumalan Poika asui ihmisten keskellä, missä kunnian Kuningas eli, kärsi ja kuoli, täällä, kun kerran kaikki tehdään uudeksi, Jumalan maja on oleva ihmisten keskellä, “ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa”. Ja kun lunastetut kautta iankaikkisuuksien vaeltavat Herran valossa, he ylistävät Häntä Hänen sanomattomasta lahjastaan, — joka on Immanuel, “Jumala meidän kanssamme”.AT 16.2