Luku 8—Tehtävä selviää
“Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun isäni ovat?”AT 58.1
Juutalaisten keskuudessa kahdestoista ikävuosi oli rajaviiva lapsuuden ja nuoruuden välillä. Tämän ikävuoden täyttänyttä heprealaista poikaa nimitettiin lain pojaksi ja myös Jumalan pojaksi. Hänelle annettiin erikoinen tilaisuus saada uskonnonopetusta, ja hänen odotettiin ottavan osaa pyhiin juhliin ja menoihin. Tämän tavan mukaan Jeesus poikasena teki pääsiäismatkan Jerusalemiin. Kaikkien hurskaiden israelilaisten tavoin Joosef ja Maria menivät joka vuosi pääsiäisjuhlille, ja kun Jeesus oli tullut vaadittuun ikään, Hän meni heidän kanssaan.AT 58.2
Oli kolme vuotuista juhlaa, pääsiäinen, helluntai ja lehtimajanjuhla, jolloin kaikkien Israelin miesten oli määrä saapua Herran eteen Jerusalemiin. Näistä juhlista oli pääsiäisjuhlassa eniten osanottajia. Paljon juutalaisia oli kokoontunut kaikista maista, minne he olivat hajaantuneet. Palestiinan joka osasta saapui juhlaan paljon osanottajia. Matka Galileasta kesti useita päiviä, ja matkustajat yhtyivät suuriksi seurueiksi seuran ja turvallisuuden tähden. Naiset ja vanhukset ratsastivat härillä tai aaseilla jyrkkiä ja kallioisia teitä pitkin. Voimakkaammat miehet ja nuoret kulkivat jalan. Pääsiäisjuhlan aika vastasi maaliskuun loppua tai huhtikuun alkua, ja koko maa loisti kukkien runsaudesta ja kaikui lintujen iloisista lauluista. Kaikkialla matkan varrella oli Israelin historiaan liittyviä huomattavia paikkoja, ja isät ja äidit kertoivat lapsilleen ihmeistä, joita Jumala muinoin oli tehnyt kansansa hyväksi. He tekivät matkaa laulaen ja soittaen, ja kun viimein Jerusalemin tornit tulivat näkyviin, jokainen ääni yhtyi riemulauluun:AT 58.3
“Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem...AT 59.1
Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.” Ps. 112: 2, 7. AT 59.2
Pääsiäisjuhlan vietto alkoi jo Israelin kansan saadessa syntynsä. Egyptin orjuutensa viimeisenä yönä, jolloin ei näkynyt mitään merkkiä pelastuksesta, Jumala käski heidän valmistautua välitöntä vapautumista varten. Hän oli varoittanut faraota egyptiläisten lopullisesta rangaistustuomiosta ja neuvonut heprealaisia kokoamaan perheensä omiin asuntoihinsa. Siveltyään ovenpieliinsä teurastetun karitsan verta heidän oli syötävä karitsa, paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa. Hän sanoi: “Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.” 2 Moos. 12: 11. Puoliyön aikana surmattiin kaikki egyptiläisten esikoiset. Silloin kuningas lähetti Israelille sanoman: “Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta,... menkää ja palvelkaa Herraa, niinkuin olette puhuneet.” 2 Moos. 12: 31. Heprealaiset lähtivät Egyptistä itsenäisenä kansana. Herra oli määrännyt, että pääsiäistä oli pidettävä joka vuosi. Hän sanoi: “Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: ‘Mitä nämä menot merkitsevät?’ niin vastatkaa: ‘Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten asuntojen ohi Egyptissä, kun Hän rankaisi egyptiläisiä, mutta säästi meidän kotimme.’” Näin kertomusta tästä ihmeellisestä vapautuksesta oli toistettava sukupolvesta toiseen.AT 59.3
Pääsiäistä seurasi seitsemän päivää kestävä happamattoman leivän juhla. Juhlan toisena päivänä asetettiin vuoden sadon esikois- hedelmä, ohralyhde, Herran eteen. Kaikki juhlamenot olivat vertauskuvia Kristuksen työstä. Israelin vapautus Egyptistä oli vertaus lunastuksesta, jota pääsiäisen oli tarkoitus pitää muistissa. Teurastettu karitsa, happamaton leipä ja esikoislyhde kuvasivat Vapahtajaa.AT 59.4
Useimmille Kristuksen aikalaisille tämä juhla oli muodostunut pelkäksi muotomenoksi. Mutta mitä se merkitsikään Jumalan Pojalle.AT 60.1
Ensimmäistä kertaa Jeesus-lapsi näki temppelin. Hän näki valko- viittaisten pappien suorittavan juhlallista palvelustyötään. Hän näki alttarilla vertavuotavan uhrin. _ Muiden osanottajien kanssa Hän polvistui rukoukseen, kun suitsutussavu kohosi Jumalan eteen. Hän näki vaikuttavan pääsiäisjumalanpalveluksen. Päivä päivältä Hän yhä selvemmin ymmärsi näiden menojen merkityksen. Jokainen kohta näytti liittyvän Hänen omaan elämäänsä. Hänen mielessään heräsi uusia ajatuksia. Ääneti ja ajatuksissaan Hän näytti mietiskelevän jotain suurta ongelmaa. Vapahtajalle paljastui Hänen tehtävänsä salaisuus.AT 60.2
Vaipuneena miettimään näkemäänsä Hän ei jäänyt vanhempiensa seuraan. Hän halusi olla yksin. Kun pääsiäisjumalanpalvelus oli lopussa, Hän viipyi yhä temppelin alueella, ja kun juhlavieraat lähtivät Jerusalemista, Hän jäi jälkeen.AT 60.3
Tällä Jerusalemin-matkallaan Jeesuksen vanhemmat toivoivat saat- tavansa Hänet kosketuksiin Israelin suurten opettajain kanssa. Vaikka Hän oli pikkuseikoissakin kuuliainen Jumalan sanalle, Hän ei mukautunut rabbiinien menoihin ja tapoihin. Joosef ja Maria toivoivat Hänen alkavan kunnioittaa oppineita rabbiineja ja tarkemmin noudattaa heidän vaatimuksiaan. Mutta Jeesus oli pyhäkössä saanut opetusta itse Jumalalta. Ja mitä Hän itse oli saanut, sitä Hän alkoi heti jakaa toisille.AT 60.4
Sinä päivänä vihittiin eräs temppelin yhteydessä oleva huone pyhäksi kouluksi, profeettain koulujen kaltaiseksi. Sinne kokoontuivat johtavat rabbiinit oppilaineen, ja sinne joutui Jeesus-lapsikin. Istuutuen näiden vakavien, oppineiden miesten jalkojen juureen Hän kuun- teli heidän opetustaan. Kuin viisautta etsien Hän kyseli näiltä opettajilta ennustuksista ja sen ajan tapahtumista, jotka viittasivat Messiaan tuloon.AT 60.5
Jeesus näytti janoavan tietoa Jumalasta. Hänen kysymyksensä johdattivat mieleen syviä totuuksia, jotka olivat kauan olleet hämärän peitossa ja jotka kuitenkin olivat tuiki tärkeitä sielujen pelastukselle. Samalla kun jokainen kysymys osoitti, miten vähäistä ja pinnallista noiden oppineiden miesten viisaus oli, se antoi heille jumalallisen opetuksen ja asetti totuuden uuteen valoon. Rabbiinit puhuivat siitä ihmeellisestä korotuksesta, jonka Messiaan tulo toisi Juudan kansalle, mutta Jeesus viittasi Jesajan ennustukseen ja kysyi heiltä niiden raamatunkohtien merkitystä, jotka käsittelevät Jumalan Karitsan kärsimyksiä ja kuolemaa.AT 60.6
Opettajat tekivät nyt Hänelle kysymyksiä, ja he olivat hämmästyneitä Hänen vastauksistaan. Lapsen nöyryydellä Hän toisti Raamatun sanoja, antaen niille niin syvällisen merkityksen, että nuo oppineet miehet eivät olleet sellaista kuvitelleetkaan. Jos Hänen viitoittamaansa totuuden tietä olisi seurattu, se olisi saanut aikaan uudistuksen sen ajan uskonnossa. Olisi herännyt syvä mielenkiinto hengellisiin asioihin, ja kun Jeesus aloitti toimintansa, moni olisi ollut valmis ottamaan Hänet vastaan.AT 62.1
Rabbiinit tiesivät, ettei Jeesus ollut saanut opetusta heidän kouluissaan, ja kuitenkin Hän ymmärsi ennustuksia paljon paremmin kuin he. Tähän ajattelevaiseen galilealaiseen poikaan he havaitsivat kätkeytyvän suuria lupauksia. He halusivat saada Hänet oppilaakseen, jotta Hänestä tulisi Israelin opettaja. He halusivat huolehtia Hänen kasvatuksestaan, tuntien, että niin erikoisen luonteen on tultava heidän muovailtavakseen.AT 62.2
Jeesuksen sanat olivat liikuttaneet heitä enemmän, kuin mitkään ihmisten lausumat sanat koskaan olivat tehneet. Jumala koetti antaa valoa noille Israelin johtajille, ja Hän käytti sitä ainoata keinoa, minkä avulla saattoi päästä kosketuksiin heidän kanssaan. Ylpeydessään he olisivat pitäneet arvoaan alentavana myöntää, että he voisivat saada keltään opetusta. Jos olisi näyttänyt siltä, että Jeesus olisi koettanut opettaa heitä, he eivät olisi välittäneet kuunnella. Mutta he luulot- telivat itselleen opettavansa Häntä tai ainakin koettelevansa Hänen raamatuntuntemustaan. Jeesuksen lapsenomainen vaatimattomuus ja rakastettavuus riistivät heidän ennakkoluulonsa. Tietämättään heidän mielensä avautui Jumalan sanalle, ja Pyhä Henki puhui heidän sydämelleen.AT 62.3
He eivät voineet olla näkemättä, ettei heidän Messias-odotuksensa perustunut ennustuksiin, mutta he eivät tahtoneet hylätä käsityksiä, joilla he olivat ruokkineet kunnianhimoaan. He eivät halunneet myöntää, että he olivat ymmärtäneet väärin kirjoituksia, joita he väittivät osaavansa opettaa. Toinen toisensa jälkeen teki kysymyksen: Kuinka tällä nuorukaisella on tällaiset tiedot, vaikka Hän ei ole käynyt koulua? Valo loisti pimeydessä, mutta “pimeys ei sitä käsittänyt”. Joh. 1: 5.AT 62.4
Sillä aikaa Joosef ja Maria olivat suuren tuskan ja ahdingon vallassa, Jerusalemista lähtiessään he olivat kadottaneet Jeesuksen näkyvistään, eivätkä tienneet, että Hän oli jäänyt jälkeen. Maa oli silloin tiheästi asuttu, ja Galileasta olevat karavaanit olivat hyvin suuria. Heidän lähtiessään kaupungista oli paljon sekaannusta. Matkalla taas ilo siitä, että he saivat matkustaa ystävien ja tuttavien seurassa kiinnitti kokonaan heidän ajatuksensa, eivätkä he huomanneet Hänen poissaoloaan, ennenkuin ilta saapui. Silloin pysähtyessään lepäämään he kaipasivat lapsensa auttavaa kättä. Otaksuen Hänen olevan seurueessa he eivät olleet huolestuneita. Vaikka Hän oli nuori, he olivat ehdottomasti luottaneet Häneen, odottaen, että Hän tarvittaessa olisi valmis auttamaan heitä, arvaten jo ennakolta heidän toivomuksensa, kuten Hän aina oli tehnyt. Mutta nyt heidän pelkonsa heräsi. He etsivät Häntä läpi koko seurueen, mutta turhaan. Vavisten he muistivat, kuinka Herodes oli koettanut tuhota Hänet lapsena. Synkät aavistukset täyttivät heidän sydämensä. He moittivat katkerasti itseään.AT 63.1
Palaten Jerusalemiin he jatkoivat etsintäänsä. Seuraavana päivänä heidän ollessaan palvojain joukossa temppelissä tuttu ääni kiinnitti heidän huomiotaan. He eivät voineet erehtyä, sillä ei kenenkään muun ääni ollut Hänen äänensä kaltainen, niin vakava ja innokas ja samalla niin soinnukas.AT 63.2
Rabbiinien koulusta he löysivät Jeesuksen. Vaikka he ilostuivat- kin suuresti, eivät he voineet unohtaa suruaan ja tuskaansa. Kun Hän taas oli heidän kanssaan, lausui äiti Hänelle seuraavat sanat, jotka sisälsivät moitteen: “Poikani, miksi meille näin teit? Katso, Sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet Sinua.”AT 63.3
“Mitä te minua etsitte?” Jeesus vastasi. “Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” Ja kun he eivät näyttäneet käsittävän Hänen sanojaan, Hän viittasi ylöspäin. Hänen kasvojaan valaisi kirkkaus, jota he ihmettelivät. Jumaluus loisti läpi ihmismuodon. Löytäessään Hänet temppelistä he olivat kuunnelleet, mitä Hänen ja rabbiinien välillä tapahtui, ja he olivat hämmästyneitä Hänen kysymyksistään ja vastauksistaan. Hänen sanansa herättivät ajatusten sarjan, joka ei milloinkaan unohtuisi.AT 63.4
Hänen heille tekemäänsä kysymykseen sisältyi myös opetus. “Ettekö tienneet”, Hän sanoi, “että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” Jeesus teki työtä, jota varten Hän oli tullut maailmaan, mutta Joosef ja Maria olivat unohtaneet oman tehtävänsä. Heille oli suuri kunnia, että Jumala oli antanut Poikansa heidän hoiviinsa. Pyhät enkelit olivat ohjanneet Joosefia, jotta Jeesuksen henki säilyisi. Ja nyt Hän oli ollut kokonaisen päivän kadoksissa, vaikka he eivät olisi saaneet unohtaa Häntä hetkeksikään. Ja kun heidän huolensa sitten huojeni, he eivät olleet moittineet itseään, vaan panneet syyn Hänen niskoilleen.AT 63.5
Oli luonnollista, että Jeesuksen vanhemmat pitivät Häntä omana lapsenaan. Hän oli päivittäin heidän kanssaan, ja Hänen elämänsä oli monessa suhteessa samanlaista kuin toisten lasten, niin että heidän oli vaikeata käsittää, että Hän oli Jumalan Poika. Oli vaara, etteivät he osaisi antaa arvoa sille siunaukselle, joka oli heille suotu, kun maailman Lunastaja oli heidän luonaan. Heidän surunsa joutuessaan eroon Hänestä ja Hänen sanojensa sisältämä lempeä nuhde olivat omiaan tehostamaan heidän tehtävänsä pyhyyttä.AT 64.1
Vastatessaan äidilleen Jeesus ensi kerran osoitti käsittävänsä suhteensa Jumalaan. Ennen Hänen syntymäänsä enkeli oli sanonut Marialle: “Hän on oleva suuri, ja Hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa Hänelle Daavidin, Hänen isänsä, valtaistuimen, ja Hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti.” Luuk. 1: 32, 33. Maria oli mietiskellyt näitä sanoja sydämessään, mutta vaikka hän uskoi lapsensa olevan Israelin tulevan Messiaan, hän ei käsittänyt Hänen tehtäväänsä. Nytkään hän ei ymmärtänyt Hänen sanojaan, mutta hän tiesi Hänen kieltäneen sukulaisuutensa Joosefin kanssa ja julistautuneen Jumalan Pojaksi.AT 64.2
Jeesus ei silti katkaissut suhdettaan maallisiin vanhempiinsa. Hän palasi heidän seurassaan Jerusalemista kotiin ja auttoi heitä siellä heidän töissään. Hän kätki omaan sydämeensä tehtävänsä salaisuuden odottaen kärsivällisesti sitä ajankohtaa, jolloin Hänen tulisi aloittaa toimintansa. Kahdeksantoista vuoden ajan siitä, kun Hän oli tunnustautunut Jumalan Pojaksi, Hän piti kiinni siteestä, joka liitti Hänet Nasaretin kotiinsa, ja Hän suoritti siellä pojan, veljen, ystävän ja kansalaisen velvollisuudet.Kun Hänen tehtävänsä oli paljastunut Hänelle pyhäkössä, Hän karttoi joutumasta kosketuksiin suurten kansanjoukkojen kanssa. Hän halusi Jerusalemista palata hiljaisuuteen niiden luo, jotka tunsivat Hänen elämänsä salaisuuden. Pääsiäisjumalanpalveluksen avulla Jumala koetti kutsua kansaansa syrjään heidän maallisista huolistaan ja muistuttaa heitä Hänen ihmeellisestä työstään pelastaessaan heidät pois Egyptistä. Hän toivoi heidän näkevän tähän tekoon sisältyvän lupauksen vapautumisesta synnistä. Kuten teurastetun karitsan veri suojasi Israelin koteja, samoin Kristuksen veri oli pelastava heidän sielunsa, mutta he saattoivat pelastua Kristuksen avulla ainoastaan, jos he uskossa omaksuivat Hänen elämänsä. Vertauskuvallisista pal- velusmenoista oli hyötyä vain siinä tapauksessa, että ne suuntasivat niitä noudattavien katseen Kristukseen heidän henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Jumala toivoi heidän rukoillen tutkistelevan ja mietiskelevän Kristuksen tehtävää. Mutta kun ihmiset lähtivät Jerusalemista, niin usein koko heidän huomionsa kiintyi matkan vaiheisiin ja keskinäiseen seurusteluun, ja he unohtivat näkemänsä jumalanpalvelusmenot. Vapahtaja ei tuntenut halua liittyä heidän seuraansa.AT 64.3
Kun Joosefin ja Marian nyt piti palata Jerusalemista yksin Jeesuksen kanssa, Hän toivoi voivansa suunnata heidän ajatuksensa ennustuksiin kärsivästä Vapahtajasta. Golgatalla Hän koetti lievittää äitinsä surua. Hän ajatteli häntä nytkin. Maria oli näkevä Hänen viimeisen kuolinkamppailunsa, ja Jeesus toivoi hänen ymmärtävän Hänen tehtävänsä, jotta hän saisi voimaa kestää, kun miekka kävisi hänen sielunsa läpi. Kuten Jeesus nyt oli ollut erossa hänestä, ja hän oli kolme päivää surren etsinyt Häntä, niin samoin silloin kun Hänet uhrattaisiin maailman syntien tähden, Hän olisi jälleen kadoksissa häneltä kolme päivää. Ja kun Jeesus sitten astuisi esiin haudasta, äidin murhe jälleen muuttuisi iloksi. Mutta miten paljon paremmin hän olisikaan kestänyt poikansa kuoleman tuottaman tuskan, jos hän olisi ymmärtänyt kirjoitukset, joihin Jeesus nyt koetti kiinnittää hänen ajatuksensa.AT 65.1
Jos Joosef ja Maria olisivat antaneet ajatustensa viipyä Jumalassa mietiskelyn ja rukouksen avulla, he olisivat käsittäneet tehtävänsä pyhyyden eivätkä olisi kadottaneet Jeesusta näkyvistään. Yhden päivän laiminlyönnin johdosta he kadottivat Vapahtajan, mutta Hänen löy- tämisensä maksoi heille kolmen päivän levottoman etsinnän. Niin käy meillekin: turhalla puheella, pahan puhumisella tai rukouksen laiminlyömisellä voimme yhdessä päivässä kadottaa Vapahtajan läsnäolon, ja voimme joutua monta päivää murheissamme etsimään löytääksemme Hänet ja saavuttaaksemme jälleen menettämämme rauhan.AT 65.2
Meidän on otettava vaarin, ettemme seurustellessamme toistemme kanssa unohda Jeesusta ja kulje eteenpäin huomaamatta, ettei Hän olekaan kanssamme. Kun tämän maailman asiat valtaavat mielemme niin, ettemme ollenkaan ajattele Häntä, johon toivomme iankaikkisesta elämästä perustuu, erottaudumme Jeesuksesta ja taivaan enkeleistä. Nämä pyhät olennot eivät voi viipyä siellä, missä ei toivota Vapahtajan läsnäoloa eikä huomata Hänen poissaoloaan. Tämän tähden tavataan niin usein masennusta Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien keskuudessa.AT 65.3
Monet käyvät jumalanpalveluksissa, ja Jumalan sana virvoittaa ja lohduttaa heitä, mutta laiminlyömällä mietiskelyn, valvomisen ja rukouksen he menettävät siunauksen ja tuntevat itsensä entistä tyhjemmiksi. Usein he tuntevat Jumalan kohdelleen heitä ankarasti. He eivät näe, että vika on heissä itsessään. Erottautuessaan Jeesuksesta he ovat sulkeneet luotaan Hänen läsnäolonsa valon.AT 66.1
Meidän olisi hyvä viettää joka päivä hiljainen hetki mietiskellen Kristuksen elämää. Meidän tulisi käydä se läpi kohta kohdalta ja mielikuvituksessamme elää sen jokainen vaihe, varsinkin viimeiset. Kun näin ajattelemme Hänen suurta uhriaan puolestamme, tulee luottamuksemme Häneen lujemmaksi, rakkautemme kasvaa ja me täytymme yhä enemmän Hänen hengellään. Jos tahdomme kerran pelastua, meidän on opittava katumuksen ja nöyrtymisen läksy ristin juurella.AT 66.2
Seurustellessamme toistemme kanssa voimme olla toisillemme siunaukseksi. Jos olemme Kristuksen omat, koskevat kauneimmat ajatuksemme Häntä. Puhumme mielellämme Hänestä, ja kertoessamme toisillemme Hänen rakkaudestaan jumalallinen vaikutusvoima pehmittää sydämemme. Katsellessamme Hänen luonteensa kauneutta me “muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen”. 2 Kor. 3: 18.AT 66.3