Luku 39—Siunattu ateria

“Antakaa te heille syödä.”AT 344.1

Jeesus oli opetuslapsineen vetäytynyt syrjäiseen seutuun, mutta tämä harvinainen levon ja hiljaisuuden aika päättyi pian. Opetuslapset luulivat päässeensä paikkaan, missä heitä ei häirittäisi, mutta niin pian kuin kansanjoukko jäi vaille jumalallista Opettajaa, se kysyi: “Missä Hän on?” Jotkut olivat huomanneet, mihin suuntaan Kristus opetuslapsineen oli lähtenyt. Monet menivät maitse kohtaamaan Häntä, kun taas toiset menivät venheillään järven poikki. Pääsiäinen oli ovella, ja läheltä ja kaukaa kokoontui Jerusalemiin matkalla olevia pyhiinvaeltajajoukkoja nähdäkseen Jeesusta. Heidän lukunsa yhä lisääntyi, kunnes heitä oli koolla viisituhatta miestä paitsi naisia ja lapsia. Ennenkuin Jeesus saapui rantaan, siellä oli jo kansanjoukko Häntä odottamassa. Mutta Hän nousi maihin heidän huomaamattaan ja vietti hetkisen erillään opetuslasten kanssa.AT 344.2

Kukkulan rinteeltä Hän katseli liikehtivää kansanjoukkoa, ja sääli valtasi Hänen sydämensä. Vaikka Häntä oli häiritty ja Hänen leponsa Häneltä riistetty, Hän ei ollut kärsimätön. Hän näki suuremman tarpeen vaativan huomionsa katsellessaan, kuinka kansaa yhä tuli. “Hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Hän lähti lepopaikastaan etsien sopivan paikan, missä Hän saattoi heitä palvella. He eivät saaneet mitään apua papeilta tai hallitusmiehiltä, mutta Kristuksesta lähti elämän veden parantava virta Hänen opettaessaan kansalle pelastuksen tietä.AT 344.3

Ihmiset kuuntelivat niitä armon sanoja, jotka niin runsaina tulvivat Jumalan Pojan huulilta. He kuulivat nuo suloiset sanat, jotka olivat niin selvät ja yksinkertaiset, että ne olivat kuin Gileadin palsami heidän sielulleen. Hänen jumalallisen kätensä parantava kosketus toi iloa ja elämää kuoleville ja huojennusta ja terveyttä niille, jotka kärsivät sairaudesta. Sinä päivänä tuntui heistä, kuin taivas olisi ollut maan päällä, eivätkä he ollenkaan huomanneet, miten kauan siitä oli, kun he olivat mitään syöneet.AT 345.1

Vihdoin päivä läheni loppuaan. Aurinko vaipui länttä kohden, mutta kansa yhä viipyi. Jeesus oli työskennellyt koko päivän nauttimatta ruokaa tai lepoa. Hän oli kalpea väsymyksestä ja nälästä, ja opetuslapset pyysivät Häntä hartaasti lakkaamaan työstään. Mutta Hän ei voinut jättää ihmisiä, jotka tunkeutuivat Hänen luokseen.AT 345.2

Viimein opetuslapset tulivat Hänen luokseen vaatien, että kansa oli itsensä tähden lähetettävä pois. Monet olivat tulleet kaukaa, eivätkä sitten aamun olleet syöneet mitään. He voisivat ostaa ruokaa ympärillä olevista kaupungeista ja kylistä. Mutta Jeesus sanoi: “Antakaa te heille syödä”, ja kääntyen Filippukseen kysyi: “Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Tämän Hän sanoi koetellakseen opetuslasten uskoa. Filippus katsoi ihmismerta ja ajatteli, miten mahdotonta olisi hankkia ruokaa tyydyttämään sellaisen joukon tarpeen. Hän vastasi, etteivät kahdensadan denaarin leivät läheskään riittäisi heille, niin että kukin saisi edes vähän. Jeesus tiedusteli, paljonko leipää löytyisi kansalta. Andreas sanoi hänelle: “Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?” Jeesus pyysi tuomaan ne Hänelle. Sitten Hän käski opetuslapsia asettamaan kansan nurmikolle viidenkymmenen tai sadan ryhmiin, jotta järjestys säilyisi ja kaikki voisivat nähdä mitä Hän aikoi tehdä. Kun tämä oli tehty, Jeesus otti ruoan, “katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle”. “Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.”AT 345.3

Hän, joka opetti kansalle, miten he voivat saada rauhan ja onnen, huolehti yhtä hyvin heidän ajallisista tarpeistaan kuin heidän hengellisestä hädästään. Kansa oli väsynyt ja uupunut. Siellä oli äitejä pienokaiset sylissään ja vähän isommat lapset ympärillä pitäen kiinni heidän hameenhelmoistaan. Monet olivat seisoneet tuntikausia. He olivat niin tarkkaavasti kuunnelleet Jeesuksen sanoja, etteivät olleet edes muistaneet istuutua, ja joukko oli niin suuri, että oli vaara joutua toinen toisensa polkemaksi. Jeesus tahtoi antaa heille tilaisuuden levätä, ja Hän pyysi heitä istuutumaan. Sillä paikalla kasvoi paljon ruohoa, ja kaikki saattoivat mukavasti istua.AT 345.4

Kristus ei koskaan tehnyt ihmettä muutoin kuin todellisen tarpeen vaatiessa, ja jokainen ihme oli tarkoitettu johtamaan ihmiset elämän puun luo, jonka lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Yksinkertainen ruoka, jota opetuslapset kantoivat kansalle, sisälsi runsaita opetuksia. Se oli vaatimatonta ravintoa; kalat ja ohraleipä olivat Galilean meren ympärillä asuvan kalastajaväestön jokapäiväistä ruokaa. Jeesus olisi voinut levittää kansan eteen herkullisen aterian, mutta vain makuaistin tyydyttämiseksi valmistettu ruoka ei olisi voinut antaa heille mitään opetusta. Kristus opetti tässä heille, että Jumalan ihmiselle tarkoittamat luonnolliset elintavat oli turmeltu. Eivätkä ihmiset ole koskaan nauttineet ylellisistä pidoistaan, jotka on valmistettu turmeltuneen makuaistin tyydyttämiseksi, niin kuin nämä ihmiset nauttivat levosta ja siitä yksinkertaisesta ravinnosta, jota Jeesus heille hankki niin kaukana ihmisasunnoista.AT 346.1

Jos nykyajan ihmiset olisivat yksinkertaisia tavoiltaan eläen sopusoinnussa luonnonlakien kanssa, kuten Aadam ja Eeva alussa, tulisivat ihmiskunnan tarpeet runsaasti tyydytetyiksi. Olisi vähemmän kuviteltuja tarpeita ja enemmän tilaisuuksia toimia Jumalan säätämin tavoin. Mutta itsekkyys ja luonnottoman makuaistin tyydyttäminen ovat tuoneet maailmaan syntiä ja kurjuutta, ylellisyyden kautta yhtäällä ja puutteen kautta toisaalla.AT 346.2

Jeesus ei halunnut kiinnittää ihmisiä itseensä tyydyttämällä heidän haluaan ylellisyyteen. Tuolle suurelle joukolle, joka oli väsynyt ja nälkäinen pitkän, rasittavan päivän jälkeen, tuo yksinkertainen ravinto ei ollut ainoastaan vakuutus Hänen voimastaan vaan myös Hänen hellästä huolenpidostaan heidän elämänsä tarpeista. Vapahtaja ei ole luvannut seuraajilleen tämän maailman ylellisyyttä, heidän ravintonsa saattaa olla yksinkertaista, vieläpä niukkaakin, ja köyhyys saattaa heitä ahdistaa, mutta Hänen sanansa lupaa, että heidän tar- peensa täytetään, ja Hän on luvannut sellaista, mikä on paljon parempaa kuin maallinen hyvä — oman läsnäolonsa pysyvän lohdutuksen.AT 346.3

Ravitessaan nuo viisituhatta Jeesus kohottaa luonnon maailmaa peittävän verhon ja paljastaa voiman, joka aina toimii meidän hyväksemme. Kypsyttäessään maan sadon Jumala tekee joka päivä ihmetyön. Luonnon toiminnan kautta Hän suorittaa saman työn, joka tehtiin, kun kansanjoukko ruokittiin. Ihmiset muokkaavat maan ja kylvävät siemenen, mutta Jumalalta tuleva elämä saa siemenen itämään. Jumalan antama sade, ilma ja auringonpaiste saavat sen kasvamaan, “ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään”. Mark. 4: 28. Jumala ruokkii joka päivä miljoonia ihmisiä maailman elo- vainioiden välityksellä. Ihmisiä kutsutaan Jumalan työtovereina huolehtimaan viljasta ja valmistamaan leipää, eivätkä he tämän vuoksi huomaa jumalallisen voiman vaikutusta. He eivät anna Jumalalle sitä kunniaa, mikä kuuluu Hänen pyhälle nimelleen. Hänen voimansa vaikutus selitetään luonnollisista syistä johtuvaksi tai ihmisten aikaansaamaksi. Ihminen saa kunnian Jumalan asemesta, ja Hänen armolahjojaan käytetään itsekkääseen tarkoitukseen, ja niin ne tulevat kiroukseksi siunauksen asemesta. Jumala koettaa muuttaa kaiken tämän. Hän toivoo, että meidän hidas mielemme heräisi näkemään Hänen armonsa ja laupeutensa ja antamaan Hänelle kunnian Hänen voimansa vaikutuksesta. Hän toivoo meidän käsittävän Hänet kaikkien lahjojen antajaksi, jotta ne olisivat, niinkuin Hän on tarkoittanutkin, meille siunaukseksi. Tätä tarkoitusta varten Kristus suoritti ihmetyönsä.AT 348.1

Kun kansanjoukko oli syönyt, jäi ruokaa runsaasti jäljelle. Mutta Hän, jolla oli rajattomat voimavarat käytettävissään, sanoi: “Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan.” Nämä sanat sisälsivät enemmän kuin leivän keräämisen koreihin. Saamme niistä kaksi opetusta. Mitään ei saa tuhlata. Emme saa päästää mitään ajallisia etuja käsistämme. Emme saa pitää vähäarvoisena mitään, mistä voisi olla jollekulle ihmiselle hyötyä. Kaikki sellainen, mikä voi lievittää nälkäisten ihmisten puutetta, on kerättävä talteen. Yhtä huolellisia on oltava hengellisten asiain suhteen. Kun tähteitä kerättiin koreihin, kansa ajatteli kotona olevia omaisiaan. He toivoivat heidänkin osallistuvan Kristuksen siunaamasta leivästä. Korien sisältö tasattiin halukkaan joukon kesken, ja sitä vietiin kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Näin niiden, jotka ovat olleet juhlassa, on annettava toisillekin taivaasta tullutta leipää tyydyttämään sielun nälkää. Heidän on yhä uudelleen kerrottava se, mitä he ovat saaneet oppia Jumalan ihmeellisistä teoista. Mitään ei saa panna hukkaan. Ei yksikään ihmisten ikuista pelastusta koskeva sana saa hyödyttömänä varista maahan.AT 348.2

Leipien ihme opettaa luottamaan Jumalaan. Kun Kristus ruokki viisituhatta, ei ruokaa ollut lähettyvillä. Näytti siltä, ettei Hänellä ollut mitään ruokavaroja käytettävissään. Siellä Hän oli erämaassa viidentuhannen miehen kanssa naisia ja lapsia lukuunottamatta. Hän ei ollut pyytänyt tätä suurta joukkoa seuraamaan itseään, vaan he tulivat kutsumatta ja käskemättä, mutta Hän tiesi, että kuunneltuaan niin kauan Hänen opetustaan he alkaisivat tuntea itsensä nälkäisiksi ja väsyneiksi kuten Hän itsekin. He olivat kaukana kodistaan, ja yö oli tulossa. Monella heistä ei ollut mukanaan rahaakaan, millä olisi voinut ostaa ruokaa. Hän, joka heidän tähtensä oli paastonnut neljäkymmentä päivää erämaassa, ei antanut heidän palata nälkäisinä kotiinsa. Jumala oli kaitselmuksessaan asettanut Jeesuksen sille paikalle, missä Hän oli, ja Hän luotti siihen, että Hänen taivaallinen Isänsä antaisi Hänelle keinot puutteen poistamiseksi.AT 349.1

Kun me elämässämme joudumme tiukalle, meidän tulee luottaa Jumalaan. Meidän on kaikissa toimissamme noudatettava viisautta ja arvostelukykyä, jotta emme huolimattomuutemme tähden joutuisi ahdinkoon. Meidän ei tule syöksyä vaikeuksiin välittämättä Jumalan varaamista apukeinoista tai käyttäen väärin Hänen meille antamiaan kykyjä. Kristuksen työntekijäin on ehdottomasti noudatettava Hänen ohjeitaan. Työ on Jumalan, ja jos tahdomme olla toisille siunaukseksi, meidän on seurattava Hänen suunnitelmiaan. Omaa minää ei saa tehdä keskipisteeksi, sille ei saa antaa mitään kunniaa. Jos toimimme omien käsitystemme mukaan, Herra jättää meidät omien erehdystemme valtaan. Mutta kun seurattuamme Hänen ohjeitaan joudumme ahtaalle, Hän pelastaa meidät. Emme saa masentuneina jättää työtä kesken, vaan jokaisessa pulmassa meidän on etsittävä apua Häneltä, jolla on rajattomat voimavarat käytettävissään. Usein joudumme vaikeisiin olosuhteisiin, ja silloin meidän on täydellisesti luottaen Jumalaan riiputtava Hänessä kiinni. Hän on auttava jokaista sielua, joka joutuu vaikeuksiin koettaessaan kulkea Herran tietä.AT 349.2

Kristus on profeetan välityksellä neuvonut meitä: “— että taitat leipäsi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun”, “kun näet alastoman, vaatetat hänet” ja “viet kurjat kulkijat huoneeseesi”. Jes. 58: 7 — 10. Hän on kehoittanut meitä: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16: 15. Mutta miten usein rohkeutemme vaipuukaan ja uskomme pettää nähdessämme, miten suuri on tarve ja miten pienet varat meillä on käsissämme. Me huudahdamme Andreaan tavoin, kun hän katsoi viittä ohraleipää ja kahta pientä kalaa: “Mitä ne ovat näin monelle?” Usein epäröimme ja olemme haluttomia antamaan kaiken, mitä meillä on, peläten käyttää sitä toisten hyväksi. Mutta Jeesus käski nimenomaan: “Antakaa te heille syödä.” Hänen käskynsä on samalla lupaus, jonka takana on sama voima, joka ruokki kansanjoukon meren rannalla.AT 349.3

Kristuksen tekoon Hänen täyttäessään nälkäisen kansanjoukon ajalliset tarpeet sisältyy syvä hengellinen opetus kaikille Hänen työntekijöilleen. Kristus vastaanotti Isältä ja antoi opetuslapsilleen; nämä antoivat kansanjoukolle ja ihmiset toinen toiselleen. Niin kaikki, jotka ovat yhteydessä Kristuksen kanssa, saavat Häneltä elämän leipää, taivaallista ravintoa, ja antavat sitä toisille.AT 350.1

Täysin luottaen Jumalaan Jeesus otti nuo muutamat leivät, ja vaikka se oli pieni määrä Hänen omalle opetuslapsijoukolleenkin, Hän ei kehoittanut heitä syömään, vaan antoi leivän heille pyytäen heitä jakamaan sen kansalle. Leipä lisääntyi Hänen käsissään, eivätkä opetuslasten kädet, jotka ojentuivat Kristuksen, Elämän Leivän puoleen, olleet koskaan tyhjät. Pienestä varastosta riitti kaikille. Kun kansan tarve oli tyydytetty, kerättiin tähteet, ja Kristus opetuslapsineen söi tuota kallista, taivaan hankkimaa ravintoa.AT 350.2

Opetuslapset olivat yhteyden välittäjiä Kristuksen ja kansan välillä. Tämän tulisi suuresti rohkaista Hänen opetuslapsiaan nykyään. Kristus on keskipiste, kaiken voiman lähde. Hänen opetuslastensa on vastaanotettava Häneltä kaikki, mitä he tarvitsevat. Lahjakkaimmat ja hengellisimmätkin heistä voivat antaa vain sitä mukaa, kuin he vastaanottavat. Itsestään he eivät voi täyttää ainoankaan sielun tarvetta. Voimme antaa vain sitä, mitä saamme Kristukselta; ja voimme saada vain antaessamme toisille. Kun jatkuvasti annamme, saamme jatkuvasti, ja mitä enemmän annamme, sitä enemmän saamme. Näin me lakkaamatta uskomme ja luotamme, vastaanotamme ja annamme.AT 350.3

Kristuksen valtakunnan rakentamistyö tulee menemään eteenpäin, vaikka se näyttää tapahtuvan hitaasti ja vaikeudet näyttävät todistavan päinvastaista. Työ on Jumalasta, ja Hän on hankkiva varoja ja lähettävä auttajia, todellisia, vilpittömiä opetuslapsia, joiden kädet myös täytetään ravinnolla isoavia kansanjoukkoja varten. Jumala ei ole välinpitämätön niitä kohtaan, jotka rakastaen työskentelevät jakaakseen elämän sanaa hukkuville sieluille, jotka vuorostaan ojentavat kätensä pyytäen ruokaa toisille isoaville sieluille.AT 350.4

Tehdessämme Jumalan työtä olemme vaarassa luottaa liian paljon siihen, mitä ihminen kykyineen ja lahjoineen voi aikaansaada. Näin unohdamme Mestarin, tärkeimmän työntekijän. Usein ei Kristuksen työntekijä myöskään käsitä henkilökohtaista vastuutaan. Hän on vaarassa siirtää vastuun järjestölle sensijaan, että luottaisi Häneen, joka on kaiken voiman lähde. On suuri erehdys luottaa ihmisviisauteen tai lukumäärään Jumalan työssä. Kristuksen työn menestyminen ei ole niin paljon riippuvainen lukumäärästä tai kyvyistä kuin tarkoituksen vilpittömyydestä ja yksinkertaisesta, lujasta, luottavasta uskosta. On kannettava henkilökohtainen vastuu, suoritettava henkilökohtaiset velvollisuudet ja tehtävä henkilökohtaisia ponnistuksia niiden hyväksi, jotka eivät tunne Kristusta. Sensijaan, että siirtäisit vastuun jollekulle, jota pidät itseäsi lahjakkaampana, työskentele kykyjesi mukaan.AT 351.1

Kun sinulle tulee polttavaksi kysymys: “Mistä ostamme leipää näiden syödä?” älköön vastauksesi olko epäuskon sanelema. Kun opetuslapset kuulivat Jeesuksen määräyksen: “Antakaa te heille syödä”, nousivat heidän mieleensä kaikki vaikeudet.. He kysyivät: “Lähdemmekö ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle?” Samoin nytkin, kun ihmiset ovat elämän leivän puutteessa, Jumalan lapset kysyvät: Lähetämmekö noutamaan jonkun kaukaa, että hän tulisi ruokkimaan heitä? Mutta mitä Jeesus sanoi? “Asettakaa kansa aterioimaan”, ja Hän ruokki heidät siinä. Kun sinun ympärilläsi on hädässä olevia sieluja, tiedä, että Kristus on lähellä. Asetu yhteyteen Hänen kanssaan. Tuo ohraleipäsi Jeesukselle.AT 351.2

Omistamamme varat voivat näyttää riittämättömiltä työtä varten, mutta jos uskossa kuljemme eteenpäin, luottaen Jumalan yltäkylläiseen voimaan, avautuvat eteemme runsaat tulolähteet. Jos työ on Jumalasta, Hän itse hankkii sen suorittamiseen tarvittavat varat. Hän on palkitseva vilpittömän, yksinkertaisen luottamuksen Häneen. Se vähä, mikä viisaasti ja taloudellisesti käytetään taivaan Herran palvelukseen, tulee juuri sitä jaettaessa lisääntymään. Kristuksen käsissä pysyi pieni ruokamäärä vähentymättömänä. Kunnes nälkäinen kansanjoukko oli tyydytetty. Jos menemme kaiken voiman lähteelle uskon kätemme ojennettuina vastaanottamaan, me saamme apua työssämme vaikeimmissakin olosuhteissa ja kykenemme jakamaan toisille elämän leipää.AT 351.3

Herra sanoo: “Antakaa, niin teille annetaan.” “Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää... Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksemme ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:AT 352.1

‘Hän sirottelee, Hän antaa köyhille,
Hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.’AT 352.2

Ja Hän joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruoaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.” Luuk. 6: 38; 2 Kor. 9: 6 — 11.AT 352.3