Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Todistusa Arteita 1 OSA

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Ahtaita näkemyksiä sovituksesta

    Eräillä on ahdas näkemys sovituksesta. He ajattelevat Kristuksen kärsineen vain pienen osan Jumalan lain vaatimasta rangaistuksesta, ja arvelevat, että samalla kun Jumalan kallis Poika tunsi Isänsä vihan, Hänellä kuitenkin kaikissa tuskallisissa kärsimyksissään oli todistus Isänsä rakkaudesta ja hyväksymisestä ja että haudan portteja Hänen edessään kirkasti valoisa toivo. Siinä he suuresti erehtyvät. Suurinta ahdistusta aiheutti Kristukselle tunne Isän vastenmielisyydestä. Hänen sieluntuskansa sen johdosta oli niin ankara, että ihminen vain heikosti voi käsittää sen.TA 217.2

    On monia, joiden mieleen ja elämään kertomus taivaallisen Herramme alennuksesta, nöyrtymisestä ja uhrista ei tee sen suurempaa vaikutusta eikä herätä sen syvällisempää mielenkiintoa kuin kuvaukset Jeesuksen marttyyrien kuolemasta. Monia on tapettu hitaasti kiduttamalla. Toiset ovat kärsineet ristinkuoleman. Miten Jumalan kalliin Pojan kuolema eroaa näiden kuolemasta? On totta, että Hän kuoli ristillä mitä julmimman kuoleman, mutta monet muut ovat Hänen kalliin asiansa tähden ruumiillisesti kärsineet yhtä paljon. Miksi sitten Kristuksen kärsimykset olivat suuremmat kuin muiden henkilöiden? Jos Kristuksen kärsimykset rajoittuivat vain ruumiilliseen tuskaan, silloin Hänen kuolemansa ei ollut sen tuskallisempi kuin eräiden marttyyrienkään.TA 217.3

    Mutta ruumiilliset kärsimykset muodostivat vain vähäisen osan Jumalan kalliin Pojan tuskasta. Maailman synnit painoivat Häntä, samoin tunne Isän vihasta Hänen kärsiessään rangaistuksen lain rikkomisesta. Nämä ne murskasivat Hänen jumalallisen sielunsa. Isän kasvojen kätkeytyminen, tunne siitä, että Hänen oma rakas Isänsä oli hyljännyt Hänet, se aiheutti epätoivon. Tuo viaton, kärsivä Golgatan mies koki ja tunsi syvästi ja täydellisesti sen eron, minkä synti aikaansaa Jumalan ja ihmisen välillä. Pimeyden voimat ahdistivat Häntä. Ainoakaan valonsäde ei kirkastanut Hänen tulevaisuuttaan. Ja Hänen oli kamppailtava Saatanan voimia vastaan, Saatanan, joka selitti, että Kristus oli hänen käsissään, että hän oli Jumalan Poikaa voimakkaampi, että Jumala oli hyljännyt Poikansa, ja ettei tämä enää ollut Jumalan suosiossa sen paremmin kuin hän itsekään. Jos Hän todellakin vielä oli Jumalan suosiossa, niin miksi Hänen tarvitsi kuolla? Saattoihan Jumala säästää Hänet kuolemalta.TA 218.1

    Suurimmassakaan tuskassaan Kristus ei alistunut rahtuakaan ahdistavalle viholliselle. Vaikka legiooneja pahoja enkeleitä piiritti Jumalan Poikaa, kiellettiin pyhiä enkeleitä kui-tenkin murtamasta heidän rintamaansa ja ryhtymästä taisteluun herjaavaa ja pilkkaavaa vihollista vastaan, Taivaan enkeleiden ei sallittu auttaa Jumalan Poikaa Hänen sielunsa tuskassa. Juuri tuona kauheana pimeyden hetkenä, Isän kätkiessä Häneltä kasvonsa, pahojen enkeleiden ympäröidessä Hänet, maailman syntien levätessä Hänen päällään, Hänen huuliltaan pusertuivat nuo sanat: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?» Matt. 27:46.TA 218.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents