Varoitus rikkaille

Jos kristityt käyttäisivät vähemmän rahaa kehonsa vaatettamiseen sekä kotiensa ja talojensa kaunistamiseen ja kuluttaisivat vähemmän ylelliseen terveyttä turmelevaan ruokaan, voisivat he uhrata Jumalalle paljon enemmän. Silloin he seuraisivat Lunastajaansa, joka jätti taivaan rikkauden ja kunnian tullen meidän tähtemme köyhäksi, jotta me saisimme iankaikkisesti pysyvän aarteen. Jos olemme liian köyhät antaaksemme Jumalalle uskollisesti Hänen vaatimiaan kymmenyksiä ja muita uhrilahjoja, niin olemme aivan yhtä varmasti liian köyhät pukeutuaksemme kalliisiin vaatteisiin ja syödäksemme ylellisesti, sillä siten tuhlaamme Herramme varoja vahingolliseen itsehemmotteluun miellyttääksemme itseämme. Kysykäämme tunnollisesti itseltämme: Mitä rikkautta olemme hankkineet itsellemme Jumalan valtakuntaan? Onko meillä aarteita Jumalan tykönä?TA 361.2

Jeesus kuvasi opetuslapsilleen ahneutta seuraavalla tavalla: »Ja Hän puhui heille vertauksen sanoen: ‘Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ‘Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.» Luuk. 12:16—21.TA 361.3

Maallisen omaisuutemme määrä ei ratkaise elämämme pituutta ja onnea. Tämä mieletön rikas mies oli suuressa itsekkyydessään hankkinut itselleen niin paljon aarteita, ettei hän voinut niitä käyttää. Hän oli elänyt vain itselleen. Kaupankäynnissä hän oli kiskonut, tehnyt hyviä kauppoja välittämättä jumalallisesta laupeudesta ja rakkaudesta. Hän oli ryöstänyt orvoilta ja leskiltä ja pettänyt lähimmäisiään hankkiakseen lisää maallista omaisuutta. Hän olisi voinut hankkia itselleen aarteen taivaan kulumattomiin kukkaroihin, mutta ahneudellaan hän menetti sekä tämän että tulevan elämän. Ne, jotka nöyrästi käyttävät Jumalan kunniaksi heille uskottuja varoja, saavat ennen pitkää Mestarin kädestä aarteen ja tämän siunauksen: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija ... Mene herrasi iloon.» Matt. 25:23.TA 362.1

Kun ajattelemme ihmiskunnan pelastukseksi annettua ääretöntä uhria, joudumme hämmästyksen valtaan. Kun itsekkyys vaatii ihmisten sydämiä valtaansa ja heillä on kiusaus jättää suorittamatta heidän osalleen tuleva hyvä, tulee heidän lujittua oikeissa periaatteissaan ajattelemalla Häntä, joka vaikka omisti taivaan äärettömät rikkaudet, kääntyi niistä pois ja tuli köyhäksi. Hänellä ei ollut edes, mihin päänsä olisi kallistanut. Koko tämä uhri tehtiin meidän puolestamme, jotta me saisimme iäti pysyviä rikkauksia.TA 362.2

Kristus kulki itsekieltäymyksen ja uhrauksen tietä, jota myös kaikkien Hänen opetuslastensa täytyy kulkea, jos he lopulta tahtovat tulla korotetuiksi Hänen kanssaan. Hän otti omalle sydämelleen samat surut, joita ihmisten täytyi kärsiä. Maailman lasten mieli tulee usein liian arkiseksi. He näkevät ainoastaan maallisia antaen niiden himmentää itseltään taivaan aarteiden kirkkauden ja arvon. Ihmiset kulkevat maita ja merta löytääkseen maallisia aarteita, ja päämääränsä saavuttamiseksi he kestävät puutetta ja kärsimystä, mutta taivaan ihanuudesta he silti kääntyvät pois välittämättä sen aarteista. Köyhät tavallisesti tukevat Jumalan työtä eniten. He ovat an-teliaita siitä huolimatta, että he omistavat vain vähän. He ovat edistyneet anteliaisuudessaan vaalimalla sitä jatkuvasti. Ajallisen rikkauden tavoittelu ei ole saanut jalansijaa heissä, sillä he joutuivat olemaan niin ahtaalla, etteivät heidän tulonsa olleet peittää heidän menojaan.TA 362.3

Mutta monet, jotka alkavat haalia itselleen maallista rikkautta, laskelmoivat, miten kauan tietyn rahamäärän kokoaminen kestää. Samalla kun he näkevät vaivaa kartuttaakseen omaisuuttaan, he laiminlyövät kokoamasta rikkautta Jumalan tykö. Heidän suorittamansa hyväntekeväisyystyö ei ole oikeassa suhteessa heidän hankkimaansa omaisuuden määrään. Sitä mukaa kuin heille karttuu omaisuutta, kiintyy heidän sydämensä yhä enemmän tähän heidän aarteeseensa. Omaisuuden kart-tuminen saa heidät tavoittelemaan lisää, kunnes heistä alkaa tuntua, että kymmenysten antaminen Herralle on ankara ja epä-oikeudenmukainen rasitus. Innoitettu kirja sanoo: »Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.» Ps. 62:11. Monet ovat sanoneet: »Jos minä olisin yhtä rikas kuin tuo toinen, antaisin Jumalan varastohuoneeseen monta kertaa enemmän kuin hän, enkä käyttäisi omaisuuttani mihinkään muuhun kuin Jumalan työn edistämiseksi.» Jumala on koetellut joitakin tällaisia antamalla heille omaisuutta, mutta sitä mukaa kuin he ovat saaneet rikkautta, heidän kiusauksensa ovat tulleet ankarammiksi, niin että heidän uhrilahjansa ovat jääneet vielä pienemmiksi kuin heidän köyhinä ollessaan. Omaisuuden ahnehtiminen sai heidän mielensä ja sydämensä niin valtaansa, että he rupesivat palvelemaan epäjumalia.TA 363.1