Vertauskuvallinen opetus

Iisak oli vertauskuva Jumalan Pojasta, joka uhrattiin maailman syntien edestä. Jumala tahtoi saada Aabrahamin ymmärtämään pelastuksen evankeliumin. Voidakseen tehdä sen ja saada tämän totuuden hänelle todellisuudeksi sekä koetellakseen hänen uskoaan, Hän pyysi Aabrahamia surmaamaan rakkaan poikansa. Kaiken surun ja tuskan tarkoituksena, minkä Aabraham sai kärsiä synkkinä ja pelottavina koetuksen hetkinä, oli langenneen ihmisen hyväksi laaditun pelastussuunnitelman istuttaminen syvällisemmin hänen mieleensä ja ymmärrykseensä. Hänet saatettiin käsittämään oman kokemuksensa perusteella, miten kuvaamaton oli katoamattoman Jumalan itsensäkieitäminen Hänen antaessaan oman Poikansa kuolemaan pelastaakseen ihmissuvun täydelliseltä tuholta. Mikään henkinen piina ei olisi Aabrahamista ollut niin tuskallista kuin se, minkä hän kärsi alistuessaan taivaan määräykseen uhrata poikansa.TA 334.2

Jumala antoi Poikansa alttiiksi nöyryyttävään, itsensäkieltävään, puutteenalaiseen, vaivalloiseen ja pilkattavaan elämään sekä tuskalliseen ristinkuolemaan. Mutta sinne ei tullut enkeliä ilmoittamaan iloista sanomaa: »Jo riittää; sinun ei tarvitse kuolla, rakas Poikani.» Enkelijoukot odottivat murheellisina siinä toivossa, että Jumala, kuten Iisakin tapauksessa, lopulta estäisi Hänen hapellisen kuolemansa. Mutta enkeleitten ei sallittu tuoda sitä sanomaa Jumalan kalliille Pojalle. Nöyryytykset tuomiosalissa ja matkalla Golgatalle seurasivat toinen toistaan. Häntä pilkattiin, Hänelle naurettiin ja Häntä syljettiin silmille. Hän kesti pilkan, herjaukset ja solvaukset niiltä, jotka vihasivat Häntä, kunnes Hän taivutti päänsä kuolemaan.TA 334.3

Olisiko Jumala enää voinut lähettää meille selvempiä todisteita rakkaudestaan, kuin Hänen antaessaan Poikansa läpikäydä tämän kärsimysten sarjan? Kuten Jumalan lahja ihmiselle oli ilmainen ja Hänen rakkautensa rajaton, niin Hänen vaatimuksensa meihin, meidän luottamukseemme, kuuliaisuuteemme, koko sydämeemme ja rakkautemme yltäkylläisyyteen ovat vas-taavasti rajattomat. Hän vaatii meiltä kaiken, mihin mahdollisuutemme yltävät. Alamaisuutemme Hänelle täytyy olla suhteel-linen Jumalan lahjaan; sen on oltava täydellistä puuttumatta missään kohdin. Me olemme kaikki velkaa Jumalalle. Hänellä on meihin sellaisia vaatimuksia, joita emme pysty täyttämään, ellemme anna itseämme täydellisenä ja alttiina uhrina. Hän vaatii tinkimätöntä ja aulista kuuliaisuutta, eikä Hän hyväksy mitään vähempää. Nyt meillä on tilaisuus hankkia varmuus Jumalan rakkaudesta ja mielisuosiosta meihin. Tämä vuosi saattaa olla viimeinen joillekin, jotka tämän lukevat. Onko ketään niiden nuorten joukossa, jotka luettuaan tämän vetoomuksen, mieluummin valitsevat maailman nautinnot kuin sen rauhan, jonka Kristus antaa niille, jotka etsivät Häntä vilpittömästi ja tekevät Hänen tahtonsa iloisin mielin.TA 335.1