Luku 15—Takuu epäuskoisille

Näin, ettei Jumalaa miellyttänyt se, että Hänen kansansa menee takuuseen epäuskoisten puolesta. Huomioni kiinnitettiin näihin raamatunkohtiin: »Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.» San. 22:26. »Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.» San. 11:15. Uskottomia taloudenhoitajia! He sitovat lupauksellaan sen, mikä kuuluu toiselle — heidän taivaalliselle Isälleen — ja Saatana on valmiina auttamaan lapsiaan riistämään sen pois heidän käsistään. Sapatinpitäjien ei pitäisi’ ryhtyä epäuskoisten kumppaneiksi. Jumalan kansa luottaa liian paljon vieraiden sanaan ja kysyy heiltä neuvoa ja ohjeita silloin, kun heidän ei pitäisi. Vihollinen tekee heistä välikappaleitaan ja toimii heidän kauttaan sekoittaakseen Jumalan kansaa ja riistääkseen siltä.TA 64.1

Jotkut eivät lainkaan osaa hoitaa viisaasti maallisia asioita. Heiltä puuttuvat välttämättömät edellytykset, ja Saatana käyt-tää heitä hyödykseen. Tällaisissa tapauksissa asianomaisten ei pitäisi jäädä epätietoisiksi tehtävästään. Heidän pitäisi olla kyllin nöyriä neuvotellakseen veljien kanssa, joiden arvostelukykyyn he voivat luottaa, ennen kuin toteuttavat suunnitelmiaan. Minulle osoitettiin seuraavaa raamatunkohtaa: »Kantakaa tois-tenne kuormia.» Gal 6:2. Jotkut eivät ole tarpeeksi nöyriä antaakseen niiden, joilla on arvostelukykyä suunnitella puolestaan, ennen kuin ovat omia suunnitelmiaan noudattaen joutuneet vaikeuksiin. Silloin he huomaavat välttämättömäksi turvautua veljiensä neuvoon ja arvostelukykyyn, mutta kuinka paljon ras-kaampi onkaan taakka nyt, kuin mitä se alkuaan oli. Veljien ei pitäisi turvautua maalliseen oikeuteen, jos sitä suinkin voidaan välttää, sillä siten he antavat viholliselle hyvän tilaisuuden kietoa ja sekoittaa heitä. Parempi olisi sopia asiasta vaikka tappiotakin kärsien.TA 64.2