Itsekkyyden rutto

Synti, jota eniten ja laajimmin hellitään, ja joka erottaa meidät Jumalasta ja joka saa aikaan niin paljon tarttuvaa hengellistä epäjärjestystä, on itsekkyys. Ilman kieltäymyksiä ei voida palauttaa Herralle mitään. Itsestämme emme voi tehdä mitään, mutta Jumalan vahvistamina me voimme elää ja tehdä hyvää muille ja siten välttyä itsekkyyden pahasta. Meidän ei tarvitse välttämättä lähteä pakanamaille ilmaistaksemme haluamme uhrata kaikki Jumalalle hyödyllisenä ja epäitsekkäänä elämänä. Meidän tulee tehdä niin kotipiirissä, seurakunnassa, kanssaihmistemme ja työtovereittemme parissa. Jokapäiväinen elämä on juuri se paikka, missä tulee kieltää oma minä ja alistaa se. Paavali saattoi sanoa: »Minä kuolen joka päivä.» Oman minän kuolettaminen elämän pikkuasioissa se tekee meistä voittajia. Meidän tulee unohtaa itsemme halutessamme tehdä hyvää muille. Monilta puuttuu kouraantuntuvasti rakkautta toisiin. Sen sijaan että uskollisesti suorittaisivat velvollisuutensa, he etsivät ennemmin omaa mukavuuttaan.TA 191.1

Jumala teroittaa selvästi kaikkien seuraajiensa mieleen velvollisuuden olla siunaukseksi toisille vaikutuksellaan ja varoil-laan ja etsiä Häneltä sitä viisautta, joka tekee heidät kykeneviksi suorittamaan kaiken voitavansa kohottaakseen niiden ajatukset ja taipumukset, jotka joutuvat heidän vaikutuspiiriinsä. Toimiessamme toisten hyväksi saamme kokea suloista mielihyvää, sisäistä rauhaa, joka riittää meille palkaksi. Kun ylevä halu tehdä toisille hyvää kannustaa ihmisiä, he löytävät todellisen onnen suorittaessaan uskollisesti elämän moninaiset tehtävät. Se antaa enemmän kuin maallisen palkan, sillä enkelit ovat panneet merkille jokaisen velvollisuuden, jonka olemme us-kollisesti täyttäneet, ja ne loistavat elämämme muistokirjassa. Taivaassa ei kukaan ajattele omaa minäänsä eikä etsi omaa mu- kavuuttaan, vaan kaikki etsivät puhtaan ja todellisen rakkauden vaikuttamina ympärillään olevien taivaan olentojen parasta. Jos toivomme pääsevämme taivaalliseen seuraan uudessa maassa, meidän tulee antautua taivaan periaatteiden hallittaviksi täällä.TA 191.2

Elämämme jokaisella teolla on joko hyvä tai huono vaikutus toisiin. Vaikutuksemme on kohottava tai alentava. Se tunnetaan aikaansaannoksistaan ja se toistuu enemmän tai vähemmän kanssaihmisissämme. Jos me esikuvallamme autamme toisia kehittämään hyviä periaatteita, me annamme heille voimaa tehdä hyvää. Sitten he vuorostaan tekevät samaa hyvää vaikutusta muihin, ja siten sadat ja tuhannet joutuvat vaikutuspiiriimme meidän tietämättämme. Jos me toisaalta teoillamme vahvistamme tai pakotamme toimintaan ympärillämme olevien pahat voimat, me osallistumme heidän synteihinsä, ja joudumme tekemään tiliä siitä hyvästä, jonka olisimme voineet tehdä heille, mutta jota emme tehneet, koska emme valinneet Jumalaa voimaksemme, oppaaksemme eikä neuvonantajaksemme.TA 192.1