Taivaan kilparadalla

»Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.» 1 Kor. 9:24 —27. Ne, jotka antautuivat kilpailuun saadakseen tuon suures-sa arvossa pidetyn seppeleen, noudattivat itsensähillitsemistä kaikessa, niin että heidän lihaksensa, aivonsa ja jokainen ruumiinosansa olisivat parhaimmassa kunnossa kilpailua varten. Elleivät he noudattaisi itsensähillitsemistä kaikessa, eivät he olisi niin joustavia kuin sitä noudatettaessa. Itsehillintää noudattaen he saattoivat kilpailla menestyksellisemmin, ja seppeleen saaminen oli varmempaa.TA 170.1

Mutta kaikesta heidän itsehillinnästään huolimatta, — kaikista heidän ponnistuksistaan alistua huoliteltuun ruokavalioon ollakseen parhaimmassa kunnossa, — maallisella kilparadalla mukana olevat kilpailivat kuitenkin umpimähkään. He saattoivat tehdä parhaansa ja jäädä silti ilman kunnianosoitusta, sillä toinen saattoi ehtiä vähän edelle heistä ja viedä palkinnon. Ai-noastaan yksi sai palkinnon. Mutta taivaallisella kilparadalla me voimme kaikki kilpailla ja kaikki saada palkinnon. Asiassa ei ole mitään epävarmaa eikä tappion vaaraa. Meidän tulee pukeutua taivaan pukuun, ja silmät luotuina ylhäällä olevaan kuo-lemattomuuden kruunuun pitää Esikuvaa alati silmäimme edessä. Hän oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Meidän tulee alati pitää näköpiirissämme taivaallisen Jumalamme nöyrää ja itsensäkieltävää elämää. Kun sitten pyrimme jäljittelemään Häntä, silmät luotuina voittopalkintoon, voimme varmuudella osallistua tähän kilpailuun, tietäen, että jos teemme parhaamme, saamme varmasti voittopalkinnon.TA 170.2

Ihmiset alistuivat kieltäymyksiin ja kuriin kilpaillakseen ja saadakseen katoavaisen seppeleen, joka kuihtuu jo yhdessä päivässä ja joka oli ainoastaan kuolevaisten kunnianosoitus. Mutta meidän tulee osallistua siihen kilpailuun, joka päättyy kuole-mattomuuden ja iankaikkisen elämän kruunuun. Kun meidän kilpailumme on päättynyt, annetaan meille paljon ihanampi ja ikuisesti kirkkaana pysyvä voittopalkinto. »Me katoamattoman», sanoo apostoli. Jos ne, jotka olivat antautuneet maalliseen kilpailuun saadakseen katoavaisen seppeleen, saattoivat noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa, emmekö sitten me, jotka tavoittelemme kuihtumatonta kruunua, ikuisesti kestävää ylenpalttista kirkkautta ja elämää, joka on yhtä pitkä kuin Jumalan elämä? Kun meillä on tämä suuri johtotähti edessämme, emmekö tahdo juosta »kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään? » Hepr. 12:1, 2. Hän on osoittanut meille tien ja viitoittanut sen alusta loppuun saakka omilla askeleillaan. Se on tie, jota Hän on kulkenut, ja me voimme Hänen kanssaan kokea itsensäkieltämistä ja kärsimys-tä ja vaeltaa sitä tietä, jonka Hänen oma verensä on viitoittanut.TA 171.1

»Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä.» Tässä on työ jokaiselle miehelle, naiselle ja lapselle. Saatana koettaa alati saada ruumiinne ja sielunne valtaansa. Mutta Kristus on voittanut teidät, ja te olette Hänen omaisuuttaan. Nyt teidän tehtävänne on toimia yhdessä Kristuksen kanssa, yhdessä pyhien enkelien kanssa, jotka palvelevat teitä. Teidän tehtävänne on kurittaa ruumistanne ja masentaa sitä. Ellette tee sitä, menetätte varmasti iankaikkisen elämän ja kuolemattomuuden kruunun. Siitä huolimatta muutamat tulevat sanomaan: »Mitä se kuuluu kenellekään, mitä syön tai mitä juon?» Minä olen osoittanut sinulle, miten menettelytapasi vaikuttaa muihin. Sinä huomaat, että vaikutuksesi omassa kodissasi on paljon riippuvainen siitä. Se on suuri tekijä lastesi luonteen muovailemisessa.TA 171.2