Ei mikään kiusallinen taakka

Jotkut tulevat sanomaan, että kymmenysten antaminen kuuluu heprealaisille annettuihin ankariin sääntöihin. Mutta se ei muodostunut taakaksi auliille sydämelle, joka rakasti Jumalaa. Ainoastaan silloin kun heidän itsekäs luonteensa paatui uhrilahjojen pidättämisestä, tulivat iäiset asiat heille arvottomiksi, niin että maalliset aarteet tulivat kalliimmiksi kuin ihmissielut. Näiden viimeisten päivien Jumalan Israelille on annettu vielä suurempi vastuu kuin muinaiselle Israelille. Suuri ja tärkeä työ on suoritettava hyvin lyhyessä ajassa. Jumala ei ole milloinkaan tarkoittanut, että kymmenysjärjestelmä menettäisi merkitystään Hänen kansansa keskuudessa, vaan päinvastoin, että uhrimieli avartuisi ja syventyisi päättävää työtä varten.TA 355.3

Järjestelmällisestä uhrilahjojen antamisesta ei tule tehdä järjestelmällistä pakkoa. Jumala on näet mielistynyt vapaaehtoisiin uhrilahjoihin. Todellinen kristillinen hyväntekeväisyys on kiitollisen rakkauden periaatteen aikaansaama. Rakkautta Kristukseen ei voi olla olemassa ilman vastaavaa rakkautta niihin, joita Hän tuli maailmaan lunastamaan. Ihmisen hallitsevana periaatteena tulee olla rakkaus Kristukseen, niin että se valvoo kaikkia tunteita ja ohjaa kaikkia voimia. Lunastavan rakkauden tulisi herättää ihmissydämen syvin kiintymys ja hellin rakkaus. Kun siihen päästään, ei enää tarvita sydäntä liikuttavia vetoomuksia, jotta ne murtautuisivat heidän itsekkyytensä lävitse ja herättäisivät heidän uinuvan myötätuntonsa, niin että se saisi heidät antamaan uhrilahjoja hyvästä sydämestä kalliin totuuden asian edistämiseksi.TA 356.1

Jeesus on ostanut meidät antamalla äärettömän uhrin meistä. Kaikki kykymme ja vaikutuksemme kuuluvat näin ollen Vapahtajalle, ja ne olisi pyhitettävä Hänen palvelukseensa. Niin tehden osoitamme kiitollisuuttamme siitä, että meidät on lunas-tettu synnin orjuudesta Kristuksen kalliilla verellä. Vapahtajamme toimii alati meidän puolestamme. Hän on noussut korkeuteen rukoilemaan meidän puolestamme omaan vereensä turvaten. Hän vetoaa Isänsä edessä ristiinnaulitsemisensa tuskaan. Hän kohottaa lävistetyt kätensä ja rukoilee seurakuntansa puolesta, että se varjeltuisi lankeamasta syntiin.TA 356.2

Jos käsityskykymme terästyisi tajuamaan tätä Vapahtajamme ihmeellistä työtä meidän pelastukseksemme, niin syvä rakkaus palaisi sydämessämme. Silloin tylsyytemme ja kylmä välinpitämättömyytemme huolestuttaisi meitä. Täydellinen antautuminen ja uhrimieli kiitollisen rakkauden kannustamana antaa pienimmällekin auliille uhrilahjalle taivaan sulotuoksun tehden sen äärettömän kalliiksi. Kun auliisti olemme antaneet Lunastajallemme kaiken, minkä voimme, oli se meistä miten kallisarvoista tahansa, näyttävät kaikki meidän antimemme meistä perin mitättömiltä ja riittämättömiltä, kun oikeassa valossa ajattelemme kiitollisuudenvelkaamme Jumalalle. Siitä huolimatta enkelit vastaanottavat nämä uhrilahjat, jotka meistä ovat tuntuneet niin vähäpätöisiltä, ja esittävät ne sulotuoksuisena uhri- na valtaistuimen edessä. Sellaisina ne saavat suosiollisen vastaanoton siellä.TA 356.3

Kristuksen seuraajina emme käsitä todellista asemaamme. Meillä ei ole selvää näkemystä velvollisuuksistamme Kristuksen palkattuina palvelijoina. Hän on ennakolta maksanut meille palkan kärsimyksillään ja vuodattanut verensä kiinnittääkseen meidät omaan auliiseen palvelukseensa. Kaiken aineellisen hyvän, mitä meillä on, olemme saaneet lainaksi Vapahtajaltamme. Hän on asettanut meidät taloudenhoitajikseen. Pienimmätkin uhrilahjamme ja vaatimattomimmatkin palveluksemme uskossa ja rakkaudessa, saattavat olla pyhitettyjä lahjoja, joilla voite-taan sieluja Mestarin palvelukseen ja edistetään Hänen kunniaansa. Kristuksen valtakunnan etujen ja menestyksen tulisi olla ensimmäisellä sijalla ennen kaikkea muuta. Ne, jotka elämänsä päämääräksi asettavat oman mukavuutensa ja itsekkäät harrastuksensa, eivät ole uskollisia taloudenhoitajia.TA 357.1

Ne, jotka kieltävät itsensä tehdäkseen hyvää toisille ja jotka uhraavat itsensä sekä kaiken, mitä heillä on, Kristuksen pal-velukseen, saavat kokea sitä iloa, jota itsekkäät ihmiset turhaan saavat etsiä. Vapahtaja sanoi: »Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.» Luuk. 14:33. Rakkaus »ei etsi omaansa». Tämä on se epäitsekkään rakkauden ja hyväntahtoisuuden hedelmä, joka luonnehti Kristuksen elämää. Jumalan laki sydämessämme saa meidät alistamaan kaikki omat harrastuksemme ylevien ja iankaikkisten arvojen alle.TA 357.2