Luku 2—Usko Jumalaan

Ollessani Michiganin Battle Creekissä toukokuun 5. pnä 1855 näin, että sekä Jumalan palvelijat (työntekijät) että seurakun-ta kärsi suurta uskon puutetta. He masentuivat liian helposti, olivat liian kärkkäät epäilemään Jumalaa, pitämään omaa osaansa vaikeana ja katsomaan, että Jumala oli hylännyt heidät. Näin, että tämä oli julmaa ja epäinhimillistä. Jumala rakasti heitä, niin että Hän antoi suuresti rakastetun Poikansa kuolemaan heidän tähtensä, ja koko taivas oli kiinnostunut heidän pelastuksestaan; kuitenkin kaiken sen jälkeen, mitä heidän hyväkseen oli tehty, heidän oli vaikeaa uskoa ja luottaa Isään, joka oli niin hellä ja hyvä. Hän on sanonut olevansa halukkaampi antamaan Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat, kuin maalliset vanhemmat ovat halukkaita antamaan hyviä lahjoja lapsilleen. Minä näin, että Jumalan palvelijat ja seurakunta masentuivat liian helposti. Kun he pyysivät taivaalliselta Isältään jotakin, mitä pitivät tarpeellisena, eivätkä sitä heti saaneet, niin heidän uskonsa horjui, he menettivät rohkeutensa ja alkoivat napista. Näin, ettei tämä miellyttänyt Jumalaa.TA 15.1

Jokainen pyhä, joka lähestyy Jumalaa vakain mielin ja lähettää vilpittömät anomuksensa Hänelle uskossa, saa rukouksiinsa vastauksen. Uskosi ei saa päästää otettaan Jumalan lupauk-sista, vaikket heti näkisikään tai tuntisi saavasi vastausta rukouksiisi. Älä pelkää luottaa Jumalaan. Turvaa Hänen varmaan lupaukseensa: »Anokaa, niin te saatte.» Joh. 16:24. Jumala on liian viisas erehtyäkseen ja liian hyvä pidättääkseen mitään hyvää pyhiltään, jotka vaeltavat rehellisesti. Ihminen on erehtyväinen, ja vaikka hänen anomuksensa lähtevätkin rehellisestä sydämestä, hän ei aina pyydä sitä, mikä on hänen parastaan tai mikä kirkastaa Jumalaa. Näin ollen viisas ja hyvä Isämme kyllä kuulee rukouksemme ja vastaa toisinaan heti, mutta Hän antaa meille sellaista, mikä on meidän parhaaksemme ja tuottaa Hänelle kunniaa. Jumala antaa meille siunauksia; jos voisimme nähdä Hänen suunnitelmansa, niin havaitsisimme selvästi, että Hän tietää, mikä on parasta meille, ja että olemme saaneet vastauksen rukoukseemme. Hän ei anna meille mitään vahingollista, vaan meidän tarvitsemamme siunauksen sen ase-mesta, mitä olimme pyytäneet ja mikä ei olisi ollut meille hyväksi vaan vahingoksi.TA 15.2

Minä näin, että milloin emme tunne saavamme rukouksiimme heti vastausta, meidän tulisi pysyä uskossamme lujina eikä antaa sijaa epäuskolle, sillä se erottaa meidät Jumalasta. Jos uskomme horjuu, niin emme saa Häneltä mitään. Luottamuksemme Jumalaan tulisi olla voimakas; ja milloin tarvitsemme sitä eniten, silloin siunaus sadekuuron tavoin lankeaa yllemme.TA 16.1

Kun Jumalan palvelijat rukoilevat Hänen Henkeään ja siunaustaan, he saavat sen toisinaan heti. Mutta sitä ei aina anneta heti. Älä tällöin menetä rohkeuttasi. Usko lujasti siihen lupaukseen, että saat sen. Luota täysin Jumalaan; usein saat sen siunauksen tarvitessasi sitä kipeimmin ja saat Jumalalta odottamatta apua esittäessäsi totuutta epäuskoisille, ja sinä saatat puhua sanaa selvästi ja voimakkaasti.TA 16.2

Minulle esitettiin, että asia oli samoin kuin lasten pyytäessä jotakin vanhemmiltaan, jotka rakastavat heitä. He pyytävät sellaista, minkä vanhemmat tietävät vahingoittavan heitä; van-hemmat antavat heille sellaista, mikä on heille hyvää ja terveellistä sen sijaan, mitä he halusivat. Minä näin, että Jumala kuulee jokaisen rukouksen, mikä uskossa lähtee vilpittömästä sydämestä, ja vastaa siihen, ja pyynnön esittäjä saa siunauksen silloin, kun hän tarvitsee sitä eniten, vieläpä se usein ylit-tää hänen odotuksensakin. Ei yksikään tosi uskova rukous mene hukkaan, jos se esitetään uskossa ja lähtee rehellisestä sydämestä.TA 16.3