Luku 26—Kaksi kruunua

Näyssä, jonka sain Battle Creekissä, Michiganissa, lokakuun 25 päivänä 1861, minulle näytettiin tämä maa pimeänä ja synk-känä. Enkeli sanoi: »Katso tarkoin!» Sitten minulle näytettiin ihmiset maan päällä. Toisia ympäröivät Jumalan enkelit, toiset olivat pahojen enkelien ympäröiminä täydellisessä pimeydessä. Näin käsivarren ojentuvan taivaasta, ja kädessä oli kultainen valtikka. Valtikan päässä oli timantein koristeltu kruu-nu. Jokainen timantti säihkyi kirkasta, selvää ja kaunista valoa, Kruunuun oli kaiverrettu nämä sanat: »Kaikki, jotka voittavat minut, ovat autuaita ja saavat iankaikkisen elämän.»TA 113.1

Tämän kruunun alapuolella oli toinen valtikka, ja siihenkin oli kiinnitetty kruunu, minkä keskustassa oli jalokiviä, kultaa ja hopeaa, ja niistä heijastui jonkin verran valoa. Kruunussa oli kirjoitus: »Maallista rikkautta. Rikkaus on valtaa. Kaikki, jotka voittavat minut, saavat kunniaa ja mainetta.» Näin, että suuri ihmisjoukko tunki eteenpäin saadakseen tämän kruunun. He olivat meluavia. Jotkut näyttivät kiihkossaan kadottaneen järkensä. He töykkivät toisiaan ahtaen taakseen ne, jotka olivat heitä heikompia ja polkien jalkoihinsa ne, jotka kiiruhtaessaan kaatuivat. Monet tarttuivat kiihkeästi kruunun sisällä ole-viin aarteisiin ja pitivät niistä kiinni. Muutamien pää oli hopeanharmaa, ja huoli ja levottomuus olivat uurtaneet heidän kasvonsa ryppyisiksi. He eivät välittäneet omista sukulaisistaan, jotka olivat heidän omaa luutaan ja lihaansa, vaan vetoavien katseiden kohdistuessa heihin he puristivat aarteitaan lu-jemmin ikään kuin peläten jonakin vartioimattomana hetkenä menettävänsä niistä jotakin tai joutuvansa jakamaan ne heidän kanssaan. Usein he kohdistivat kiihkeän katseensa tuohon maalliseen kruunuun, ja he laskivat moneen kertaan sen aarteita. Siinä kansanjoukossa näkyi puutteen ja kurjuuden tyypillisiä edus tajia, jotka katsoivat kaihoisasti noita aarteita ja kääntyivät toivottomina pois, kun vahvemmat voittivat ja työnsivät takaisin heitä heikommat. Nämä eivät kuitenkaan niin vain voineet luopua taistelusta, vaan vajaakykyisten, sairaalloisten ja iäkkäiden suuren joukon mukana he koettivat tunkeutua kohti maallista kruunua. Jotkut kuolivat sitä tavoitellessaan. Toisia kaatui juuri silloin, kun he olivat tarttumassa siihen. Monet olivat juuri päässeet käsiksi siihen, kun he kaatuivat. Maa oli täynnä kuolleiden ruumiita, mutta joukko ryntäsi eteenpäin tallaten jalkoihinsa tovereidensa kaatuneet ja kuolleet ruumiit. Jokainen kruunun luo päässyt sai osuutensa, ja sen ympärillä seisova innostunut joukko osoitti hänelle äänekkäästi suosiotaan.TA 113.2