Itsekkyyden kirous

Te tarvitsette lähetystyöntekijöitä suureen kaupunkiinne viemään valoa kuoleman varjossa oleville. Tarvitaan kokeneita käsiä viisaasti ja nöyrästi uskon voimassa nostamaan väsyneitä sieluja armahtavan ja hellän Lunastajan helmaan. Voi itsekkyyttä! Mikä kirous! Se estää meitä antautumasta Jumalan palvelukseen ja huomaamasta velvollisuuttamme ja sen vaatimuksia, joiden tulisi sytyttää sydämemme palavaan intoon. Meidän tulee saattaa kaikki voimamme kuuliaisiksi Kristukselle. Ottamalla osaa valheen johtajien rientoihin me asetumme väärälle puolelle ja annamme etumatkaa vihollisillemme. Jumalan totuus ei hyväksy sovittelua synnin kanssa eikä liioin yhteyttä viekkauteen ja pahuuteen. Tarvitaan sellaisia sotilaita, jotka aina ovat valmiit vastaamaan nimenhuutoon ja ryhtymään pikaiseen toimintaan, eikä sellaisia, jotka heitä kysyt-täessä ovat vihollista auttamassa.TA 447.2

Meillä on suuri työ tekeillä. Siitä huolimatta monet, jotka tunnustavat uskovansa nämä pyhät totuudet, ovat Saatanan vii- sastelujen halvauttamat, eivätkä he tee mitään Jumalan työn edistämiseksi, vaan pikemmin estävät sitä. Milloin he aikovat toimia niinkuin ne, jotka odottavat Herraa? Milloin he aikovat osoittaa uskonsa mukaista palavuutta? Monet ihmiset pidättävät itsekkäästi varojaan ja rauhoittavat omaatuntoaan sillä, että he kuolemansa jälkeen tekevät suuria Jumalan työn hyväksi. He laativat testamentin ja lahjoittavat suuren rahamäärän seurakunnalle ja sen eri toiminnan muodoille. Sen jälkeen he asettuvat rauhaan tuntien, että he ovat tehneet kaiken, mitä heiltä vaaditaan. Missä asiassa he ovat kieltäneet itsensä tällä teollaan? He ovat päinvastoin osoittaneet itsekkyyden huippua. Kun he eivät enää tarvitse rahojaan, he päättävät antaa ne Jumalalle. Mutta he pitävät kuitenkin niitä hallussaan niin kauan kuin voivat, kunnes heidän on pakko luopua niistä sen viestintuojan tullessa, jota he eivät pysty torjumaan luotaan.TA 447.3

Sellainen testamentti on usein todellisen ahneuden osoitus. Jumala on tehnyt meistä kaikista taloudenhoitajia itselleen, eikä Hän missään tapauksessa ole antanut meille valtuuksia velvollisuuksiemme laiminlyömiseen tai niiden jättämiseen toisten tehtäviksi. Varojen pyynnöt totuuden asian edistämiseksi eivät milloinkaan tule voimakkaammiksi kuin nyt. Jokainen päivä, jolloin lykkäämme tuonnemmaksi varojen oikean käyttämisen, rajoittaa sitä aikaa, jolloin niitä voitaisiin käyttää sielujen pelastamiseksi. Jos jätämme toisten suoritettavaksi sen, minkä Jumala on määrännyt meille, teemme vääryyttä itsellemme ja Hänelle, jolta olemme saaneet kaiken, mitä meillä on. Miten voisivat toiset suorittaa meille kuuluvan työn tukemisen paremmin kuin me itse? Jumala tahtoisi jokaisen tässä asiassa jo elinaikanaan panevan toimeen oman testamenttinsa. Vastoinkäymiset, onnettomuudet tai juonittelut saattavat ikiajoiksi tehdä tyhjiksi suunnitellut hyvät teot silloin, kun omaisuuden hankkinut ei enää itse valvo sitä. On surullista, että niin monet laiminlyövät hyväntekemiseen annetun nykyisen kultaisen tilaisuuden ja odottavat ulosheittämistään taloudenhoi-dostaan, ennenkuin he palauttavat Herralle ne varat, jotka Hän on lainannut heille käytettäviksi Hänen kunniakseen.TA 448.1