Ihmisten hyödyksi

Järjestelmällinen uhraaminen ei aseta raskaita taakkoja kenenkään kannettavaksi. »Mitä tulee keräykseen pyhiä varten, niin tehkää tekin samalla tavoin, kuin minä olen määrännyt Galatian seurakunnille. Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.» 1 Kor. 16:1, 2. Köyhiä ei ole jätetty ilman antamisen etuoikeutta, vaan samalla tavoin kuin rikkaat hekin voivat osallistua tähän työhön. Kristuksen opetus kaksi ropoa antaneesta leskestä osoittaa, että köyhien vähäisimmätkin uhrilahjat, jotka he ovat antaneet auliista sydämestään ja rakkaudestaan Jumalan työhön, ovat yhtä otolliset kuin rikkaiden suurimmat lahjoitukset.TA 358.2

Köyhien lahjoja, joita he ovat antaneet rakkaudesta Kristukseen, ei pyhäkön vaa’assa arvioida niiden suuruuden mukaan, vaan sen rakkauden mukaan, joka on pannut heidät uhraamaan. Antelias köyhä, joka voi uhrata vain vähän, mutta joka tekee sen hyvästä sydämestään, saa kokea Jeesuksen lupauksen täyttymyksen omalle kohdalleen yhtä varmasti kuin rikas, joka antaa liiastaan. Köyhä tekee vähästään tuntuvan uhrauksen. Hän todellakin kieltää itseltään sellaista, mitä hän itse tarvitsisi samalla kun rikas antaa liiastaan tietämättä mitään puutteesta, koska hänen ei tarvitse kieltää itseltään mitään. Sen vuoksi köyhän antimessa on pyhyyttä, jota ei nähdä rikkaan lahjassa, koska rikas antaa liiastaan. Jumala on huolenpidossaan laatinut järjestelmällisen uhraamisen ihmisten siunaukseksi. Hänen huolenpitonsa ei milloinkaan lakkaa. Jos Jumalan palvelijat etenevät Hänen kaitselmuksensa tietä, niin kaikista tulee toimivia työntekijöitä.TA 358.3

Ne, jotka pidättävät lahjojaan Jumalan varastohuoneesta ja säästävät rahojaan lapsilleen, saattavat lastensa hengelliset edut vaaraan. He antavat itselleen kompastuskiveksi tulleen omaisuutensa lapsilleen, jotta nämä vuorostaan kompastuisivat siihen kadotuksekseen. Monet tekevät suuria erehdyksiä hoitaessaan ajallisia asioitaan. He ovat niin säästäväisiä, että he riistävät itseltään ja toisilta sen hyvän, minkä voisivat saada käyttämällä oikein Jumalan heille lainaamia varoja. Tämä tekee heidät itsekkäiksi ja ahneiksi. He laiminlyövät hengelliset etunsa ja jäävät hengelliseltä kasvultaan kääpiömäisiksi vain sentähden, että he kokoavat rikkautta, jota he eivät kuitenkaan pysty käyttämään. He antavat sitten omaisuutensa lapsilleen, mutta yhdeksässä tapauksessa kymmenestä se on vielä suuremmaksi kiroukseksi heidän lapsilleen kuin se on ollut heille itselleen. Lapset, jotka luottavat vanhempiensa omaisuuteen, epäonnistuvat usein tässä elämässä, ja epäonnistuvat tavallisesti ko-konaan suhteessaan tulevaan.TA 359.1

Taito hyödylliseen työhön ja epäitsekkään hyväntekeväisyyden luonnehtima esikuva on paras perintö, jonka vanhemmat voivat antaa lapsilleen. Sellaisella esikuvallaan he osoittavat rahan todellisen arvon, että se on arvioitava ainoastaan sen hyvän mukaan, mitä sillä saadaan aikaan omien ja toisten tar-peitten tyydyttämiseksi sekä Jumalan asian edistämiseksi.TA 359.2