Luku 19—Kokonainen pyhitys

Rakkaat veli ja sisar K.: Viime näyssäni minulle näytettiin jotakin teidän perheestänne. Herralla on teistä armon ajatuksia, eikä Hän hylkää teitä, ellette te hylkää Häntä. L ja M ovat penseässä tilassa. Heidän on noustava ponnistelemaan pelastuakseen tai he jäävät vaille iankaikkista elämää. Heidän on tunnettava henkilökohtaista vastuuta ja saatava itselleen omaa kokemusta. Jumalan Pyhän Hengen täytyy saada vaikuttaa heidän sydämessään, niin että he rakastavat Jumalan kansan seuraa ja valitsevat sen ennen mitään muuta, erottautuen niistä, jotka eivät yhtään rakasta hengellisiä asioita. Jeesus vaatii kokonaista uhria ja täyttä pyhittymistä.TA 74.1

L ja M, te ette ole käsittäneet, että Jumala vaatii sydämenne jakamattoman kiintymyksen. . Teidän tunnustuksenne on pyhä, mutta olette vajonneet tavallisten tunnustajien hengettömälle tasolle. Rakastatte niiden nuorten seuraa, jotka eivät lainkaan välitä teidän tunnustamistanne pyhistä totuuksista. Te olette esiintyneet samanlaisina kuin toverinnekin ja tyytyneet sen vertaiseen uskontoon, mikä saa kaikki hyväksymään teidät eikä johda ketään moittimaan teitä.TA 74.2

Kristus vaatii kaiken. Jos Hän vaatisi vähemmän, niin Hänen uhrinsa olisi liian kallis ja liian suuri saattamaan meidät vain sellaiselle tasolle. Pyhä uskomme huudahtaa: Erotkaa! Meidän ei tulisi mukautua maailman tai hengettömien, sydämettömien tunnustajien mukaisiksi. »Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta.» Room. 12:2. Tämä on itsekieltäymyksen tie. Ja kun pidätte tietä liian kaitana ja tämän kaidan polun itsekieltäymystä liian paljona, kun sanotte: Miten vaikeaa on luopua kaikesta, kysykää silloin itseltänne: Mistä Kristus luopui minun tähteni? Tämä kysymys saattaa varjoon kaiken muun, mitä voimme kutsua itsekieltäymykseksi.TA 74.3

Katsokaa Häntä, kun Hän yrttitarhassa hikoilee suuria veripisaroita. Erikoinen enkeli lähetetään taivaasta vahvistamaan Jumalan Poikaa. Seuratkaa Häntä Hänen matkallaan oikeussaliin, tuon raivoisan roskajoukon pilkatessa, ivatessa ja herjatessa Häntä. Katsokaa Häntä pukeutuneena tuohon vanhaan kuninkaalliseen purppuraviittaan. Kuulkaa tuota karkeaa pilaa ja julmaa ivaa. Nähkää, miten orjantappurakruunu painetaan Hänen jalolle otsalleen ja miten Häntä sitten lyödään ruo’olla, niin että okaat tunkeutuvat Hänen ohimoihinsa ja veri virtaa tuosta pyhästä otsasta. Kuulkaa tuon murhajoukon kiihkeästi vaativan Jumalan Pojan verta. Hänet jätetään sen käsiin ja jalo kärsijä kuljetetaan pois kalpeana, heikkona ja nääntyvänä ristiinnaulittavaksi. Hänet oikaistaan puiselle ristille, ja naulat tunkeutuvat Hänen herkkätuntoisten käsiensä ja jalkojensa läpi. Katsokaa Häntä riippumassa ristillä nuo kauhistavat tuskan tunnit, jotka saavat enkelit verhoamaan kasvonsa tuolta kauhunäytelmältä ja auringon kätkemään valonsa ja kieltäytymään katselemasta. Ajatelkaa näitä ja sitten kysykää: Onko tie liian kaita. Ei, ei.TA 75.1