Väheksytty siunaus

Sitten huomioni kiinnitettiin vuosiin 1843 ja 1844. Silloin vallitsi pyhityksen henki, mitä nyt ei ole. Mitä on tapahtunut Jumalan omaisuuskansalle? Näin maailman kaltaisuutta ja haluttomuutta kärsimään totuuden tähden. Näin, miten vähän alistuttiin Jumalan tahtoon. Minulle näytettiin Israelin lapset heidän lähdettyään Egyptistä. Armossaan Jumala kutsui heidät eroon egyptiläisistä, jotta he minkään estämättä tai pidättämättä voisivat palvella Häntä. Hän kuljetti heitä suorittaen ihmeitä heidän hyväkseen, ja Hän koetteli heitä johtamalla heidät vaikeisiin paikkoihin. Mutta vaikka Jumala näin ihmeellisesti kohteli heitä ja vapautti heidät monesti, he napisivat, kun Hän koetteli heitä. Heidän sanansa oli: »Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä Egyptin maassa.»2 Moos. 16:3. He himoitsivat Egyptin ruoholaukkaa ja sipulia.TA 27.3

Näin, että monet niistä, jotka tunnustavat uskovansa tämän lopun ajan totuuteen, pitävät outona sitä, että Israelin lapset napisivat matkalla, ja että he Jumalan ihmeellisen johdatuksen jälkeen saattoivat olla niin kiittämättömiä, että unohtivat, mitä Hän oli tehnyt heidän hyväkseen. Enkeli sanoi: »Olette menetelleet pahemmin kuin he.» Näin, että Jumala on antanut palvelijoilleen niin selvän ja ilmeisen totuuden, ettei sitä voida vastustaa. Minne tahansa he menevätkin, heidän voittonsa on varma. Heidän vihollisensa eivät voi kiertää vakuuttavaa totuutta. Jumalan palvelijat ovat saaneet niin kirkasta valoa, että he missä tahansa voivat nousta puolustamaan sitä ja viedä selvän ja yhtenäisen totuuden voittoon. Tätä suurta siunausta ei ole kylliksi arvostettu eikä edes tajuttu. Jos tulee koettelemus, niin jotkut alkavat katsella taaksensa ja ovat mielestään hyvinkin ahtaalla. Jotkut Jumalan palvelijoiksi tunnustautuvat eivät tiedä, mitä puhdistavat koetukset ovat. Välistä he luovat itselleen koetuksia, kuvittelevat koettelemuksia, ja masentuvat niin helposti, loukkaantuvat niin helposti ja heidän omanarvontuntonsa haavoittuu niin vähästä, että he vahingoittavat itseänsä, vahingoittavat toisia ja vahingoittavat Jumalan asiaa. Saatana suurentelee heidän koetuksiaan ja panee heidät ajattelemaan sellaista, mikä tuhoaa heidän vaikutuksensa ja käyttökelpoisuutensa, jos he antavat perään sellaiselle ajattelulle.TA 27.4

Jotkut ovat tunteneet itsensä kiusatuiksi eroamaan työstä ja alkamaan työskennellä käsillään. Minä näin, että jos Jumala irrottaisi kätensä heistä, ja he jäisivät alttiiksi sairaudelle ja kuolemalle, silloin he tietäisivät mitä vaikeus on. On peljättävää napista Jumalaa vastaan. He eivät muista, että heidän kulkemansa tie on rosoinen itsekieltäymyksen ja oman minän ris-tiinnaulitsemisen tie ja ettei heidän pidä odottaa kaiken sujuvan niin tasaisesti, kuin jos he kulkisivat laveaa tietä.TA 28.1

Minä näin, että jotkut Jumalan palvelijat, saarnaajatkin, masentuvat niin helposti ja loukkaantuvat niin vähästä, että he kuvittelevat olevansa halveksittuja ja kärsivänsä vahinkoa, vaikkei sellaiseen ole mitään aihetta. He pitävät osaansa kovana. Sellaiset eivät käsitä, miltä heistä tuntuisi, jos Jumala vetäisi pois heitä kannattavan kätensä ja he joutuisivat todelliseen sielunhätään. Silloin he tuntisivat osansa kymmenen ker- taa kovemmaksi verrattuna siihen aikaan, jolloin he olivat Jumalan työssä ja joutuivat koetuksiin ja kieltäymyksiin, missä kaikissa heidän osanaan oli Herran hyväksyminen. Jotkut Jumalan työssä olevat eivät tiedä, milloin heillä on helppoa. Heillä on ollut niin harvoja kieltäymyksiä, ja he tietävät niin vähän puutteesta tai kuluttavasta työstä tai sielujen taakasta, että kun heillä on helppoa ja he saavat olla Jumalan suosiossa ja miltei täysin vapaina mielen tuskasta, he eivät havaitse sitä, vaan pitävät koetuksiaan suurina. Minä näin, että elleivät sellaiset osoita uhrautuvaisuutta ja ole valmiit työskentelemään ilomielin ja itseään säästämättä, niin Jumala vapauttaa heidät työstä. Hän ei tunnusta heitä uhrautuviksi palvelijoikseen, vaan herättää työhönsä sellaisia, jotka eivät työskentele veltosti, vaan uutterasti ja jotka tietävät, milloin heillä on helppoa. Jumalan palvelijoiden täytyy tuntea taakkaa sieluista ja itkeä eteisen ja alttarin välillä huutaen: »Säästä, Herra, kansaasi.»; Jooel 2 :17.TA 28.2

Jotkut Jumalan palvelijat ovat uhranneet elämänsä kaikkineen Jumalan asian hyväksi, kunnes heidän terveytensä on murtunut ja henkinen uurastus, alinomainen huoli, raadanta ja kieltäymykset ovat miltei kuluttaneet heidät loppuun. Toiset eivät ole kantaneet eivätkä halua kantaa taakkaa. Kuitenkin juuri nämä pitävät osaansa kovana, koska he eivät ole koskaan kokeneet vaikeuksia. Heitä ei ole koskaan kastettu osallistumaan kärsimyksiin, eikä heitä kasteta niihin, niin kauan kuin he osoittavat niin paljon heikkoutta ja niin vähän lujuutta ja rakastavat mukavuuttaan niin suuresti. Sen mukaan, mitä. Jumala on minulle näyttänyt, tarvitaan saarnaajien keskuudessa kuritusta, jotta veltot, vitkastelevat ja itseään hemmottelevat tulisivat ruoskituiksi pois, ja jäljelle jäisi puhdas, uskollinen ja uhrautuva joukko, mikä ei etsi omaa mukavuuttaan, vaan palvelee uskollisesti julistaen sanaa ja oppia, valmiina kärsimään ja kestämään kaiken Kristuksen tähden ja pelastamaan niitä, joiden puolesta Hän kuoli. Tuntekoot nämä palvelijat sieluntuskaa, elleivät he evankeliumia julista, ja se riittää; mutta kaikki eivät tunne sitä.TA 29.1