Saatanallinen petos

Suurella pahojen enkelien joukolla oli hyvin kiire. Saatana oli heidän keskellään, ja kaikki katselivat äärimmäisen tyytyväisinä joukkoa, mikä tavoitteli kruunua. Hän näytti kohdis-tavan erikoisen tenhonsa niihin, jotka innokkaasti tavoittelivat sitä. Monet tämän maallisen kruunun tavoittelijoista olivat tun-nustukseltaan kristittyjä. Joillakin heistä näytti olevan vähän valoa. He katsoivat kaihoten taivaallista kruunua ja sen kauneus näytti usein ihastuttavan heitä, mutta heillä ei ollut mitään todellista käsitystä sen arvosta ja kirkkaudesta. Toisella kädellään he kurottivat veltosti kohti taivaallista, mutta toisella innokkaasti maallista kohti päättäen saada sen haltuunsa, ja tavoitellessaan innokkaasti maallista he menettivät taivaallisen näkyvistään. He jäivät pimeyteen, mutta hapuilivat huolestuneina ympärilleen saadakseen itselleen maallisen kruunun. Jotkut alkoivat inhota sitä joukkoa, mikä tavoitteli sitä niin innokkaasti; he näyttivät tajuavan vaaransa ja kääntyivät siitä poispäin ryhtyen innokkaasti tavoittamaan taivaallista kruunua. Sellaisten kasvot muuttuivat pian synkistä valoisiksi, raskasmielisistä pyhän ilon täyteisiksi.TA 114.1

Sitten näin ryhmän, mikä tunkeutui joukon lävitse katsoen kiinteästi taivaalliseen kruunuun. Heidän pyrkiessään innokkaasti sekavan joukon läpi enkelit saattoivat heitä ja avasivat heille tietä. Heidän lähestyessään taivaallista kruunua siitä sä- teilevä valo loisti heidän ylleen ja ympärilleen hälventäen heidän synkkyytensä ja tullen yhä kirkkaammaksi, kunnes he näyttivät muuttuneilta ja muistuttivat enkeleitä. He eivät lainkaan sallineet katseensa viivähtää maallisessa kruunussa. Maallisen tavoittelijat pilkkasivat heitä ja heittivät mustia palloja heidän jälkeensä. Nämä eivät heitä mitenkään vahingoittaneet niin kauan kuin heidän katseensa kohdistui taivaalliseen kruunuun, mutta ne, jotka käänsivät huomionsa mustiin palloihin, tahrautuivat niistä. Minulle esitettiin seuraava raamatunkohta:TA 114.2

»Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.» Matt. 6:19—24.TA 115.1

Sitten se, minkä olin nähnyt, selitettiin minulle seuraavasti. Suuri joukko, mikä niin innokkaasti tavoitteli maallista kruunua, tarkoitti niitä, jotka rakastavat tämän maailman rikkautta ja joita sen lyhytaikainen houkutus pettää ja imartelee. Näin, että jotkut Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuvat tavoittelevat niin kunnianhimoisesti maallisia aarteita, että menettävät rakkautensa taivasta kohtaan, toimivat maailman tavalla ja ovat Jumalan mielestä kuin konsanaan maailmalliset. He sanovat tavoittelevansa kuolematonta kruunua, taivaallista aarretta; mutta heidän harrastuksensa ja päähuomionsa kohdistuu maallisten aarteiden hankkimiseen. Ne, joilla on aarteensa tässä maailmassa ja jotka rakastavat rikkauksiaan, eivät voi rakasta Jeesusta. He saattavat luulla olevansa oikeassa, ja vaikka he pitävät kiinni omaisuudestaan saiturin otteella, heitä ei voida saada huomaamaan sitä tai tuntemaan, että he rakastavat rahaa enemmän kuin totuuden asiaa tai taivaallista aarretta.TA 115.2