Luku 90—Kristuksen veren teho

Muinoin Israelin lapsia käskettiin tuomaan uhri koko seurakunnan puhdistamiseksi ulkonaisesta saastutuksestaan. Tämä uhri oli punainen hieho ja se edusti täydellistä uhria, joka oli lunastava heidät synnin saastasta. Se oli tuotava tarpeen vaatiessa kaikkien niiden puhdistamiseksi, jotka pakosta tai vahingossa olivat koskettaneet kuollutta. Kaikki, jotka tavalla tai toisella olivat joutuneet kosketuksiin kuoleman kanssa, katsottiin ulkonaisesti saastaisiksi. Tämä teroitettiin voimallisesti heprealaisten mieleen, jotta se osoittaisi heille, että kuolema oli synnin seuraus ja sen vuoksi synnin edustaja. Tuo yksi hieho, yksi liitonarkki ja yksi vaskikäärme viittasivat voimallisesti Kristuksen kertakaikkiseen, suureen uhriin.TA 460.1

Tämän hiehon tuli olla punainen, sillä sen tuli olla veren vertauskuva. Sen täytyi olla virheetön ja tahraton ja sellainen, joka ei milloinkaan ollut kantanut iestä. Tämäkin oli vertauskuva Kristuksesta. Jumalan Poika tuli vapaaehtoisesti suorittamaan sovitustyön. Hänen päälleen ei ollut asetettu mitään pakollista iestä, sillä Hän oli itsenäinen ja kaiken lain yläpuolella. Enkelit, Jumalan älykkäät sanansaattajat, olivat velvollisuuden ikeen alla. Sen vuoksi ei enkelin henkilökohtainen uhri olisi kyennyt sovittamaan langenneen ihmisen syyllisyyttä. Kristus oli ainoa, joka oli vapaa lain vaatimuksista, niin että Hän saattoi ryhtyä lunastamaan syntistä ihmiskuntaa. Hänellä oli valta antaa henkensä ja ottaa se takaisin jälleen. »Joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen.» Fil. 2:6.TA 460.2

Tämä kirkkauden Olento rakasti joka tapauksessa syntisraukkoja ja otti palvelijan muodon, jotta Hän voisi kärsiä ja kuolla ihmisten edestä. Jeesus olisi voinut jäädä Isänsä oikealle puolelle edelleen kantamaan kuninkaallista kruunua ja pukua. Mutta Hän vaihtoi mieluummin kaiken rikkautensa, kunniansa ja taivaan ihanuuden ihmislasten köyhyyteen sekä korkean asemansa Getsemanen kauhuihin ja Golgatan nöyrtymykseen ja tuskaan. Hän tuli tänne kipujen miehenä ja sairauden tuttavana, jotta Hän kärsimystensä ja verensä kasteella voisi puhdistaa ja lunastaa syyllisen maailman. Iloiten Hän suostui ja sanoi: »Katso, minä tulen... sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni. » Ps. 40:8, 9.TA 460.3

Uhrihieho saatettiin leirin ulkopuolelle ja teurastettiin siellä mitä juhlallisimmalla tavalla. Samoin Kristus kärsi Jerusalemin porttien ulkopuolella, sillä Golgata oli kaupungin muurien ulkopuolella. Sen tuli osoittaa, ettei Hän kuollut ainoastaan heprealaisten, vaan koko maailman edestä. Sieltä Hän julistaa langenneelle maailmalle, että Hän on ryhtynyt sen lunastajaksi kehoittaen sen asukkaita vastaanottamaan sen pelastuksen, jota Hän tarjoaa heille. Kun hieho oli teurastettu mitä juhlallisimmalla tavalla, otti pappi valkoiseen pukuun pukeutuneena käsiinsä verta sitä mukaa kuin sitä virtasi uhrieläimen ruumiista ja heitti sitä temppeliä kohti seitsemän kertaa. »Koska meillä on ‘suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.» Hepr. 10:21, 22.TA 461.1

Hiehon ruumis poltettiin tuhkaksi, mikä merkitsi täyttä ja riittävää uhria. Sellainen henkilö, joka ei ollut saastunut kuolleesta, kokosi sitten tuhkan ja asetti sen astiaan, joka sisälsi virtaavasta purosta otettua vettä. Tämä puhdas henkilö otti sen jälkeen setripuisen helakanpunaisella kankaalla päällystetyn kepin sekä isoppikorren ja pirskotti astian sisällyksen telttamajan ja kokoontuneen kansan päälle. Tämä toimitus uudistettiin moneen kertaan, jotta puhdistus synnistä olisi ollut läpikotainen.TA 461.2

Siten Kristus omassa tahrattomassa vanhurskaudessaan, vuodatettuaan kalliin verensä, meni pyhään puhdistamaan pyhäkön. Ja siellä tuo purppurainen virta pääsee palvelemaan Jumalan sovittamista ihmisen kanssa. Jotkut saattavat pitää tätä hiehon teurastamista merkityksettömänä muotomenona, mutta se tehtiin Jumalan käskystä ja sillä oli syvällinen merkitys, jonka sovellutus ei ole päättynyt vielä meidänkään aikanamme.TA 461.3

Pappi käytti setripuuta ja isoppia kastaen niitä puhdistusvedessä ja pirskotti sitä saastuneen päälle. Se kuvasi Kristuksen verta, joka on vuodatettu meidän puhdistamiseksemme sielumme saastaisuudesta. Toistuvat pirskotukset kuvaavat sen työn läpikotaisuutta, joka on suoritettava katuvan syntisen hyväksi. Hänen on luovuttava kaikesta, mitä hänellä on. Hänen ei tule puhdistaa ainoastaan omaa sieluaan, vaan hänen, tulee myös pyrkiä uhraamaan perheensä, kotoiset hankkeensa, omaisuutensa ja kaikki, mitä hänellä on Jumalalle. Sen jälkeen kun telttaa oli pirskotettu isopilla, pantiin puhdistettujen telttojen sisäänkäytävän päälle kirjoitus: En ole itseni oma; minä kuulun Sinulle, Herra. Samassa tilassa tulee myös niiden olla, jotka tunnustavat olevansa Kristuksen veren puhdistamat. Jumala ei ole nyt vähemmän tarkka kuin muinaisina päivinä. Rukouksessaan psalmista viittasi tähän vertauskuvalliseen toimitukseen sanoessaan: »Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.» »Ju-mala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.» »Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.» Ps. 51:7, 10, 12.TA 462.1

Kristuksen veri on täysin pätevä, mutta siihen on turvauduttava jatkuvasti. Jumala ei halua, että Hänen palvelijansa uhraavat ainoastaan heille uskottuja varoja Hänen kunniakseen, vaan Hän toivoo heidän uhraavan oman itsensä Hänen työhönsä. Jos te, veljeni, olette tulleet itsekkäiksi, niin että pidätätte Herralta sen, mikä teidän tulisi iloiten uhrata Hänen palvelukseensa, silloin olette läpikotaisen veren pirskotuksen tarpeessa, jotta se vihkisi teidät ja kaiken, mitä teillä on, Jumalalle.TA 462.2