Herätys velvollisuuden täyttämiseen

Kansamme keskuudessa täytyy tapahtua herätys tässä asiassa. Keskuudessamme on vain harvoja, jotka tuntevat omantunnon vaivoja, jos he laiminlyövät velvollisuutensa osallistua hyväntekeväisyyteen ja lahjojen antamiseen. Vain harvat tuntevat sielun tuskaa siitä, että he joka päivä ryöstävät Jumalalta. Jos kristitty tahallaan tai vahingossa maksaa lähimmäiselleen liian vähän, tai kieltäytyy maksamasta velkaansa, niin hänen omatuntonsa rupeaa vaivaamaan häntä — mikäli se ei ole turtunut — eikä hän saa rauhaa, vaikkei kukaan toinen tietäisi asiasta mitään. Monet pyhät lupaukset ovat jääneet täyttämättä ja monista maksusitoumuksista on tingitty, mutta silti ani harvat ovat huolissaan siitä. Miten harvassa ovatkaan ne, jotka tuntevat syyllisyyttä tämän velvollisuuden laiminlyömisestä. Meidän täytyy saada uusi ja syvällisempi vakaumus tästä asiasta. Omantunnon täytyy herätä, ja asiaan täytyy kiinnittää vakavaa huomiota, sillä viimeisenä päivänä meidän on tehtävä tili Jumalalle ja täytettävä Hänen vaatimuksensa.TA 524.1

Kristityn liikemiehen vastuunalaisuus, oli hänen pääomansa pieni tai suuri, on suhteellinen hänen Jumalalta saamiinsa lah-joihin. Rikkauden viettelys on vienyt tuhansia ja kymmeniä tuhansia ihmisiä perikatoon. Nämä rikkaat ihmiset unohtavat olevansa taloudenhoitajia ja että pian lähestyy päivä, jolloin heille sanotaan: »Tee tili taloudenhoidostasi.» Luuk. 16:2. Kuten ver-tauksessa talenteista osoitetaan, jokainen ihminen on vastuunalainen saamiensa leivisköiden viisaasta käytöstä. Vertauksessa mainittu köyhä mies tunsi vähiten vastuunalaisuutta, koska hän oli saanut pienimmän lahjan, eikä hän lainkaan käyttänyt saamaansa talenttia. Sen vuoksi hänet heitettiin ulkoisimpaan pimeyteen.TA 524.2

Kristus sanoi: »Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! » Mark. 10:23. Ja Hänen opetuslapsensa hämmästyivät Hänen sanoistaan. Jos saarnaaja, joka tehtyään menestyksellistä työtä sielujen voittamiseksi Jeesukselle Kristukselle, luopuu pyhästä tehtävästään hankkiakseen itselleen ajallista voittoa, niin häntä sanotaan luopioksi, ja hän joutuu tekemään tiliä Jumalalle talenttiensa väärinkäyttämisestä. Kun liikemiehet, maanviljelijät, mekaanikot, kauppiaat, asianajajat y.m. liittyvät seurakuntaan, heistä tulee Kristuksen palvelijoita, ja vaikka heidän talenttinsa olisivat täysin erilaiset, ei heidän vastuunalaisuutensa Jumalan työn edistämiseksi heidän henkilökohtaisilla ponnistuksillaan ja varoillaan ole sen pienempi kuin saarnaajan vastuunalaisuus. Saarnaajaan kohdistuva voi-huuto, jos hän kieltäytyy julistamasta evankeliumia, on yhtä varmasti kohdistuva liikemieheen, jos hän ei talenteillaan tahdo olla Kristuksen työtoveri samojen päämäärien saavuttamiseksi. Kun tämä teroitetaan ihmisille henkilökohtaisesti, tulevat jotkut sanomaan: »Tämä on kovaa puhetta»; mutta asia pitää silti paikkansa, vaikka Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat jatkuvasti elävät ristiriidassa sen kanssa.TA 524.3