Esirukouspyyntö

Olin kerran mieheni kanssa eräässä kokouksesa, missä myötätuntoamme koetettiin herättää erääseen keuhkotaudista pahoin kärsivään veljeen. Hän oli kalpea ja kuihtunut. Hän pyysi Jumalan lapsia rukoilemaan puolestaan. Hän sanoi, että hänen perheensä oli sairaana ja että häneltä oli lapsi kuollut. Liikuttuneena hän puhui tästä menetyksestään. Hän sanoi jo jonkin aikaa odottaneensa veli ja sisar Whiten tapaamista uskoen, että jos he rukoilisivat hänen puolestaan, niin hän paranisi. Kokouksen jälkeen veljet kiinnittivät meidän huomiotamme tähän tapaukseen. He kertoivat, että seurakunta avusti tämän veljen perhettä, että hänen vaimonsa oli sairaana ja että hänen lapsensa oli kuollut. Veljet olivat olleet koolla hänen kodissaan ja rukoilleet tuon ahdingossa olevan perheen puolesta. Mieheni ja minä olimme rasittavan kokouksen jälkeen uuvuksissa ja kaipasimme lepoa.TA 242.2

Olin päättänyt olla rukoilematta kenenkään puolesta, ellei Herran Henki erikoisesti kehoittaisi siihen. Minulle oli näytetty, että sapatinpitäjiksikin tunnustautuvien keskuudessa oli niin paljon jumalattomuutta, etten halunnut ruveta rukoilemaan niiden puolesta, joiden elämän vaiheista minulla ei ollut mitään tietoa. Esitin tämän kantani. Veljet vakuuttivat minulle, että sikäli kuin he tiesivät, tämä veli oli kunnollinen. Vaihdoin muutamia sanoja miehen kanssa, joka oli pyytänyt meitä rukoilemaan itselleen parannusta, mutta mieleni ei vapautunut. Hän itki ja sanoi odottaneensa meidän tuloamme ja olevansa varma siitä, että hän paranisi, jos rukoilisimme hänen puolestaan. Sanoimme hänelle, ettemme tunteneet hänen elämänvaiheitaan ja että toivoimme mieluummin niiden rukoilevan hänen puolestaan, jotka tunsivat hänet. Mutta hän pyysi meitä niin hartaasti, että päätimme harkita hänen asiaansa ja esittää sen Herralle sinä iltana. Jos tie näyttäisi selvältä, suostuisimme hänen pyyntöönsä.TA 242.3

Sinä iltana polvistuimme rukoukseen ja esitimme hänen asiansa Herralle. Pyysimme hartaasti, että saisimme tietää, mikä on Jumalan tahto häneen nähden. Halusimme vain kirkastaa Jumalaa, siinä kaikki. Tahtoiko Herra meidän rukoilevan tämän ahdistetun miehen puolesta? Siirsimme taakan Herralle ja kävimme levolle. Unessa tuon veljen asia esitettiin minulle selvästi. Minulle näytettiin hänen elämänvaiheensa aina lapsuudesta saakka ja sain tietää, että jos rukoilisimme hänen puolestaan, ei Herra kuulisi meitä, sillä hän helli vääryyttä sydämessään. Seuraavana aamuna mies tuli luoksemme pyytäen meitä rukoilemaan hänen puolestaan. Veimme hänet syrjään ja pahoittelimme sitä, ettemme voineet suostua hänen pyyntöönsä. Kerroin hänelle uneni, ja hän tunnusti sen olevan totta. Hän oli harjoittanut itsesaastutusta poikavuosistaan asti, vieläpä avioliittonsakin aikana, mutta hän sanoi koettavansa vapautua siitä.TA 243.1

Tällä miehellä oli voitettavanaan kauan juurtunut tapa, sillä hän oli jo keski-ikäinen. Hänen siveelliset periaatteensa olivat niin heikot, että pitkän aikaa harjoitettu hillittömyys voitti ne. Alhaiset intohimot olivat kukistaneet hänen jalomman luontonsa. Kysyin häneltä, miten hän suhtautui terveysuudistukseen. Hän vastasi, ettei hän voinut elää sen mukaisesti. Hänen vaimonsa heittäisi grahamjauhot ulos ovesta, jos niitä tuotaisiin taloon. Seurakunta oli avustanut tätä perhettä. Sen puolesta oli myös rukoiltu. Heidän lapsensa oli kuollut, vaimo oli sairaana, ja isä tahtoi jättää asiansa meille, että me esittäisimme sen puhtaalle ja pyhälle Jumalalle, jotta Hän ihmeen kautta parantaisi hänet. Tämän miehen moraaliset käsitteet olivat turtuneet.TA 243.2

Kun nuoret omaksuvat alhaisia tapoja jo lapsuudessaan, jolloin mieli vielä on herkkä, eivät he enää milloinkaan saa voimaa kehittää täydellisesti kehollista, älyllistä ja siveellistä luonnettaan. Tässä oli mies, joka päivittäin saastutti itseään, mutta joka kuitenkin uskaltautui Jumalan luo pyytämään lisää voi-mia, vaikka hän oli inhottavalla tavalla tuhlannut ne. Jos siihen olisi suostuttu, hän olisi kuluttanut ne himoonsa. Miten pitkämielinen onkaan Jumala! Jos Hän kohtelisi ihmistä tämän turmeltuneen vaelluksen mukaisesti, niin kuka voisi elää Hänen edessään? Jos vähemmän varovaisina olisimme esittäneet tämän miehen asian Jumalalle hänen vielä harjoittaessaan pahet-taan, olisiko Herra kuullut meitä, ja olisiko Hän vastannut pyyntöömme? »Sillä sinä et ole se Jumala, jolle jumalattomuus kelpaa. Paha ei saa asua sinun tykönäsi. Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä.» Ps. 5:5, 6. »Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.» Ps. 66:18.TA 244.1

Tämä ei ole ainoa tapaus. Avioliittosuhdekaan ei kyennyt varjelemaan tätä miestä hänen nuoruutensa luonnonvastaisista tavoista. Toivoisin voivani vakuuttua siitä, että tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, mutta tiedän niitä olevan paljon. Luonnonvastaisten halujen vallassa oleville vanhemmille syntyneet lapset ovat arvottoman kehnoja. Mitä muuta voidaan odottaa sellaisista lapsista, kuin että he vaipuvat vielä alemmaksi kuin heidän vanhempansa? Juuri sellaiset vanhemmat jättävät perinnöksi jälkeläisilleen omat viheliäiset ja luonnonvastaiset intohimonsa. Mikä surkuteltava testamentti se onkaan! Tu-hannet elää retuuttavat periaatteetonta elämäänsä saastuttaen tovereitaan ja ikuistaen alhaiset himonsa jättämällä ne perinnöksi lapsilleen. He katsovat velvollisuudekseen antaa heille oman luonteensa leiman.TA 244.2