Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Todistusa Arteita 1 OSA

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 102—Testamentit ja perinnöt

    »Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.» Matt. 6:19, 20. Itsekkyys on synti, joka tuhoaa sielun. Siihen liittyy myös ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Jumala on kaiken omistaja. Kaikki saamamme menestys on jumalallisen hyvyyden ja rakkauden seuraus. Jumala on suuri ja runsaskätinen Antaja. Jos Hän vaatii takaisin osan siitä runsaudesta, minkä Hän on antanut meille, ei Hän meidän lahjoistamme rikastu, sillä Hän ei tarvitse meiltä mitään, vaan Hän toimii näin antaakseen meille tilaisuuden harjoittaa itsemmekieltämistä, sekä osoittaa rakkautta ja myötätuntoa lähimmäisiämme kohtaan ja tullaksemme siten korkealle korotetuiksi.TA 531.1

    Jokaisena aikakautena aina Aadamin päivistä meidän päiviimme asti Jumala on ilmoittanut oikeutensa ihmisen omaisuuteen sanomalla: Minä olen maailmankaikkeuden oi-keutettu omistaja; uhraa sentähden minulle ensihedelmäsi, tuo minulle uskollisuuden lahjasi, palauta minulle omani ja tunnusta siten, että minä olen ylin Hallitsija, niin sinä saat nauttia runsaista lahjoistani, ja minun siunaukseni on tuleva osaksesi. »Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmista.» San. 3:9.TA 531.2

    Jumalan vaatimukset ovat ensimmäisellä sijalla. Me emme tee Hänen tahtoaan, jos uhraamme Hänelle sen, mikä on jäänyt jäljelle tuloistamme, kun olemme ensin täyttäneet kaikki omat kuvittelemamme tarpeet. Ennen kuin olemme käyttäneet mi tään osaa ansiostamme, meidän tulee erottaa siitä ja antaa Hänelle Hänen vaatimansa osa. Vanhan liiton aikana annettiin kiitosuhrin alati palaa alttarilla osoittamassa ihmisen loputonta velvoitusta Jumalalle. Jos saamme menestystä ajallisissa toimissamme, se on Jumalan siunausta meille. Osa näistä tuloista on uhrattava köyhille, ja suuri osa on käytettävä Jumalan työhön. Kun olemme luovuttaneet Jumalalle Hänen vaatimansa osan, niin Hän siunaa ja pyhittää loput omaan käyttöömme. Mutta kun ihminen ryöstää Jumalalta pidättäen Häneltä sen, minkä Hän vaatii, tulee kirous kaiken osaksi.TA 531.3

    Jumala on asettanut ihmiset välikappaleikseen, joiden avulla Hänen lahjojensa tulee virrata sen työn ylläpitämiseksi, jota Hän suorittaa maan päällä. Hän on uskonut heille omaisuutta käytettäväksi viisaasti, ei varastoitavaksi itsekkäästi eikä kulutettavaksi tuhlaavasti ylellisyyteen eikä itsekkään mielihyvän tavoitteluun vaatteilla ja kotien kaunistelulla. Hän on uskonut heille varoja, joilla ylläpitää Hänen palvelijoitaan heidän toimiessaan saarnaajina ja lähetystyöntekijöinä sekä tukea niitä laitoksia, jotka Hän on perustanut keskuuteemme.TA 532.1

    Niiden, jotka riemuitsevat kalliissa totuuden valossa, tulee tuntea palavaa halua lähettää sitä kaikkialle. On joitakin uskollisia lipunkantajia, jotka eivät milloinkaan peräydy velvollisuudestaan eivätkä pakene vastuunalaisuuttaan. Heidän sydämensä ja kukkaronsa ovat aina avoinna vastaamaan jokaiseen Jumalan työn edistämiseksi esitettyyn varojen pyyntöön. Jotkut näyttävät tekevän enemmänkin kuin heidän velvollisuutensa vaatii, ikään kuin he pelkäisivät menettävänsä tilaisuuden sijoittaa osansa taivaan pankkiin.TA 532.2

    On toisia, jotka pyrkivät tekemään niin vähän kuin mahdollista. He tallettavat tarkoin aarteensa, tai tuhlaavat varojaan omiin hankkeisiinsa antaen vain mitättömän määrän Jumalan työn tukemiseksi ja senkin vastahakoisesti. Jos he tekevät sitoumuksen tai lupauksen Jumalalle, niin he myöhemmin katuvat sitä koettaen paeta maksua niin kauan kuin vain voivat, tai luopuvat siitä kokonaan. He tekevät kymmenyksensä niin pieniksi kuin mahdollista, ikään kuin he pelkäisivät, että kaikki minkä he palauttavat Jumalalle, on mennyttä. Eri laitoksemme saattavat joutua taloudellisiin vaikeuksiin, mutta tämä ihmisluokka toimii ikään kuin olisi samantekevää menestyvätkö ne vai ei. Ne ovat kuitenkin juuri niitä välikappaleita, joiden avulla Jumala valaisee maailman.TA 532.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents