Kateellinen veli

Isä muodosti poikansa palaamisesta suuren juhlatilaisuuden. Kedolla oleva vanhempi veli ei tiennyt, että hänen veljensä oli palannut, mutta kuultuaan kauas kantautuvat riemuhuudot hän tiedusteli palvelijoilta, mitä se tarkoitti. Hänelle selitettiin, että hänen kuolleeksi luultu veljensä oli palannut kotiin, ja että isä oli teurastuttanut syötetyn vasikan poikansa kunniaksi, koska hän oli saanut hänet takaisin ikään kuin kuolleista.TA 290.2

Silloin veli närkästyi eikä halunnut mennä lausumaan tuhlaajaveljeään tervetulleeksi. Hänen vihansa syttyi siitä, että hänen uskoton veljensä, joka oli lähtenyt pois isänsä kodista ja jättänyt suuren molemmille kuuluvan vastuun hänen kannettavakseen, vastaanotettiin niin kunniakkaasti. Tämä veli oli vaeltanut jumalattomuudessa ja irstaudessa sekä tuhlannut isän hänelle uskoman omaisuuden, kunnes oli joutunut puutteeseen, samalla kun hänen kotona oleva veljensä oli uskollisesti suorittanut pojalle kuuluvat tehtävät, ja nyt tuo hekumoitsija palaa isänsä kotiin ja vastaanotetaan sellaisella arvonannolla ja kunnioituksella, jollaista hän ei itse milloinkaan ole saanut osakseen.TA 290.3

Isä pyysi vanhempaa poikaansa, että tämä iloiten menisi vastaanottamaan veljeään, koska hän oli ollut kuollut synnissä ja jumalattomuudessa, mutta nyt jälleen elää tultuaan moraalisesti tuntoihinsa ja ruvettuaan inhoamaan synnillistä vaellustaan. Mutta hänen vanhempi poikansa puolustautui: »Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.» Luuk. 15:29, 30.TA 290.4

Isä vakuutti pojalleen, että tämä aina oli ollut hänen tykönänsä, ja että koko isän omaisuus oli hänen. Mutta olihan sittenkin paikallaan tällaisen riemujuhlan järjestäminen, »sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt». Se tosiasia, että kadonnut on löyty-nyt ja että kuollut jälleen on vironnut eloon, voittaa isän mielestä kaikki muut näkökohdat.TA 291.1

Tämän vertauksen Kristus esitti osoittaakseen millä tavalla taivaallinen Isämme vastaanottaa eksyneet ja katuvaiset*. Vaikka isä on ainoa, jota vastaan hän on rikkonut, menee hän kuitenkin lausumaan tuhlaajapojan tervetulleeksi, sydän täynnä myötätuntoa, sääliä ja anteeksiantamusta ja suuresti iloiten siitä, että hänen poikansa, jonka hän oli luullut turtuneen kaikelle isäänsä kohtaan tuntemalleen rakkaudelle ja hyväntahtoisuudelle, jälleen palaa isänsä luo pitäen isänsä rakkautta arvossa ja tunnustaen hänen vaatimuksensa, tultuaan nyt tuntemaan suuren syntinsä ja laiminlyöntinsä. Hän tietää, että synnin teillä vaeltanut poika, joka on tehnyt parannuksen, on hänen säälinsä ja rakkautensa tarpeessa. Tämä poika on joutu-nut kärsimään, ja tuntien omat tarpeensa hän palaa nyt isänsä tykö tietäen, että tämä on ainoa, joka pystyy täyttämään hänen suuret tarpeensa.TA 291.2

Tuhlaajapojan paluusta muodostui suurin ilonlähde. Vanhemman veljen valitukset olivat luonnollisia, mutta eivät oikeita. Näin kuitenkin veli usein kohtelee veljeä. Liian paljon vaivaa nähdään siinä, kun koetetaan saada erehtyneet huomaamaan virheensä ja muistamaan niitä. Eksyneet ovat säälin, avun ja myötätunnon tarpeessa. He kärsivät sielussaan ollen usein masentuneita ja alakuloisia. Ennen kaikkea he ovat täydellisen anteeksiantamuksen tarpeessa.TA 291.3