Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Todistusa Arteita 1 OSA

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Hyväntuulinen vaimo

    Minulle on myös näytetty, että vaimossa usein on puolestaan paljon vikaa. Hän ei pyri tarmokkaasti hillitsemään omaa mieltään ja tekemään kotia onnelliseksi. Usein hän on kärtyinen ja valittelee tarpeettomasti. Tullessaan työstä kotiin väsyneenä ja huolissaan mies tapaa vaimonsa synkkänä sen sijaan että tämä tervehtisi häntä iloisin ja rohkaisevin sanoin. Mies on vain inhimillinen, ja hän vieroittuu vaimostaan, lakkaa rakastamasta kotiaan, synkistyy mieleltään ja masentuu. Hän menettää itseluottamuksensa ja sen arvokkuuden, minkä Jumala vaatii häntä säilyttämään. Mies on perheen pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää, ja kaikki se, millä vaimo vähentää miehensä vaikutusta ja alentaa hänet tuosta vastuullisesta arvoasemastaan, on Jumalalle vastenmielistä. Vaimon velvollisuus on alistaa toivomuksensa ja tahtonsa miehelleen. Molempien pitäisi olla peräänantavia, mutta Jumalan Sana antaa etusijan miehen mielipiteelle. Eikä vaimon arvokkuus vähene siitä, että hän antaa myöten sille, jonka hän on valinnut avustajakseen, neuvonantajakseen ja suojelijakseen.TA 96.1

    Miehen tulisi säilyttää asemansa perheessään kaikella sävyisyydellä, mutta kuitenkin päättävästi. Jotkut ovat kysyneet: »Täytyykö minun olla aina varuillani ja rajoituksen alaisena?» Minulle on näytetty, että meillä on syytä paljon tutkia omaa sydäntämme ja valvoa itseämme hyvin tarkoin. Meidän pitäisi saada selville, missä kohdin epäonnistumme, ja sitten olla varuillamme siinä kohdassa. Meidän täytyy täydellisesti hallita oma mielemme. »Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täy dellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.» Jaak. 3:2.TA 96.2

    Tiellemme loistava valo ja totuus, joka suosittelee itseänsä omalletunnollemme, joko tuomitsee ja tuhoaa sielun tai pyhittää ja muuttaa sen. Me elämme liian lähellä armonajan loppua, jotta pinnallinen työ riittäisi meille. Se armo, jota tähän asti olemme pitäneet riittävänä, ei ylläpidä meitä nyt. Uskomme on lisäännyttävä ja meidän on tultava käytökseltämme ja luonteeltamme enemmän Kristuksen kaltaiseksi kestääksemme ja voidaksemme menestyksellisesti torjua Saatanan kiusaukset. Jumalan armo riittää jokaiselle Kristuksen seuraajalle.TA 97.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents