Oikeat ja väärät rikkaudet

»Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!» Jae 23. Sellaisten kokemuksessa oli ajankohta, jolloin he eivät antaneet arvoa saamalleen valolle, ja se muuttui pimeydeksi. Enkeli sanoi: »Ette voi rakastaa ja palvoa maan aarteita ja samalla omistaa taivaallista tosi rikkautta.» Kun rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo ja sanoi: »Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?» (Matt. 19:16), Jeesus antoi hänelle valittavaksi joko omaisuudesta luopumisen ja iankaikkisen elämän saavuttamisen tai omaisuuden säilyttämisen ja elämän kadottamisen. Hänen rikkautensa oli hänestä arvokkaampi kuin taivaallinen aarre. Se ehto, että hänen täytyi luopua aarteistaan ja jakaa köyhille tullakseen Kristuksen seuraajaksi ja saadakseen iankaikkisen elämän, viilensi hänen kaipuunsa, ja hän meni pois murheellisena.TA 116.1

Ne, joiden näin kiihkeästi tavoittelevan maallista kruunua, olivat niitä, jotka turvautuvat mihin keinoihin tahansa saadak-seen omaisuutta. Siinä kohdin he tulevat aivan mielettömiksi. Kaikki heidän ajatuksensa ja voimansa kohdistuvat maallisten rikkauksien tavoitteluun. He polkevat maahan toisten oikeudet, sortavat köyhiä ja pidättävät palkkalaiselta hänen ansionsa. Jos he voivat hyötyä niistä, jotka ovat köyhempiä ja vähemmän ovelia kuin he, ja saavat siten lisätyksi rikkauttaan, he eivät epäröi hetkeäkään sortaa heitä, vaikka näkisivät heidän joutuvan äärimmäiseen kurjuuteen.TA 116.2

Ne iän harmaannuttamat, joiden kasvot olivat huolten uurtamat ja jotka kuitenkin innokkaasti tavoittelivat kruunun sisällä olevia aarteita, olivat vanhuksia, joilla on vain muutamia vuosia elonaikaa jäljellä. Kuitenkin he halusivat innokkaasti saada haltuunsa maallisia aarteita. Mitä lähemmäksi hautaa he tulivat, sitä huolekkaammin he pitivät niistä kiinni. Heidän omat sukulaisensa eivät hyötyneet niistä. Heidän oman perheensä jä-senet joutuivat työskentelemään yli voimiensa säästääkseen vähän rahaa. He eivät käyttäneet sitä toisten hyväksi eivätkä omaksi hyödykseen. Heille riitti se, että he tiesivät omistavansa sen. Kun heille esitetään, että heidän velvollisuutensa on lie vittää köyhien hätää ja tukea Jumalan asiaa, he tulevat murheellisiksi. He ottaisivat mielellään vastaan iankaikkisen elämän lahjan, mutta eivät maksaisi siitä mitään. Ehdot ovat liian ankarat. Mutta Aabraham ei tahtonut pidättää itselleen ainoaa poikaansakaan. Jumalaa totellen hän saattoi uhrata tämän lu-pauksen lapsen helpommin kuin monet uhraisivat jotakin maallisesta omaisuudestaan.TA 116.3

Oli surullista nähdä niiden, joiden olisi pitänyt kypsyä kirkkautta varten ja päivittäin valmistautua kuolemattomuutta silmällä pitäen, koettavan kaikin voimin säilyttää maalliset aarteensa. Näin, että sellaiset eivät osanneet antaa arvoa taivaalliselle aarteelle. Heidän väkevä kiintymyksensä maalliseen saa heidät ilmaisemaan teoillaan, etteivät he anna taivaalliselle perinnölle riittävän suurta arvoa uhratakseen mitään sen hyväksi. Rikas nuorukainen ilmaisi olevansa halukas pitämään käskyt, mutta Herramme sanoi yhden häneltä puuttuvan. Hän halusi iankaikkista elämää, mutta rakasti enemmän omaisuuttaan. Monet pettävät itsensä. He eivät ole etsineet totuutta kuin kätkettyä aarretta. He eivät käytä voimiaan parhaalla tavalla. Heidän mielensä, jonka taivaallinen kirkkaus voisi valaista, on hämmentynyt ja vaivaantunut. »Maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.» Mark. 4:19. »Sellaiset», sanoi enkeli, »ovat vailla puolustusta». Näin valon häipyvän pois heidän luotaan. He eivät halunneet käsittää tälle ajalle kuuluvia vakavia, tärkeitä totuuksia, vaan luulivat tulevansa hyvin toimeen niitä ymmärtämättäkin. Heidän valonsa sammui ja he hapuilivat pimeydessä.TA 117.1